Liikunnan harrastaminen vähenee heti ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, osoittaa suomalaistutkimus

Vanhempien liikunnan harrastaminen vähenee heti ensimmäisen lapsen synnyttyä.  Ilmiö havaittiin Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa.

Tutkimuksessa seurattiin 18–30-vuotiaiden henkilöiden liikkumista 37–49 vuoden ikään saakka. Vertailukohteena olivat lapsettomien ja lapsia eri ikäisinä saaneiden vanhempien liikuntatottumukset.

Tutkimukseen osallistui 761 henkilöä, joita siis tutkittiin 19 vuoden ajan.

Yliopistonlehtori Sanna Palomäen mukaan lähes puolet tutkittavista liikkui aikuisten kestävyysliikuntasuosituksen täyttäen ennen lasten saantia.

– Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeisinä vuosina tämä osuus tippui noin kolmannekseen, Palomäki toteaa yliopiston tiedotteessa.

Osallistujat luokiteltiin kestävyysliikuntasuositusten täyttäviksi, mikäli he harrastivat reipasta liikuntaa ainakin 2–3 kertaa viikossa siten, että liikuntaa kertyi viikon aikana yhteensä vähintään 2–3 tuntia.

Koskee erityisesti äitejä

Sekä äitien että isien liikunnan harrastaminen oli vähäisempää verrattuna lapsettomiin henkilöihin. Eritoten äidit liikkuivat vähäisemmin silloin, kun heillä oli 0–2-vuotias lapsi.

Tutkijat pitävät jokseenkin yllättävänä sitä, että lasten lukumäärällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta vanhempien liikkumiseen.

– Vanhemmat, joilla oli kolme lasta tai enemmän, saavuttivat kestävyysliikuntasuosituksen samassa määrin kuin yhden tai kahden lapsen vanhemmat, Palomäki kertoo.

Erityisen hyvä uutinen on se, että lasten kasvaessa kouluikäisiksi havaittiin, ettei vanhempien liikunnan harrastaminen eronnut enää lapsettomista. Kestävyysliikuntasuositukset täyttävien osuus perheellisien joukossa palautui keski-iässä samalle tasolle kuin se oli ollut ennen lasten saamista.

– Tulos on tietenkin myönteinen kansanterveyden kannalta, ja ehkä se tuo tulevaisuuden toivoa myös niille pienten lasten vanhemmille, joille omien liikuntaharrastusten ylläpitäminen arjessa on vaikeaa.

Liikunnan harrastaminen tukee jaksamista

Tutkimus ei ota erikseen kantaa siihen, miten liikuntaa voisi mahdollisesti lisätä lapsiperhearjen kiireissä.

Tiedotteeseen lausuntonsa antanut yliopistonlehtori Sanna Palomäki kuitenkin kommentoi aihetta liikuntakasvattajan näkökulmasta. Hänen mukaansa olisi tärkeää, että liikunnan harrastaminen mitoitettaisiin lapsiperhearjessa niin, ettei siitä tule yhtä stressin aihetta lisää.

– Suomessa monet vanhemmat ovat jo nyt väsyneitä ja pinnistelevät erilaisten ’hyvään vanhemmuuteen’ kuuluvien vaatimusten ja suoritusten kanssa. Ei ole tarkoitus, että liikunta olisi tätä kuormaa lisäämässä, vaan päinvastoin tuomassa vireyttä ja hyvää oloa vanhempien arkeen.

Palomäki mainitsee, että monille sopii ulkoilu ja liikkuminen yhdessä lasten kanssa, jolloin ei tarvitse erikseen huolehtia lastenhoitojärjestelyistä.

– Uskoisin pienten lasten vanhempien hyötyvän siitä, jos heillä olisi muutaman kerran viikossa mahdollisuus myös omaan liikunta-aikaan.

Tällöin liikuntamuodon ja liikunnan intensiteetin voisi päättää vapaammin itse.

Tutkimustiedotteessa lisäksi muistutetaan, että vanhempien liikuntakäyttäytyminen toimii esimerkkinä lapsille. Tutkimusten perusteella tiedetään, että äidin ja isän liikunta-aktiivisuus on yhteydessä heidän lastensa liikkumiseen aina varhaiseen aikuisikään saakka.

Lue myös: Muu maailma ihailee tiettyä vanhemmuuden piirrettä, joka ei länsimaissa nouse ihanteeksi – samalla länsimaissa vanhemmat ovat uupuneimpia

Anna.fi: Millä sykkeellä kannattaa liikkua? Tunnista eri sykealueet ja treenaa oikealla sykkeellä