Tätä ravintoainetta lapset saavat herkästi liikaa jo aamupalalla: ”Määrä tulee todella nopeasti täyteen”, sanoo asiantuntija
Ravintoneuvojan mukana vanhemmilla on peiliin katsomisen paikka, mitä tulee perheiden ravitsemustottumusten muuttamiseen. Tilanne on kuitenkin helposti korjattavissa.
Sokerin päivittäinen saantisuositus tulee monen lapsen kohdalla täyteen jo aamiaisella. Pienellä lapsella siihen ei tarvita kuin 1,5 desiä maustettua banaanijugurttia, kaksi ruokalusikallista aamiaismysliä ja pieni mukillinen kaakaota, mikä on monen lapsen normaali aamupala.
Ravitsemussuositusten mukaan korkeintaan kymmenen prosenttia energian saannista saisi tulla sokerista. 3–6-vuotiaan lapsen kohdalla se tarkoittaa keskimäärin 2–3 ruokalusikallista lisättyä sokeria päivässä.
– Se voi kuulostaa paljolta, mutta määrä tulee todella nopeasti täyteen, toteaa makeanhimoon perehtynyt diplomiravintoneuvoja Leeni Viio.
Lapsen suositeltu sokerimäärä täyttyy jo esimerkiksi välipalakeksistä ja juotavasta jugurtista tai 1,5 desistä sokerimuroja ja kahdesta desistä mehua.
– Esimerkiksi taaperoille tarkoitetut välipalapatukat ovat yleensä todella makeita. Jo yksikin patukka voi täyttää koko päivän saantisuosituksen, Viio valaisee.
Viiolta ilmestyi äskettäin kirja Hyvää tekevät herkut – Koko perheen makupaloja ilman lisättyä sokeria, jonka maistuvissa ohjeissa ei käytetä sokeria. Pieni lapsi ei Viion mukaan tarvitse sokeria, mutta ruokavalion ei kuitenkaan tarvitse olla askeettinen.
– Lapsethan rakastavat makeaa ja niin sen kuuluu ollakin. Makea on yksi perusmauista ja se on ohjannut meidät syömäkelpoisen ravinnon ääreen. En tiedä, olisiko ihmiskuntaa olemassa, jos emme olisi osanneet löytää luonnosta makeita asioita. Makeus on ollut merkki siitä, että ravinto on syömäkelpoista.
Hän huomauttaa, että myös äidinmaito maistuu makealta, jotta vauva tankkaisi sitä koko päivän ja kasvaisi.
– Nykyisessä ruokaympäristössämme makean lähteet ovat kuitenkin hyvin erilaisia kuin mikä on biologiallemme optimaalista – ylimakeita ja ylimaittavia ja siksi niiden kohtuukäyttö on haastavaa.
Nämä lapselle tarjotut ruuat ja välipalat sisältävät runsaasti ”piilosokeria”
Monella lapsella sokerin päivittäinen enimmäissaantisuositus alkaa täyttyä heti ensimmäisen ikävuoden jälkeen, kun lapsi siirtyy syömään muun perheen kanssa samaa ruokaa.
– Pienellä lapsella, joka vasta totuttelee kiinteisiin ruokiin, ei tarvitsisi olla lisättyä sokeria oikeastaan missään, Viio toteaa.
Hänen mukaansa puuron, jugurtin, muffinssin tai välipalakeksin voi makeuttaa banaanilla, marjoilla ja omenasoseella.
– Makunystyrät tottuvat makeaan hyvin helposti ja mitä enemmän makeaa syö, sitä makeampia herkkuja alkaa kaivata. Mutta jos lapselle ei anna hyvin makeita herkkuja, hän ei osaa niitä myöskään kaivata, Viio toteaa.
Yleensä lasten suurimmat yllättävän lisätyn sokerin lähteet ovat jugurtti, sokeroidut murot, myslit ja erilaiset välipalatuotteet, kuten välipalapatukat ja -smoothiet.
