Miten puhut kiireestä?
Heippa sunnuntaihin! Mä en varmaan koskaan ole päivittänyt blogia niin vähän kuin viimeisen kahden viikon aikana. Tuntunut ihan syylliselle ja omituiselle, kun en ole ehtinyt tänne. Tai no – jos olisin repinyt mun selkänahasta, varmasti olisin ”ehtinyt”, mutta en enää halua tehdä sitä oman hyvinvointini kustannuksella.
Jännä muuten, miten sanavarasto on edelleen vähän päivittämättä tälle ”uudelle minulle”. Kiireeseen ja ehtimiseen viittaamisen sijaan kun voisin hyvin sanoa, että ”jotta mä pidän tasapainon, en viitsi laittaa itseäni liian ahtaalle, vaikka teknisesti sen voisinkin tehdä”, koska se on sitä, mitä todella tarkoitan. On kuitenkin usein sosiaalisesti hyväksyttävämpää viitat vaikkapa jonkin kutsun tultua kiireeseen, stressiin tai ruuhkavuosiruljanssiin kun sanoa yksinkertaisesti , että ”kiitos kutsusta, mutta en valitettavasti pääse paikalle”. Olen yrittänyt silti opetella tätä, koska jos puhumme jatkuvasti toisillemme kiireestä, se myös lisää tunnetta siitä, että on kiire/pitäisi olla kiire, jotta kuuluu joukkoon.
No anyway. Täällä sitä nyt ollaan naputtelemassa tekstiä hyvällä hetkellä. Viime viikko oli tosiaan vähän stressaava. Mulla on pari uutta työprokkista vireillä, ja niiden tekeminen ihan reaaliaikaisten duunien ja arjen keskellä on ollut paineellista. Kaikki hommat innostaa, mutta kun samalla yritän tosiaan pitää mielessä sen, etten sujahda liiallisen työnteon moodiin, olen huomannut, että paletti ei ole aina aivan yksinkertainen. Mun pelastus tässä tilanteessa on se, että tiedän, ettei tätä menoa kestä kuin hetki. Käytännössä ensi viikko, ja sitten on mahdollista taas hengähtää. Ja ihanaa oli se, että pystyin ottamaan viikonlopun tähän väliin niin, etten ole tehnyt töitä käytännössä yhtään.
Mun on pakko sanoa, että tämä LUMI on ottanut tällä viikolla aidosti päähän. Säästä ei saisi, eikä kannattaisi valittaa, mutta MITÄ HELKKARIA?!! Ihan raivostuttaa kaivella kypärämyssyt ja villapuvut päiväkotireppuihin illasta toiseen. Me lähdetään – jos hyvin käy – parin viikon päästä Espanjaan, ja pakko sanoa, etten olen odottanut aurinkoa ja lämpöä varmaan koskaan näin paljon. En halua palella!!
Kuten sanoin, ensi viikko on mulle tärkeä ja työntäytteinen monella tapaa. Odotan innolla, miten se menee ja otankin ”kiireisen” viikon haasteena – Haluan nähdä, miten osaan pitää stressitasot mahdollisimman alhaalla ja kiinni omista hyvinvointeoistani silloinkin, kun olisi mahdollista sujahtaa helposti liiallisen työnteon, stressin ja tauottomuuden moodiin. Todellinen tulikoe siis edessä oman balanssin suhteen!
-Karoliina-
Kuvan laukku saatu Uhana Design
