Traagisen hauskat vappupallotarinat x 6 – moni muistaa edelleen lapsuuden kiiltävien pallojen hohdon mutta myös katoavaisuuden
Kumpi onkaan pahempaa: taivaalle karannut unelmien pallo vai jokavappuinen pettymys, kun korean lastenpallon sijasta saa pidellä kädessään ammattiliittopalloa?
Vappupallojen olemus saa lasten silmät kiilumaan vappuna. Kukapa ei haluaisi kauniin kiiltävää palloa, joka ilahduttaa vappusään ollessa millainen tahansa.
Keräsimme Kaksplussan toimituksesta ja lukijoilta katkeransuloisia muistoja vappupallojen aiheuttamista murheista.
Lue myös: Testaa, mikä vappuherkku kuvastaa luonnettasi! Tulos voi yllättää
Karkulaispallot muistetaan yhä
”Olin saanut vapun kunniaksi valita itselleni upean papukaijapallon, jota lähdin reteänä esittelemään naapurin lapsille. Jostain syystä ajauduin kuitenkin pian nahistelemaan naapurin pojan kanssa, ja hän hermostuksissaan hän tempaisi pallon kädestäni ja vapautti sen ilmaan. Muistan varmaan ikuisesti sen tunteen, kun katselin upean punaisen papukaijani katoavan korkeuksiin.”
”Kerran se kaikkein paras pallo karkasi jo myyjän ojentaessa sitä minulle. Toista samanlaista ei tietenkään ollut eikä isäni itkustani huolimatta hakenut palloa taivaalta takaisin.”
Vappuisia ideoita
”Isosiskoni haastoi minut lapsena puhaltamaan ilmapalloja kilpaa. Kilpailuhenkisenä otin kisan turhan vakavasti, sillä lopulta alkoi pyörryttää ja oksensin kaaressa olohuoneen matolle.”
”Muistoissa siintää perinteisen suomalainen viileä vappu. Saimme naapureiden lasten kanssa päähämme lähteä leikkimään vesi-ilmapallosotaa – onhan vappu nyt ilmapallojen parasta sesonkia. Ihan hauska idea, mutta mittarissa oli ehkä viisi astetta. Naapurin poika oli keksinyt täyttää vesi-ilmapallot vieläpä kylmällä vedellä, joten lopulta olimme kaikki likomärkiä ja kylmissämme. Hauskaa kyllä oli!”
Pamahdus peräkontissa
”Lastasimme vappuherkut, lapset ja heliumpallot autoon, minkä jälkeen lähdimme ajamaan kohti mökkiä. Poikkeuksellisen kaunis vappusää teki iloiseksi, mutta aurinko lämmittikin muutakin kuin mieltä: helium pallon sisällä alkoi kuumetessaan laajentua, ja räjäytti lopulta toisen palloista.
Lapset olivat myrtyineitä, mutta vielä enemmän ihmeissään siitä, että näinkin voi käydä. Aikuiset ottivat tästä opiksi, eikä heliumpalloja enää jätetty pitkiksi ajoiksi autoon lämpimällä kelillä.”
Pakollinen punapallo
”Vasemmistolaisen perheeni vappuperinteisiin kuului aina vappumarssille osallistuminen. Isäni oli usein vappuisin töissä, joten osallistuin marssille ja sen jälkeiseen työväen vappujuhlaan äitini ja tuttavaperheen kanssa.
Tuttavaperhe oli varakkaampi kuin me, ja he ostivat joka vappu tyttärelleen, joka oli saman ikäinen kuin minä, hienon kiiltävän vappupallon. Ne olivat siihen aikaan, 80-luvulla, paljon kalliimpia kuin nykyään: muistaakseni jopa 50 tai 100 markkaa, mikä oli silloin siis todella iso raha.
Silloin ei myöskään ollut pankkiautomaatteja, ja monena vappuna kävi niin, että perheemme talouskukkarosta vastannut isäni oli unohtanut antaa äidilleni vapuksi käteistä. Niinpä äidillä ei ollut koskaan rahaa ostaa minulle kallista kiiltävää vappupalloa. Sen sijaan sain tyytyä aina SAK:n ilmaiseen punaiseen vappupalloon.
Muistan vieläkin sen katkeruuden, kun katsoin kaverini hienoa Mikki Hiiri -palloa ja sen jälkeen siirsin katseeni omaan ankeaan SAK-pallooni. Ärsyttää vieläkin!”
Lue myös Kotilieden juttu: Vappu on iloinen juhla – poimi parhaat ideat juhlintaan ja herkkuihin!
Jaa oma kokemuksesi