– On aikuisen vastuulla tutkailla tuoteselosteita, vertailla tuotteita ja etsiä vähemmän lisättyä sokeria sisältäviä vaihtoehtoja. Valmissmoothiet ja jopa vauvoille tarkoitetut valmissoseet saattavat sisältää lisättyä sokeria, vaikka hedelmää ei tarvitsisi makeuttaa lisätyllä sokerilla.
Myös marjoja suurin osa suomalaislapsista syö liian vähän.
– Marjat, hedelmät ja kasvikset ovat hyviä luontaisen sokerin lähteitä, mutta tutkimusten mukaan vain prosentti 2–6-vuotiaista suomalaislapsista syö suositusten mukaan viisi annosta kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivässä, Viio harmittelee.
Sokerilla on monenlaisia haittoja
Sokerin liiasta saannista voi olla lapselle monenlaista haittaa. Suurin ongelma piilee siinä, että sokerin käytön lisääntyessä ruokavalion kokonaislaatu muuttuu heikommaksi.
– Sokeri on tyhjää energiaa ja vie tilaa ravinnolta, joka tukee lapsen kasvua, kehitystä ja terveyttä. Jos sitä on ruoassa paljon, ravinnosta voi jäädä puuttumaan tärkeitä ravintoaineita, vitamiineja ja kivennäisaineita, joita lapsen kasvava keho tarvitsisi, Leeni muistuttaa.
Jos lapsen verensokeri sahaa sokeristen välipalojen ja herkkujen napsimisen takia, voi lapsen olla vaikeampi keskittyä pitkäjänteiseen toimintaan ja pinna voi palaa helpommin. Sokerin vähentämisestä voikin olla iso apu etenkin silloin, jos lapsella on ongelmia keskittymisen kanssa.
– Sokeri ja heikkolaatuinen ravinto ruokkivat suoliston huonoja bakteereita ja suoliston hyvinvointi vaikuttaa vastustuskykyyn ja kaikkeen terveydessämme.
Lasten ja nuorten ylipainoluvut ovat kolminkertaistuneet viimeisen 40 vuoden aikana.
– Yksin syy ei tietenkään ole vain sokerissa, vaan ruokailutottumuksissa ja liikunnan vähyydessä. Aiemmin lapsilla ei ole tavattu aikuisten terveysongelmia, kuten kakkostyypin diabetesta ja verensokeriaineenvaihdunnan häiriöitä, mutta nykyään Suomessa on lapsia, jotka ovat saaneet ainekset elintapasairauden kehittymiseen jo todella varhain.
Myös raskausdiabetes on viime vuosina lisääntynyt odottajien keskuudessa. Osittain taipumus on geneettinen, mutta raskauden aikainen diabetes on yhteydessä myös elintapoihin. Tiedetään, että runsas sokerin syöminen raskauden aikana saattaa altistaa raskausdiabeteksen puhkeamiselle.
– Raskausdiabetesta aletaan ensimmäiseksi hoitaa ruokavaliolla, koska ruokavalio vaikuttaa verensokeriin merkittävästi. Kun ruokavaliosta karsitaan turha sokeri ja valkoiset viljat, moni saa raskausdiabeteksen kuriin ja verensokeritasot pysyvät loppuraskauden hyvinä, Viio sanoo.
Äidin raskausdiabetes lisää lapsen alttiutta metaboliselle oireyhtymälle.
– Ongelmat äidin verensokeriaineenvaihdunnassa altistavat syntymättömän lapsen vastaavien ongelmien kehittymiselle myöhemmin.
Miten lapsi voi päästä eroon sokerikoukusta?
Vanhemman omalla esimerkillä on suuri merkitys, kun lapsen sokerin saantia halutaan vähentää.
– Parasta ruokakasvatusta on se, mitä teemme itse, eikä se, mitä käskemme lasta tekemään.
Viion mukaan lapsen ruokailutottumusten korjaantumista toivova aikuinen ei monesti haluaisi muuttaa omia elintapojaan.
– Toivotaan, että lapsi söisi terveellisesti ja vähemmän sokeria, mutta omaa sokerin saantia ei haluta vähentää. Jos lapsi joutuu katsomaan vieressä, kun aikuiset herkuttelevat jollain häneltä kielletyllä, lapsen on vaikea ymmärtää, miksei hän saa herkutella. Jos toivomme, että lapsi söisi kasviksia, sitä on turha odottaa, jos jättää ne itse syömättä. Elintapamuutoksen pitäisi olla koko perheen juttu, Viio painottaa.
