kolmistaan - Banneri
Kolmistaan 24.07.2022

Mitä liikunta on tehnyt minulle?

Teksti
Karoliina Pentikäinen
7 kommenttia

Tosi usein, kun olen yrittänyt (!) aloittaa liikkumisen, homma on tyssännyt yhtä nopeasti kun se on alkanutkin. Ehkä olen laittanut liian kovat tavoitteet heti alkuun. Ehkä tavoitteet ovat olleet ulkoisia tai sitten en vaan ole todellisuudessa sitoutunut niihin.

Kun aloitin lenkillä käynnin kevättalvella, mulla oli vain yksi tavoite – halusin liikkua kolme kertaa viikossa. Mä en havitellut hoikistumista, maratonia tai tiettyä juoksuaikaa. Halusin alkaa liikkumaan, koska halusin pysyä terveenä ja saada sekä henkistä, että fyysistä energiaa mun päiviin. 

Nyt mulla on takana loskassa rämmitty kevät ja helteiset kesäkuun juoksukelit, ja voin sanoa, että vastahakoisesta lenkille lähtijästä on tullut innokas liikkuja. Mä liikun nykyisin usein paljon enemmän kuin kolmesti viikossa, ja kaiken lisäksi haluamalla haluan raivata kalenterista tilaa liikunnalle. Mulla on ollut juoksukamat mukana jopa hotellilomalla ja jos päivän aikataulu on ollut tiukka, olen pyyhältänyt pururadalle jo heti aamukuuden jälkeen. Se, mikä ennen oli pakkopullaa, on nykyisin suuri ilo. 

Liikkumalla olen toki kohentanut kuntoani, mutta samalla lenkit on tuonut mun elämään paljon muutakin.

Ensinnäkin mulle on tullut erityisesti henkisesti mielettömän hyvä olo siitä, että mä jaksan ja pystyn. Luulin jo, että olen aivan rapakuntoinen ja kun jaksankin hölköttää tuolla metsissä muiden lenkkeilijöiden seassa, tulee tosi pystyvä olo. Tunne siitä, että olen voimakas ja elossa. 

Liikunta on lisännyt energiaa mun elämään kaikilla tasoilla. Tuntuu, että lenkkipäivinä olen tosi paljon iloisempi kuin muulloin (juoksen siis pääasiassa aamuisin). Koko päiväksi kroppaan ja mieleen tulee kupliva olo. Olen kuullut, että liikunnalla voi parantaa jopa lievää masennusta – en epäile sitä enää yhtään. 

Vaikka mun ulkonäkö ei ole liikunnan myötä muuttunut mihinkään – painan jopa enemmän kuin alkukesästä – mulla on jostakin syystä itsevarmempi olo. Kävelen enemmän ryhti suorassa, ja omassa kehossa olo tuntuu mukavammalle. Tämä on ollut TODELLA omituinen muutos, jota en odottanut. Mä esimerkiksi käytän julkisilla paikoilla shortseja, joita en ole aikuiselämässä käyttänyt kuin kerran (festareilla). Tulee ihan sellainen olo, että paskanhailee joku selluliitti, minähän vetelen näin. 

Kun olen alkanut hölköttää, ja tästä syystä älykello näyttää mukavan määrän askeleita jo ennen aamupala-aikaa, olen muutenkin alkanut havitella hyötyliikuntaa enemmän kuin ennen. Älykellon askelmittarista on tullut ikään kuin hauska peli, jossa haluaa saavuttaa hyviä tuloksia. Se, missä ennen olisin napannut 9 kertaa kymmenestä Tierin tai ratikan, mä valitsenkin puolet kerroista nykyisin kävelyn, jotta saisin päivän askelmäärää korotettua. Ja fakta on kyllä se, että tällaista istumatyötä tekevälle 10 000 askelta ei kyllä ilman lenkkiä tule täyteen. 

Ruokahalu. Vaikka yksi puolen tunnin hölkkä ei kuluta tuhansia kaloreita, jotain sellaista se tekee aineenvaihdunnalle, että mulle tulee nykyisin nälkä (iso!) kellonlyömällä. Jos en syö kolmen tunnin välein, piru on irti. Ennen pystyin varsin hyvin skippaamaan välipalat, mutta nyt moottori tarvitsee ruokaa tasaisesti. Muutenkin mulla on nälkä ihan eri tavalla kuin ennen. 

Mun tavoite on jatkaa hölkkälenkkejä kesän ja syksyn aikana niin, että tästä tulee ihan elämäntapa, joka ei lopu tähän vuoteen. Olisi ihanaa saada lisättyä kilsoja ja kymmenminuuttisia lenkkeihin, ja uskon, että sekin ajan kanssa onnistuu.

Mun tekisi mieli ottaa nyt jo salikortti (saa suositella saleja Pyntsän läheisyydestä), mutta en viitsi ottaa kesken lomakauden. Mutta elokuussa sitten. Tuntuu, että olisi kiva saada vastapari lenkkeilylle. 

Niin ja jos totta puhutaan, kyllä mä toivon, että tämä liikunta pudottaisi multa muutaman kilon vatsanseudulta myös ensi talven aikana. Mä en ala millekään kuurille tai fanaattisesti itseinhoa mun makkaroita, mutta olisi  ihanaa olla joskus vielä myös itseni mielestä sellaisessa kunnossa, että voisin hymyillen katsella nakupellevartaloani. Tämä paino (vai ennemminkin kyllä vartalonmuotoprojekti) tulee, jos on tullakseen. Kun olen löytänyt nyt niin hyvän balanssin ja onnellisuustason oman tekemiseni kanssa, en halua alkaa horjuttamaan sitä. 

