Miten ja mitä mä syön?

Mä sain tällä viikolla kysymyksen IG:seen siitä, miten mä syön ja millainen mun treeniohjelma on. Treeniohjelmasta kerroin tänään storyssä, mutta ruuasta enemmän näin postauksen muodossa. 

Multa kysytään ruokajutuista usein, ja niistä puhuminen aina jännittää, koska ruokaan liittyy niin paljon haasteita varsinkin ikäisteni naisten keskuudessa. Meidän ikäpolvi kun kasvoi aikuisiksi ihan sairaassa kehonkuvailmapiirissä. 

Mä kirjoitin vuosi sitten postauksen siitä, miten olin 37 vuotta kuvitellut, ettei MULLA ole ruuan kanssa ongelmaa. Kunnes tajusin, että onhan mulla ollut. Jos et tuota postausta silloin lukenut/et muista sen sisältöä, suosittelen kahlaamaan sen läpi ensin, ja lue sitten vasta tämä postaus. Avaan siinä mun suhdetta ruokaan ja liikuntaan musta tosi selkeästi. 

Mutta nyt tähän hetkeen ja siihen, miten ja mitä syön.

Mä en ole koskaan elämässäni syönyt varmaan niin säännöllisesti, mitä syön nykyisin. Mulla on – ainakin arkena – melkein kellonlyömät ajat, jolloin mulle iskee nälkä. Seiskalta aamupala, yhdeltätoista lounas, kahden aikaan välipala, 16.30 illallinen ja kasin jälkeen iltapala. Nämä ajat “opettelin” vajaat pari vuotta sitten Ilona Siekkisen 30 päivän haasteen aikana, mutta ne on jäänyt pysyviksi – luonnollisiksi – osiksi mun arkea. Ja kun sanon luonnollisiksi, tarkoitan, että jos en saa näihin aikoihin ruokaa, MUUTUN HIRVIÖKSI.

Jännä, miten aikaisemmin mä pystyin skippaamaan ruoka-aikoja ilman mitään ongelmaa. Joskus laskeneet verensokerit sai heikon olon, mutta ei sen enempää. Nykyisin mulle tulee sen sijaan aivan kauhea nälkäkiukku, jos en syö tarpeeksi ja tarpeeksi usein. Tunnen oikein, kuinka mun verenpaine nousee ja kaikki ärsyttää, jos en saa ruokaa. (Tämä on paha, koska Ompulla on sama vika, ja jos me ollaan yhdessä nälkäisiä….voi pojat!) Uskon sen johtuvan siitä, että mun aineenvaihdunta toimii nyt eri tavalla, kun liikun, ja siksi keho myös tarvitsee enemmän ja tasaisemmin energiaa. 

Treenaaminen on tehnyt siis ainakin sen, että tarvitse energiaa tasaisesti. Muuten en ajattele mun ruokia treenin kannalta. Tosin: Aloitin aika samoihin aikoihin säännöllisen syömisen kun aloin liikkua, joten en tiedä, kumpi näissä ruokki kumpaa. Tarvitsinko tasaisen energiansaannin, jotta jaksoin liikkua? Vai jaksoinko siksi alkaa liikkumaan, kun aloin syödä hyvin?

Mä en kiellä itseltäni mitään ruokia, eikä mulla ole herkkupäiviä. Uskon, että jos liikkuu ja nukkuu ja syö säännöllisiin ruoka-aikoihin, voi aika vapaasti syödä, mitä huvittaa. Toki pyrin, että saan joka aterialla niin hiilaria, rasvoja, hedelmiä/marjoja/kasviksia ja protskua, mutta joskus välipala on pelkkä rahka tai pelkkä pulla tai pelkkä bansku, eikä se haittaa mitään. 

Nuorena ajattelin ruuan pikemminkin kaloreina, nykyisin ajattelen, mitä se tekee mulle, jos meinaan elää pitkään terveenä. Lisääkö tämä mun elinvuosia vai vähentääkö? Toki tämäkään asia ei aivan yksinkertainen: “Terveellinen” ruoka, eli joku klassinen porkkana/pähkinä voi lisätä elinvuosia, mutta joskus joku hyvin ja ilolla jaettu sipsipussi tekee saman jutun, koska nauru pidentää ikää. 

Toisin sanoen ja pähkinänkuoressa: Pyrin, että syön ravitsevasti ja saan tarpeeksi kaikkea hyvää energiaa, mutta en hifistele, en tee itselleni mitään erikoisruokia, enkä käytä ravintolisiä tai lisäprotskuja. Joskus otan nestetyskapseleita, mutta se on ainoa extra vitskujen kanssa mun ruokavalioon. Mä syön puuroja, leipiä, hedelmiä ja tavallisia Suomi-perheruokia, kuten nakkikastiketta, makaronilaatikkoa, kasvissosesoppaa, kinkkukiusausta ja sitä rataa. Vaikka enää nykyisin mun arkiruokavaliolla ja viikonloppuruuilla ei ole periaatteessa juuri eroa, tulee viikonloppuisin syötyä enemmän “herkkuruokia”, kuten vaikka pitsaa, sushia ja ravintolaruokaa ylipäätään. Niin ja karkkia, jota en kyllä juuri enää arkena syö, koska mun ei oikein tee sitä mieli. Johtuu ehkä siitä, että pidän nykyisin verensokerit hallinnassa kunnon safkoilla. 

Nyt tulee tällainen hihhuliosuus mun ruokapostaukseen. Voitte pitää mua höpsähtäneenä, enkä ota vastuuta siitä, jos sanomani ei ole 100% lääketieteellistä faktaa. Mutta uskon vahvasti siihen, että se, mitä me ajatellaan ruuasta, vaikuttaa siihen, miten se meihin vaikuttaa. Olen lukenut (en vaan muista mistä), että jos ihminen stressaantuu ja ahdistuu syödessään ruokaa, se ei sula yhtä hyvin. Tarkoitan tällä sitä, että jos syöt kakkua, mutta ajattelet, että se lihottaa sua/et saisi syödä sitä, sen kalorit jämähtää sun kehoon tiukemmin kuin silloin, kun syöt kakkua ilolla ja ilman tunnontuskia. Siksikin mä ajattelen, että se mitä syödään, tulee syödä ilolla. 

Semmoisia ruokamietteitä. Ainiin. Tärkeä tiedote. Minä – ikuinen voin ja Oivariinin ystävä – olen vaihtanut Oivariinin merisuola-Floraan tai jopa hummukseen. Niin ja leivänpäälliskinkun kinkun kalkkunaan ja suunnitelmissa on, että kohta syön vain vege-päällisiä. Että tämäKIN päivä tuli vastaan, jota en uskonut koskaan tapahtuvan. Ja ihan siksi, että yritän vähän vähentää kovia rasvoja, vaikka edelleenkin niitä syön liikaa, jos yleisiä rajoja katselee. 

-Karoliina-