On syynsä, miksi lapset ei päätä! Lomaviikko 1/4

Moikka moi,

täällä on eka lomaviikko kääntynyt jo iltaan. Tein viime kesänä postauksen jokaisesta lomaviikosta, joten ajattelin, että koska se oli tosi pidetty postaussarja, jatkan samaa settiä tänä kesänä. Viime kesän ekan lomaviikon postauksen voit lukea täältä.

Mun loma alkoi suoraanjuhannukselta. Minä, A ja kaksoset oltiin juhannus A:n äidin mökillä, F vietti jussit Helsingissä. Kun saavuttiin sunnutaina kotiin, F:lle tuli suoriltaan kaveri yökylään, ja näin ollen eka lomaviikko alkoi yökylätunnelmissa. 

Maanantaiaamuna me suunnattiin Tammelantorille aamupalalle A:n siskon perheen kanssa. Oltiin vähän ajateltu, että vietettäisiin maanantai rannalla, mutta A ehdotti, että pidettäisiin kaksosten toivoma “lapsi päättää -päivä” heti ekana lomapäivänä, jotta ei tarvitsisi kuunnella kahta ekaa viikkoa pyyntöjä tämän suhteen. Tytöt ovat nimittäin toivoneet tällaista päivää jo todella pitkään, ja lomalla se luvattiin toteuttaa. 

Ja näin tehtiin – Pienet saivat päättää päivän ohjelman, ja niinpä he halusivat ensin katsoa You Tubea (he saavat katsoa sitä vain joskus kipeänä tai esim. omana synttäripäivänään) ja sitten suunnattiin Särkänniemeen. Onnistuin jotenkin sössimään lippujenoston, joten lopulla meillä oli enemmän pääsylippuja kuin ihmisiä, joten pyysin mun ystävän liittymään seuraan. Niinpä kierreltiin päivä Särkässä, täysin kaksosten ehdoilla, ja tähän menoonhaan kuului tässä tapauksessa lukuisia rundeja “kahikupeissa” ja valtavasti hattaraa ja jädeä. 

Illalla, kun lapset oli vihdoin saatu unille, todettiin, että onneksi näitä “lapsi päättää -päiviä” ei ole usein. Huomattiin, että mitä enemmän lapset sai, sitä enemmän he myös vaativat. Herkkujen ja aktiviteettien vapaa saanti ei tuonut heille hyvää mieltä, vaan päinvastoin teki tytöistä eriskummallisen kärttyisiä ja epätavallisen tyytymättömiä. Tuntui, että kun päivä oli ohi, he oli itsekin tyytyväisiä, ettei sama meno enää jatku. Sanotaanko näin, että kun pääsin illalla vetämään esikoisen kanssa rapputreenit, se toimit tuollaisen päivän päätteeksi erityisesti henkisenä breikkinä  – piti itsekin ottaa nimittäin vähän happea, jotta pääsi palautumaan normaaliin rytmiin ja perhehierarkiaan. 

Tiistaina A oli toimistolla  ja me tyttöjen kanssa puuhasteltiin omiamme. Päivä alkoi Elixiasta. Minä, esikoinen ja mun ystävä tehtiin treeni, kaksosten ollessa sillä aikaa Elixian lapsiparkissa. Sitten suunnattiin Laukontorille lohisopalle ja tultiin meidän pihaan hengailemaan. Loppupäivä sujuikin sitten omassa pihassa, mitä nyt kerran piipahdettiin Pyynikin näkötornilla jädeillä ja munkeilla. Illalla, kun A lähti kavereidensa kanssa yhdeksi yöksi mökille, me vietettiin esikoisen kanssa tyttöjen ilta pienten mentyä unille. Sohvapötköttelyä, Woltia ja Netflixiä – ihan parasta!

Keskiviikkona olikin jo sen luokan helle, että oli pakko toteuttaa rantsupäivä. Uiskenneltiin Tahmelan rannassa, leikittiin rantsun leikkipuistossa ja grillattiin illalla hamppareita kotona. 

Torstaina F lähti omaan reissuun ja me muut suunnattiin heti aamusta Tammelan leikkipuistoon. Kauppahallilounaan jälkeen haettiin taas kerran uimakamppeet messiin ja hurautettiin Tahmelaan uimaan. Uinnin jälkeen mä pakkasin kaksosille viikonloppukamppeet mukaan ja sitten lähdettiinkin jo viemään heitä A:n äidin mökille, jossa A:n siskon perhe odotti tyttöjä viikonloppuhoitoon. Me ajettiin A:n kanssa takaisin Tampereelle, grillattiin iltapalaksi siipiä ja nautittiin kummallisen hiljaisesta kodista.

Perjantaina meillä oli todellinen aikuisten päivä. Aamusta tehtiin muutama evässalaatti, laitettiin aurinkorasvat pintaan ja haettiin ystäväpariskunta viettämään meidän kanssa päivää purjeveneellä. Ilma oli purjehdukseen täydellinen – aurinko paistoi koko ajan, ja tuulikin sopivasti. Iltapäivällä palattiin maihin, käytiin uimassa, vaihdettiin nopsasti vaatteet ja nähtiin toinen ystäväpariskunta, jonka kanssa käytiin katsomassa Pyynikin kesäteatterin Karavaanari. 

Lauantaina kello soi (liian) aikaisin. Meillä oli nimittäin heti aamusta automatka kohti Porvoota, jossa odotti A:n lapsuudenystävän häät. Koukattiin Kalevan kautta hakemassa A:n toinen lapsuudenystävä kyytiin ja sitten huristeltiin kolmisin aamutuimaan Porvooseen. Hääjuhla oli Haikon kartanossa, jossa myös liki kaikki vieraat – me mukaanlukien – yövyttiin, ja puitteet ja koko hääjuhla oli todella ihana. Olen haaveillut Porvoon lomasta todella kauan, ja nyt pieni vilkaisu kaupunkiin sytytti vielä palavamman liekin palata kaupunkiin uudelleen takaisin. Porvoo vaikutti niin idylliselle!!

Tänään sunnuntaina – hyvän brunssin ja meressä tehdyn aamu-uinnin jälkeen – oli aika palata takaisin Tampereelle. Päivä onkin mennyt nyt pienten tyttöjen kanssa kotona muhien, pyykkiä pesten ja kaikkia reissukasseja purkaen. 

Täytyy sanoa, että eka lomaviikko on täyttänyt kaikki mahdolliset odotukset, vaikkei mulla juuri odotuksia ollut. Ollaan saatu olla koko perheen kesken ja sen lisäksi mulla on ollut spessuaikaa jokaisen lapsen kanssa erikseen ja kaiken lisäksi joukkoon on mahtunut vielä aikuisten aikaakin. Lisää tällaisia viikkoja, kiitos!

-Karoliina-