Kuulumisia ja kuormituksia
Me palattiin maanantai-iltapäivänä esikoisen kanssa Tukholmasta. Vai pitäisikö sanoa – Swiftholmista. Keikkaviikonloppu oli ikimuistoinen. Esikoisen riemua oli niin ihana katsoa ja koko Tukholma antoi kyllä parastaan. Ei voi kun taas ihmetellä miten helkkarin hienosti ne ruotsalaiset TÄMÄNKIN asian osasi hoitaa. Vaikka reissu oli ihana, oli se myös uuvuttava. Part neljän tunnin yöunet, keikkahype ja kaupungilla tallaaminen todella tuntui kropassa maanantai-iltana.
Tämä viikon alku onkin mennyt aikaa kiinni ottaessa. Tiedättehän – jos tiistaina onkin vasta viikon ensimmäinen työpäivä, tekee se sen, kun olisi koko ajan askeleen jäljessä. Ja niin olenkin – arki pitää kuitenkin kovasti huolen siitä, että mitään kauheita kiriliikkeitä ei voi tehdä Paitsi tänään illalla, kun päätin naputella vähän tätä blogia, laitella työsähköposteja, taitella pyykkejä ja PESTÄ HIUKSET. Kyllä. Nyt ammutaan isolla. Puhtaat hiukset, woop woop.
Tälle viikolle olisi mahdollisuus käydä useammissa juhlissa ja ainakin mökillä. Ehkä jopa juhlistaa myös jotenkin meidän hääpäivää. Tosin täytyy katsoa, minne kannattaa nyt itseään viedä. Mä huomaan, että talvella mun on helpompi kuunnella omaa jaksamistani kuin kesällä. Vaikka nautin (nykyisin) aika paljon ihmisten seurasta, kuluttaa sosiaalisuus mua myös paljon. Kesällä, kun kemuja, tapahtumia ja erikoistoimintaa – isoja ja pieniä – on valtavasti, huomaan, että helposti ajaudun sellaiseen koko ajan ajan jossakin juoksemiseen, joka ei ole kuitenkaan mua itseäni. Mä tarvitse hyvinvointiin myös paljon palautumista ja möllöttelyä. Sellaista, että ollaan vaan kotona ja kotipihassa omien ihmisten ja naapureiden kanssa. Tuntuisi radikaalille tyhjentää joku viikko täysin kaikista ulkopuolisista menoista ja vaan hengata kotiympyröissä…ehkä sen teenkin.
Mä huomaan, että kesä on ihan aidosti alkanut mun mielessä. Opettajana kesä tarkoitti mulle aina koulujen loma-aikaa, mutta nykyisin kesä on mielentila ja toisaalta säätila, eikä niinkään kalenteriin sidottu ajanjakso. Vaikka parin kuukauden palkallinen kesäloma olisikin ihan jeba, on tämäkin aika siistiä – voi tosiaan hypätä kesämoodiin koska vain, ja siksi kesässä on tietyllä tavalla myös enemmän vapautta.
Eipä tässä kuulkaa nyt muu auta kun suunnata sinne suihkuun ja muiden puuhien pariin. Vetäisin just iltapalaksi karkkia, mutta hei, näin saa tehdä, kun on aikuinen ja kesä ja kaikki mahdollista! Ehkä laitan elämän risaseksi, valvon yhteentoista ja katson Bridgertonia. Soomoro!
-Karoliina-
