Äänestääkö koko some-kansa Haavistoa?
Moikka taas sunnuntaihin! Vitsi mä tykkään (ja lukemien valossa myös tekin) tästä tavasta, että laitan näin sunnuntain postauksessa kuluneen viikon pakettiin. Monesti sitä tulee suunnattu katse aina vaan uuteen viikkoon kalenterisulkeisten vuoksi, mutta tällä tavalla on kiva niputtaa jo koettu arki ja jopa tehdyt saavutukset aina viikon päätteeksi. Tulee jotenkin selkeämpi kuva siitä, mihin on matkalla, kun tietää, minkä matkan on jo kulkenut.
Me päästiin tällä viikolla vihdoin tavalliseen arkeen kiinni, kun vatsatautikeissi oli lusittu loppuun. Ja kylläpä sitä tavallista arkea arvostaakin. Mä olen treenannut jo melkein normaaliin tahtii, ennakkoäänestys tuli hoidettua myös pois alta ja iltaisin on tankattu arkisia turvaruokia – uuniperunoita, siskonmakkarasoppaa ja Igorin kanaa. Vitsi on muuten ollut NÄLKÄ, kun tuli vedettyä viime viikko sipsin, keksin ja mehun voimin. Voin sanoa, että tällä viikolla on tullut otettua takaisin vajaukset.
Mä tyhjensin tällä viikolla kamppeita taas kirppikselle. Mulla alkoi eilen Tampereen Relovessa myyntijakso (IG-yhteistyö), jonne vein kassitolkulla kaikkia tosi ihania ja joskus paljon käytettyjä vaatteita, jotka ei kuitenkaan enää tunnu omille. Jännä, miten vuosikaudet halusin pukeutua väriin, printtiin ja näyttävyyteen, kun nykyisin haluan päälleni vaan jotain tosi basicia, helppoa ja maanläheistä. Jollakin tapaa eleettömyys kiinnostaa nyt tosi vahvasti niin pukeutumisessa, hiuksissa kuin vaikka sisustuksessakin. Toivon, että voitan lotossa (en lottoa), jotta voisin ostaa sellaisen kodin, jonne voisin laittaa kaiken beigeksi, mustaksi ja valkoiseksi. Hah! Eri juuri sellaiseksi, jota ennen inhosin!
Niin ja kun kaappientyhjennysintoon pääsin, vein taas Radiokirppikselle täydennystä F:n ja kaksosten vaatteita. Siellä siis pöytä 170 odottelee siis ostajia myös.
Mutta nyt taas vielä muihin aiheisiin. Juteltiin perjantaina aamuavannon jälkeen meidän saunaporukan kanssa siitä, miten meidän kaikkien some-kupla on ollut viime viikot täynnä Haavistoon liittyviä nostoja. Veikkaan, että meidän kuplassa on niin Vihreiden, SDP:n kuin Kokoomuksenkin kannattajia, mutta juuri Haavisto on ollut se, kenen kannattajat on ottanut aktiivisen roolin somessa. Musta on hienoa, että porukka on käyttänyt näkyvyyttään ja vaikutusvaltaansa poliittisissakin asioissa. Toisaalta olen miettinyt viikkojen edetessä sitäkin, uskaltaako kukaan enää somessa olla muuta kuin Haaviston takana. (Itsekin mietin, uskallanko edes puhua tästä aiheesta) Onkin hauska nähdä, miten some-kupla ja tämän illan tulos vastaavat toisiaan. Mä toivoisin, että kaikilla olisi rauha äänestää ketä haluavat. Siis jopa niillä, joiden arvoja et itse kannata. Vähän on kummastuttanut sellainen kannattaminen, jossa omaa ehdokasta nostetaan esiin toista dissaamalla. Se ei vaan koskaan ole kovin classy, vaikka vastapuolella olisi millaiset aatteet hyvänsä. Ajattelen, että demokratia – kaikessa ihanuudessaan ja karmeudessaan – on juuri sitä, että jokaisen ääni on arvokas ja oikeutettu.
Mulle oli selvää, että äänestän Stubbia. Hän on mun mielestä paras valinta Suomelle. Sellainen Sauli 2.0. Hän on sivistynyt, kansainvälinen ja varustettu hyvillä sosiaalisilla taidoilla. Mutta, en ole myös yhtään harmissani, jos Haavisto vie kisan. Arvontan hänen ulkopoliittista tietämystään ja rauhallista empatiaa myös tosi paljon. Mutta kuten todettu: Demokratia on demokratiaa, joten olipa voittaja kuka hyvänsä, se näyttää sille, mille Suomi nyt näyttää.
Nyt nauttimaan vaalisunnuntaista. Tänään syödään ystävien kanssa aamupala. Tiedossa on myös viikon puolimaratonitreeni ja luistelua.
-Karoliina-
Kuva: Pixabay
