Kun luet tämän, olen jo lentokoneessa

Heippahei,

täällä sitä ollaan – jossakin yläilmoissa – matkalla Espanjaan. Tämän ikuisuuden pitkän talven jälkeen ajatus auringosta ja lämmöstä tuntuu uskomattomalle. 

Jännäksi reissun tekee se, että tällä kertaa emme lähdekään matkalla koko perhe, vaan esikoinen jää kotimieheksi. Ei toki yksi. Mun sisko on osan viikosta hänen kanssa meillä ja osan meidän lomasta esikoinen on isällään Helsingissä, kun meidän koti saa “uudet asukkaat” mun ystävistä. 

Ratkaisuun päädyttiin lähinnä taloudellisista syistä. Esikoisesta menee kaikkialla jo aikuisten hinta, ja koska hänellä on mun kanssa tässä kuussa edessä Taylor Swiftin Tukholman keikka oheishärpäkkeineen, päätettiin, että hän jää nyt kotiin. Uskomatonta kyllä, yksi yö Tukholmassa tuolla setillä on kalliimpi kuin viikko Espanjassa koko meidän sakilta. 

Vaikka hän itse ei ollut päätöksestä moksiskaan ja meillekin se oli aluksi fine, olen huomannut, että välillä ahdistaa ajatus, ettei hän ole mukana. Ei siksi, ettei hän pärjäisi, eikä siksi, etteikö meillä olisi kivaa tällä sakilla. Vaan ehkä siksi, että tulee tunne, että kaikille lapsille pitäisi koko ajan tarjota samaa….ja samaan hengenvetoon haluan kuitenkin sanoa, etten kuitenkaan ajattele niin, koska eri ikäisillä lapsilla on niin kovin erilaiset tarpeet. 

Me ollaan reissussa A:n siskon perheen ja yhteisen ystäväperheen kanssa. Neljä lasta, kaikki samaa ikähaitaria. Mä odotan lomalta valoa, rentoilua, hyvää ruokaa, lämpöä, lasten iloa ja vähän liikuntaa uusissa maisemissa. Ja terveenä pysymistä toki, se äitien yleisin toive varmasti!

-Karoliina-