Lapsen sokerin saantia voi vähentää vähitellen ja samalla koko perhe voi totuttautua vähemmän makeisiin herkkuihin.
– Jos lapsi on tottunut sokerijugurttiin, sekaan voi laittaa luonnonjugurttia, jolloin se ei ole enää yhtä makeaa. Kun totuttelua jatketaan pikkuhiljaa, sokeroidun jugurtin voi hetken kuluttua jättää kokonaan pois ja luonnonjugurtin sekaan voi laittaa marjoja ja hedelmiä.
Vastaavaa voi soveltaa muuhunkin.
– Jos lapsi on tottunut syömään paljon makeita leivonnaisia, niitä voi ryhtyä leipomaan kotona perinteisillä resepteillä, joista vähennetään sokerin määrää. Jos taas lapsi on tottunut maitosuklaaseen, sen voi korvata tummemmalla suklaalla, Viio ehdottaa.
Sokerin vähentämisestä ei kuitenkaan kannata tehdä suurta numeroa, vaan vähemmän makeita herkkuja voi kokeilla lapsen kanssa ilon kautta ja maistellen niitä vähitellen.
– Me aikuiset ajattelemme monesti, että sokerin vähentäminen on lapsista ihan hirveää, mutta lapsille se ei useinkaan ole ongelma. Makutottumuksia on mahdollista muuttaa, mutta se vaatii sen, ettei lasta jatkuvasti altisteta liialle sokerille, vaan hänelle annetaan mahdollisuus tottua vähemmän makeisiin makuihin.
Kannattaako karkkipäivä?
Karkkipäivä voi ainakin osalle lapsista toimia selkeyttävänä raamina herkuttelulle.
– Kannattaa kuulostella omaa lasta ja sitä, millainen persoona hän on. Onko lapsi sen tyyppinen, että hänen on helpompi orientoitua, jos viikossa on tietty herkkupäivä? Usein karkkipäivän idea toimii parhaiten niillä lapsilla, joilla herkkujen kohtuukäyttö ei tunnu onnistuvan, vaan he ovat joka kauppareissulla ruinaamassa karkkia, jolloin he tarvitsevat selkeyttä tässä asiassa, Viio selittää.
Karkkipäivää ei kannata kuitenkaan nostaa erityisasemaan, muuten vaarana on, ettei lapsi osaa enää nauttia tavallisesta ruokailusta tai päivistä, joina karkkia ei ole saatavilla.
– Karkkipäivästä ei saisi tehdä sellaista, että sitä odotetaan kuusi päivää ja sitten vedetään herkkuöverit. Se riski on olemassa, jos tehdään kovin tiukkoja rajanvetoja, mutta toisaalta riskinä on sekin, että vanhemman on vaikea olla jämpti lapsen herkuttelun suhteen. On aikuisten vastuulla päättää, mitä lapsen lautaselta löytyy. Lapsen ruokailuun tarvitaan aikuisen rajanvetoja sen sijaan, että lapsi saisi vapaasti seikkailla mielihalujen maailmassa.
Elämässä voi silti tulla eteen erityistilanteita, juhlia ja kaverisynttäreitä, jolloin karkkikäytännöistä voi olla tarpeen joustaa.
– Kun sokerin käyttö on arjessa maltillista, juhlat eivät tilannetta kaada. Liputan joustavan syömisen puolesta.
Viion mukaan liian tiukat säännöt voivat johtaa siihen, että kielletty alkaa houkuttaa entistä enemmän.
– Vanhempien ei kannata tehdä sokerista tabua tai kiellettyä hedelmää lapsen mielessä, koska se voi johtaa salaa syömiseen tai häiriökäyttäytymiseen. Siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa itse kiinnostua makeista herkuista, on parempi antaa hänen maistaa niitä, jotta hän ei kokisi jäävänsä jostain paitsi.
Jaa oma kokemuksesi