Kolmistaan 07.07.2024

Tällainen olisi haavekotini!

Teksti

Karoliina Pentikäinen

Havahduin eileen ajatukseen, että “ai niin, mulla on se blogi”. Loma on ollut jotenkin niin kokonaisvaltainen, että aivot on mennyt kokonaan narikkaan. Mikä on tietysti ihanaa, vaikka en minä silloin tällöin tehdyistä duunijutuista lomatunnelmaani menetä.

Mun piti kirjoittaa tänään katsaus meidän lomaviikkoon, mutta ajattelin tehdä sen vasta alkuviikosta, koska sain niin superinspiroivan kysymyksen instagramin inboxiin viime viikolla. Kysymys tuli, kun postasin kuvan sisustuslehtipinosta, jonka olin lainannut kirjastosta. Kysymyksessä luki “Millaisen kodin hankkisit nyt, jos ei olisi mitään reunaehtoja”. Ooh, rakastan unelmointia, joten kysymys oli ihana.

Mä olen kirjoittanut sisustuksesta kausittain tosi paljonkin. Vuonna 2020 kirjoitin postauksen otsikolla “Unelmieni koti olisi…”ja sen jälkeen tapahtui jotain…jopa kohtalokasta. Kirjoitin nimittäin tuon postauksen ihan vaan haaveilumielessä, mutta hetki postauksen julkaisun jälkeen minuun otti yhteyden ihminen, joka kirjoitti jotakin tähän tyyliin: “tämä on nyt varmaan vähän outoa, mutta me taidetaan asua teidän unelmien kodissa. Ei olla varmoja, myydäänkö asunto, mutta haluatteko silti tulla katsomaan.” Ja niin me mentiin katsomaan…ja puolen vuoden päästä asuttiin jo kyseisessä kodissa, meidän nykyisessä kodissa.

Lue tuo vuoden 2020 postaus ensin täältä ja tule sitten mun uusien haaveiden pariin. Jos totta puhutaan, nyt en oikeasti usko, että ollaan muuttamassa minnekään vielä vuosikausiin. Meillä on hyvään aikaan otettu laina, jonka ehtoja ei saa siirrettyä uuteen kotiin. Toisekseen meidän taloyhtiö, piha, naapurit ja lasten mahdollisuus leikkiä päivä tolkulla muiden lasten kanssa on jotain sellaista, joista luopuminen tuntuisi jopa mahdottomalle. Mutta. Saahan sitä aina haaveilla. Hassua kyllä haaveet on tosi samansuuntaisia kuin neljä ja puoli vuotta sitten, mutta haluan silti kirjata ne myös tähän, vaikka toistoa tulisi.

Unelmieni koti 2024:

Mahdollisuus rempata kotia mieleiseksi tai sitten niin, että kodin ulkoasu ja tarpeet vastaisi toiveita jo sellaisenaan. Kauhuskenaario olisi se, että koti olisi juuri rempattu, mutta se ei miellyttäisi omaa makua. Toisaalta haaveilen pommikuntokämpästä, mutta sitten mietin, olisiko meistä sellaiseen remppaprojektiin lopulta – vaikea sanoa.
Edelleenkin haluan vanhan talon henkeä, ja “uusin” koti jossa haluaisin asua, olisi 70-luvulta. 100ish vuotiaat kodit viehättää eniten, mutta pidän kyllä monista aikakausista ja tyyleistä.
Tyylillisesti haluaisin kodin sisustukseen ja ulkoasuun uutta ja vanhaa, harmoniaa ja väriä. Olen havainnut, että kaikkein vaikeinta on sisustaa klassisesti niin, että samalla säilyy hauskuus ja kosketus väreihin… ja siksi juuri sellaiset kodit miellyttää eniten mun silmää. Esimerkiksi tosi klassiset jugend-kodit, joissa on tammiparketti, isot koristelistat ja kattokruunut yhdistettynä johonkin vekkuliin vaaleansiniseen tai viininpunaiseen seinäpätkään ja muutamaan moderniin huonekaluun sykähdyttää mun sisustussydäntä valtavasti. Uhana Designen toimisto ja showroom Tampereen keskustassa on sisustettu todella hyvin siihen henkeen, mistä pidän tällä hetkellä eniten.
Helppous liikkua ulos. Vaikka rakastan monia kerrostalokoteja, olemme tottuneet nyt siihen, että keittiöstä ulos menevillä portailla voi istua ja juoda kahvit ja että lapset voi kulkea sisä- ja ulkotilojen välillä ongelmitta. Tästä helppoudesta en hevillä luopuisi. Jos muuttaisin kerrostaloon, yläilmoihin, pitäisi olla vähintään parveke. Muuten tuntuisi sille, että asuu kopissa.
Tila isolle ruokapöydälle on edelleen tärkeä. On ihanaa syödä yhdessä ystävien kanssa. Se on yksi tärkeimmistä hyvinvointia lisäävistä asioista.
Riittävät äänieristeet. Me kohennettiin meidän kodin äänieristystä valtavasti vuoden 2022 rempassa. Tämä on seikka, jota ei usein tajua kun vasta kodissa asuessa. Varsinkin kompakteissa neliöissä äänieristys on meille tärkeä.
Hyvä pohja. Mä pidän avokeittiökodeista, enkä pistäisi pahitteeksi, jos sellainen ratkaisu tupsahtaisi eteen. Ylipäätään miltei kaikkein tärkein asia kodissa on pohjaratkaisu ja se, miten neliöt on käytetty.
Pieni yksityiskohtatoive olisi olohuone, jonne saisi rakennettua sohvasta/sohvista ja nojatuoleista kokonaisuuden, jossa istuinpaikat voisi sijoitella toisiaan vasten niin, että väliin jäisi paikka pienelle olkkarin pöydälle. Mua viehättää sellainen asetelma kerta toisensa jälkeen, mutta se vaatii tietyn pohjan ja riittävästi tilaa (ja sitä, ettei tv ole olkkarin keskipiste).
Pohjaan ja tilaan viitaten: Olisi kivaa, jos huonekalujen paikkaa ja huoneiden toimintoja voisi muutella. Nythän meillä on niin kireät neliöt, että rymsteeraaminen on liki mahdotonta. Huomaan, että kaipaan muuntelukykyä mielen virkistykseksi, ihan vaan muutoksen vuoksi.
Kaksi vessaa, vähintään ja niistä erillinen suihkutila, kuten meillä nytkin on. Aivan ultimaattinen unelma olisi amme tai niin iso kylppäri aikuisille, että kaksi ihmistä mahtuisi yhdessä pesemään hampaat. Joskus olen ajatellut, että erillinen kauneuspöytä auttaisi aamujen vessaruuhkaa – Esikoisella on tällä hetkellä meikkipeili omassa huoneessaan, mutta mulle itsellekin sellainen olisi poikaa. (Oma sauna olisi plussaa, mutta ei tosiaankaan mikään vaatimus. Pidän saunoa yleisissä saunoissa ja taloyhtiön saunavuorolla/lenkkisaunassa. )
Kolme makuuhuonetta olisi edelleen meidän minimivaatimus, neljä olisi siinä mielessä luksusta, että tässä elämäntilanteessa yksi huone voisi toimia työ- ja vierashuoneena ja myöhemmin kaksosetkin saisi omat huoneet, jos sille tuntuu. Olisi kivaa, jos tilaa olisi sen verran, että ystävien ja perheen yökyläkestittäminen onnistuisi helpommin. Voisin kuvitella, että yksi extra-huone muuttaisi valtavasti montaa asiaa meidän elämässä – ehkä joulut vietettäisiin erilaisella sakilla, ehkä viikonloppuisin saataisiin rakkaita kauempaa usein kylään tai ehkä töiden rajaaminen olisi helpompaa.
Jos saisin valita unelmakotini sijainnin, se olisi tämä taloyhtiö rantaviivalla, hah. Mutta sellainen ei toki ole mahdollista. Olisi kuitenkin ihanaa, jos (avanto) uinnin mahdollisuus olisi sellainen, että voisi käydä vaikka joka päivä aamupulahduksella, jos sille tuntuu. Toisaalta ajattelen, ettei kaikkea tarvitse saada – Olisiko uinti niin ihanaa, jos sen eteen ei tarvitsisi nähdä enää vaivaa?
Olisi vaikeaa kuvitella asuvansa muualla kuin Pyynikillä. Tahmela ja Pispala on toki myös ihania alueita. Petsamosta olen kuullut paljon hyvää, mutta se on jo vähän väärällä puolella kaupunkia. Joka tapauksessa rauhallinen asuinalue kuitenkin keskustassa tai aivan sen vieressä on tosi tärkeä kriteeri. On ihanaa päästä liikkumaan vapaasti ja nopeasti rientoihin ja harrastuksiin.
Vaatehuolto. En edes haaveile kodinhoitohuoneesta, koska se tuntuu niin kauhean kaukaiselle haaveelle, mutta joku toimiva tila vaatehuoltopiste olisi totta kai yksi käytännöllisimmistä haaveista.
Riittävät varasto- ja vaatesäilytystilat. Kaikkea muuta me ollaan onnistuttu karsimaan, eikä paikat pursua tavaraa, mutta vaatesäilytys on meille haaste. Ei tarvita mitään jättimäisiä vaatehuoneitta, mutta pikkaisen lisää vaatesäilytystilaa olisi ihanaa. Meillä on myös valtava määrä urheiluvälineistöä ja -tarvikkeita, joiden säilytys olisi myös mahtava ratkaista.
Oma spotti. Olen huomannut, että nyt kun lapset kasvaa ja mulla on oikeasti aikaa lukea kirjaa, juoda kahvia ja selata lehtiä tai tehdä töitä heidän valveillaoloaikaankin joskus, kaipaisin jonkin sortin lukupistettä/työntekospottia. Olen tehnyt vuosikaudet töitä sohvalta käsin, ja nyt se matka on tullut tiensä päähän. En halua työpöytää, joka tuijottaa kohti seinää, mutta joku vapaa – rento – oma piste olisi ihanaa saada. Pehmoinen sellainen.
Sarjassamme “epärealistiset toiveet”: Mä olen bongannut IG:stä sellaisen mielettömän ihanan kodin, jossa olohuonetta on jatkettu kokolasisella lisätilalla, jossa seinät ja viistokatto on ikkunaa. Tämä ei ole mikään terassi, vaan ihan talviasuttava tila. Mun unelma olisi, että johonkin 100-vuotiaaseen kivi- tai puutaloon voisi rakentaa tuollaisen jatkeen. Siellä kun kuuntelisi sateenropinaa tai katseli tähtiä taivaalta – MIELETÖNTÄ!!
Kodin tuntu. Kun tulin tänne kotiin, tuntui paikka heti kodille. Se on joku sellainen tunne, jota on vaikea selittää. Jos ostamme vielä joskus kodin, täytyisi sen tuntua samalle.