Mitenkä sinä liikut? Kaikki tsempit ja vinkit liikunan jatkamiseen elämäntavaksi asti otetaan vastaan. 

-Karoliina-

Kommentit (7)

Mä innostuin lenkkeilyvihaajana 5k runner -äpistä kun mainitsit siitä ja hiomaan myös että se on itselle tosi hyvä tapa ujuttaa säännöllistä liikuntaa elämään! Äpin pelillisyys toimii itselle ja treenit on sopivan lyhyitä ja palkitsevia. Kiitos siis superisti vinkistä!! Innostuin samalla lataamaan lihaskunto, venyttely ja lantionpohjalihas-äpit samalla, kun tajusin että äppimuoto motivoi mua treenaamaan. Jos et jaksa salille niin suosittelen lihaskuntoon Niken treeniäppiä, jossa on eri pituisia lihaskunto-ohjelmia alkaen 5 minsasta ylöspäin. Teen monesti 5k runner-lenkin jälkeen lihasryhmän tai pari – tai jos en pääse lenkille ollessani lapsen kanssa kotona kaksin, niin saatan tehdä vaikka vain vatsalihakset 10min sen jälkeen kun oon saanut lapsen unille illalla 🙂

Mun kolme vinkkiä olisi
1) päättää päivät, jolloin liikkuu, ja pitää niistä kiinni viimeiseen asti. Itse en sovi mitään menoja mun liikuntapäiville, jos se tarkoittaisi sitä että treeni jäis tekemättä. Asiassa on pakko olla jämäkkä, muuten tulee aina jotain muuta ja sit liikunta jää.
2) ei mieti että huvittaako lähteä, onko energiaa, onko sellainen olo tms. Ajattelen että liikunta on kuin joku hampaiden pesu, se tehdään rutiinilla, koska se tekee niin hyvää mulle (pää+kroppa). Joskus treeni ei kulje hyvin, mut tehty treeni on aina parempi kuin tekemätön 🙂
3) arkiliikkuu niin paljon kuin mahdollista. Hommaa vaikka fillarin ja menee sillä kaikki omat menot, tai sitten kävelee. Siitä tulee paljon aktiivisuutta huomaamatta.

Tsemppiä sulle hulluna ja raportoi taas jossain vaiheessa sun fiiliksiä 😊

Liikun ihan liian vähän, siis olen täysi sohvaperuna. Yritän juuri kaivaa motivaatiota liikkumiselle, siksi blogiisi päädyinkin. 🙂

En ole aina ollut tällainen, yli puolet elämästäni olen liikkunut paljon. Nyt 44-vuotiaana pitäisi taas päästä rytmiin. Viime vuodet ollu tosi hiljaista liikkumisen saralla. Kolme lastani jo isoja, eli se ei ole syy. Vaativa asiantuntijatyö kahmaisee mehut aika loppuun, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisi liikkua. Jotta palautuisi töistä ja elämässä riittäisi energiaa muihinkin asioihin.

Heippa!
Mahtavaa, että liikunnan ilo on löytänyt sut.
Itse urheilen palloilulajeja n. 5-8 h. viikossa, lisäksi ulkoilutan päivittäin koiraa ja pyöräilen lyhyehköt välimatkat. Kerran viikossa käyn myös uimassa, mutta sen otan sellaisena palauttavana lillumisena. Lihaskuntoa ja -huoltoa pitäisi ehdottomasti tehdä. Olen vaan laiska ja kilpailunhaluinen (eli se motivoi liikkumaan), enkä ole saanut tarpeeksi motivaatiota kasaan tehdäkseni niitä. Meidän keski-ikäistyvien naistenkin pitäis erityisesti pitää huolta lihaskunnosta ja liikkuvuudesta. Hyviä treenejä sulle!

Kolmevuotias lapsi, vaativa työ, puoliso reissutyössä. Aikaa liikkumiseen ei siten kovin ole, pitää järkkäämällä järkätä 🙁 toista se oli sinkkuna..

Tavoitteena liikkua 7-14 h joka viikko. Lajit vaihtelee. Pyöräilyä yleensä 3-4 h, pilatesta ja / tai joogaa, reipasta kävelyä ja kahvakuulaa. Viime viikolla tuli 8 h, sitä edellisellä 12 h

Kolmen lapsen äitinä aika on välillä kortilla…niinpä kaikista paras on yhdistää liikunta työmatkoihin…pyöräilyä 28 km päivässä. Välillä olen juossut osan matkasta. Lisäksi joogaa kerran viikossa niin aina ennen vaivanneet jumit ovat lähteneet pois. Liikunta tuo kyllä valtavasti energiaa😊

Ehdottomasti saleista paras on alansa ja koko Suomen pioneeri eli Go Go,
Hämeenpuistosta löytyy eli sinne vaan! 🙂

Kaupallinen yhteistyö

Karoliina Pentikäinen

Karoliina Pentikäinen

Kolmistaan-blogi on yksi Suomen ensimmäisiä perheblogeja. 13-vuotisen historiansa aikana blogissa on eletty Karoliinan ja tämän perheen elämänvaiheita iloista suruihin ja arjesta juhlaan. Nykyisin Karoliina, 38, asuu uusperheensä kanssa Tampereen Pyynikillä. Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi 13-vuotias esikoinen ja 4-vuotiaat kaksoset. Ruuhkavuosien lisäksi Karoliina kirjoittaa naiseudesta, kauneudesta, kodista ja hyvinvoinnista. Balanssi on Karoliinan teema vuodelle 2024!

Arkisto

X