Aleostelu - viisasta tai turhaa tavarapaljoutta?

Valittelin vuoden alussa, miten en mahtanut löytää tavalliseen tapaan lapsille seuraavien sesonkien ulkovaatteita aleista, mutta heti postaukseni jälkeen tilanne muuttui ja olen itse asiassa tehnyt tosi hyviä alelöytöjä sekä itselleni, että muulle perheelle (paitsi teinille, joka tarkasti valitsee itse omat ostoksensa). 

Alehaukka on löytänyt mm.:

• Miehelle H&M Premium -merkin 170e villakangastakin 40 eurolla.
• Kaksosille 2 x 7,5e farkut. Niiden normaalihinta oli 29.90/pari,
• Itselleni Nudien 300e neuleen 120 eurolla. (Kuvassa päällä).
• Kaksosille Metsolan lippikset 18e:llä. Normihinta 45e/kpl. 
• Nanson toppatakki itselleni, joka oli ensin -50% alessa ja sitten tämän päälle vielä -20%. 

Mä olen tajunnut tässä vuoden alussa, että sen lisäksi, että “musta on vaan tyhmää maksaa liikaa”, mä myös nautin alejen kyttäämisestä, tietystä metsästysfiiliksestä ja siitä onnistumisen tunteesta, jonka koen, kun teen hyvän löydön. Kyse ei siis ole pelkästään rahasta, vaan myös siitä, miten metsästys palkitsee. Uskon, että nautin itse asiassa ostoista enemmän, kun tiedän säästäneeni rahaa. Siis vähän höpsöä kyllä, se, että tiedän tehneeni hyvät kaupat, tuo iloa tuotteen käytössä.

Mutta. Onpa tässä pari miinustakin. Vaikka ale-myynti kuuluu kaupantekoon niin taloudellisesti hyvinä kuin huonoinakin aikoina, totta kai mietin aina aleoston tehdessäni, oliko aleprossan laitto osa yrityksen perusstrategiaa vai viimeinen oljenkorsi pelastaa firma. Se luo synkän varjon kyllä oston päälle. Tästä syystä mä kompesoin asiaa niin, että KUN ostan normihinnalla, ostan aina sellaisista firmoista, joita haluan tukea todenteolla. (Eli kotimaisia firmoja!) 

Toinen miinus on se, että kun ostan  lapsille ennakkoon tuotteita, kuormittaa se jo meidän muutenkin kompaktin kodin tiloja. Meillä on yhtä aikaa seinien sisällä käytössä olevat vaatekerrat, ja paljon sellaista, joka tulee käyttöön vaikka vasta 6-12kk sisällä. Se vaatii kaappeja ja varastopaikkoja. 

Monesti aleostoja kritisoidaan siitä syytä, että ajatellaan, että alesta ostettaisiin jotain turhaa. “Turhan” määritelmä on toki laaja, koska periaatteessa elämästä kai selviäisi yhdellä kenkäparilla ja vaatekerralla, jos olisi pakko. Mä en kuitenkaan koe, että ostan aleista mitään sellaista, mitä en muuten ostaisi. Tämä ehkä johtuu siitä, että mulle aleosto ei ole mikään heräteostoihin innostava kummajainen, vaan normitapa ostaa. Jos haluan jotain tuotetta, odotan usein tosi pitkään, että tuote tulee aleen. Mulla on esimerkiki itselleni puhelimen muistiossa lista, jossa on mun seuraavia vaatetarpeita. Mä suunnistan aleihin ja second hand -liikkeisiin aina niiden kanssa, jolloin pää pysyy kylmänä ja fokus oikeassa pisteessä. 

Seuraavana mun listalla on löytää hyvä kokouikkari avantoa varten ja uudet juoksulenkkarit! 

-Karoliina-