Kaksoset tulee kalliiksi!
Mä raivasin viikonloppuna kaksosten huoneesta pois pieneksi jääneitä vaatteita ja leluja, joilla ei enää leikitä. Samassa hötäkässä katselin talvikamppeet varastosta ja ilokseni tajusin, että Mesille mahtuu Ompun viimevuotiset talvikengät. Siis mitä kummaa: Täytyykö mun hankkia vain YHDET talvikengät kaksien sijaan. Tuntui juhlalle! (Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun sain Ompulle “uudet” kengät Torista. Vitsi tuo Tori-diili syysteemi on kingi!)
Tyttöjen koossa tapahtui nimittäin joskus viime vuonna se, että Ompun jalka kasvoi yli Mesin jalan koon, ja siitä asti tytöillä on ollut erikokoiset kengät. Muuten neidit ovat kasvaneet aina samaa tahtia, eli joka ikinen vaate ostetaan meillä aina tuplana, samassa koossa.
Kun tällainen mahdollisuus kierrättää kengät sisarukselta toiselle avautui, iski samalla mun tajuntaan se, miten megakallis kombo meillä onkaan lapsia. Se, että lasten ikäero on 9 vuotta ja toisaalta yksi minuutti, tekee sen, että meillä ei voi koskaan kierrättää käytännössä mitään lasten vaatteita, tavaroita tai harrastusvälineiltä omien lasten kesken, vaan kaikki – ihan kaikki – on ostettava uutena. Ja siis ei välttämättä uutenauutena, mutta uutena MEILLE. Vaikka vaate/luistimet/tms ostettaisiinkin second handinä, vaati se aina sen vaivan, rahan ja ajan, jota osto ylipäätään vaatii. Eli meidän tapauksessa kolminkertaisen panoksen.
Aloin – vähän katkerana – pohtia, millaista olisikaan, jos tilanne olisi toisenlainen. Mitä jos tässä olisi vaikka kolme tyttöä kuuden vuoden sisällä, niin siinähän saisi todella hyvin KAIKEN kierrätettyä. Eikä olisi jatkuvaa kirppisrumbaa suuntaan ja toiseen. Ja joo: Pieniä asioitahan nämä, koska kaikki raha ja vaiva on tietysti sen arvoista, kun on saanut kolme ihanaa lasta, mutta onhan tässä tietysti tämäkin puoli kaksosuudessa ja toisaalta isoissa ikäeroissa.
Mä perustin kaksosten ollessa pieni sellaisen oman kirppisryhmän, jossa oli kaksosvanhempia, mutta se on jäänyt vähän unholaan. Olen Facebookissakin monilla monikkokirppareilla, mutta mitä isommaksi lapset kasvaa, sitä vähemmän sieltä löydän. Vauvana – kun vaatteet ei niin kulu – käytin monikkokirppareita tosi paljon. Nyt olisi unelma, jos tutustuisin muutamiin kaksosperheisiin, jossa olisi 1-2 kokoa pienempien vaatteiden ja kenkien tarvitsijoita ja toisaalta pari sellaista perhettä, jolta voisin ostaa aina tytöille vaatteita. Tytöillä nyt kokoa 116-122 ja 30-32.
Ihanaa päivää sinne!
-Karoliina-
