Tapasin erään miehen 10 vuotta sitten. Hän vaikutti mukavalta ja ihanalta. Tein hänen kanssaan lapsen. Muutimme 2-kerroksiseen omakotitaloon.
Nyt mies katselee alakerrassa jääkiekkoa ja minä olen täällä koneella aivan yksin. Lapsemme nukkuu. Porraskäytävässä ei ole valoa, ainoa valo on...
Niinku ne siivoo ja puunaa ja leipoo ja kokkaa, hoitaa lapset ja levittää haaransakin silloin tällöin niin mitään kiitosta ne ei saa, ei edes sinä yhtenä päivänä, kun koko perheen pitäis laota Äidin jalkojen juureen ja kyynelsilmin kaikesta kiittää....
ai ai ai ai .
Kattelin tos korumaailman koruja ja olin jo tilatakkin kunnes hokasin että niissähän on ne korvareikään tungettavat piikitkin luuta/puuta.
Reagoiko korvareikä jotenkin siihen materiaaliin, entä venyykö, koska onhan se puu/luu paksumpaa kuin hopeapiikki?
oikeesti minen voi ymmärtää näitä ihme "heittäkää vaan paskaa niskaan mutta meillä on nyt niin ja niin...."
:headwall: :headwall:
mikä ihmeen idea noissa aloituksissa on??????
Siinä istuttiin miehen kaa sohvalla ja kateltiin tv:tä. Otettiin siinä siddua samalla. Ilta kului ja juteltiin siinä.
Kas! Siiderit loppu! Kas! Molemmat pikku tumuissa!
Mies jäi vielä katseleen tv:tä kun hipsin nukkumaan. Aamulla kun heräsin kuulin olohuoneesta kuorsausta; sinne sohvalle...
Meillä aattona grillataan makkaraa ja teen jonku pienen boolin, sit päivänä parmesan-leivitettyä kanaa, chili-vs-majoneesia, aura-sipulipaistosta, fetasalaattia, patonkia, simaa ja munkkeja........ :p :p :p