Mikä toi haikeuden iloiseen juhannukseen?

Hellurei maanantaihin! 

Tultiin eilen vasta kotiin juhannuksen vietosta. Oli alun perin ajatus, että tullaan jo lauantaina, mutta sitten meillä oli niin kauhean kivaa mökillä, eikä minnekään kiire, joten päätettiin jäädä vielä yhdeksi yöksi.

Mä olen kertonut ennenkin, että en ole mikään “pakkojuhlien” suurin fani. Vaikka olenkin ollut aina sillä tavalla onnekas, että en ole tahtomattani joutunut koskaan juhlimaan juhlapyhiä yksi, vaan ympärillä on ollut lapsesta asti perhettä ja ystäviä, joku pakkojuhlimisessa on tökkinyt. Pidän juhlista, mutta se, että ne on kalenterissa pomminvarmasti, on tuntunut musta usein kovin vieraalle. Näin iän myötä tämäkin asia on oikeasti helpottunut. Lasten vuoksi on kiva järkätä pientä ohjelmaa ja erilaisten ruokien valmistelu ja syönti on hauskaa, joten juhannukset, vaput ja muut tuntuu nykyisin mielekkäämmille kuin ennen. 

Me vietettiin juhannusta tällä kertaa A:n äidin mökillä hänen ja A:n siskon perheen kanssa. Uitiin monta kertaa päivässä, saunottiin, herkuteltiin, pelattiin korttia ja valvottiin liian myöhään. Uutta plussaa jo muutenkin tosi jouhevaan yhdessäoloon toi se, että kaksoset ja heidän serkkutyttö viihtyvät valtavan hyvin yhdessä. Pari vuotta sitten kahden ja puolen vuoden ikäero oli massiivinen, mutta nyt viskareiden ja ekaluokkalaisen leikit menee valtavan hyvin yksiin. On kiva nähdä tyttökolmikon nauttivan yhdessäolosta ja meidän aikuisten “työ” lasten kanssa on helpottanut valtavasti, kun ei tarvitse enää pelätä, että joku holtiton taapero ajautuu sekunnin sadasosassa järveen. 

Me kaikki koettiin, että tämä juhannus oli erityisen onnistunut, vaikka välillä ilon hetkellä mua pistääkin sydämestä se, ettei esikoinen ole aina mukana perheen yhteisissä jutuissa. Vaikka me ollaan oltu uusperhe jo tuplasti sen ajan, mitä esikoinen ja minä elettiin ydinperheessä, aina välillä tuntuu jotenkin “syylliselle” pitää hauskaa silloin, kun hän ei ole mukana. Tämä siitäkin huolimatta, että olen enemmän kuin onnellinen esikoisen nykyisestä elämänrytmistään ja  myös siitä, miten kaverien vetovoima on suurempi kuin kodin, koska niinhän sen tuossa iässä kuuluukin olla. Olen kuitenkin esikoisen kanssa siinä pisteessä nyt, että voivottelen ajan kulumista ja hoen pienten lasten vanhemmille “aika menee niin nopeasti, nauti nyt, kun ovat pieniä”. Kyllä, teen juuri sitä, joka joskus vitutti. MUTTA KUN AIKA MENEE NIIN KAUHEAN NOPEASTI! Kaiken ilon ja “helppouden” keskellä välillä olo tuntuu haikealle, koska arjen muuttuminen helpommaksi kertoo myös siitä, että vuosi vuodelta lapsien kotoa muutto myös lähestyy. 

Juhannus ja levänneet aivot toi yhden uuden projektin ja ajatuksen, joka meinataan toteuttaa A:n kanssa syksyllä. Musta on ihanaa, että elämässä on jotain odotettavaa, kivoja prokkiksia, ja tämä tulee olemaan toden totta sellainen. Ihan innostuttaa jo koko homma, mutta yritetään nyt lomailla ja elää tämä kesä kuitenkin ennen kuin laitetaan hommat kunnolla tulille. 

Kivaa viikkoa sinne! Me oltiin tänään Särkässä ja loppuviikosta olisi tarkoitus mm. viettää äiti-lapsiaikaa ja sitten aikuisten aikaa, juhlia häät, käydä purjehtimassa ja vaikka mitä kivaa. Lomafiilis löytyi tänä vuonna heti!

-Karoliina-