Voi, tiedän niin hyvin tuon tunteen, mikä tulee nähdessä kavereiden / tuttujen / vieraidenkin pienempiä lapsia, jotka kävelee, juoksee jne... Ihan kauheasti haluaisi iloita, ja iloitseekin toisaalta, mutta kuitenkin on suru siitä omasta rakkaasta taustalla. Mulle nämä on olleet juuri vaikeimpia...