Lapsen rakas unilelu katosi – mitä tekisin?

Kun lapsella on vain yksi rakas unilelu, ja se katoaa, ollaan pulassa. Mikä neuvoksi? Tarina maailmalle lähteneestä pehmolelusta voi auttaa.

Teksti Liina Putkonen
Kuvat iStock
Pehmolelu ei kadonnut, vaan ”lähti maailmalle”

Tyttäreni sai unilelu-Kallen kainaloonsa heti syntymäänsä seuraavana päivänä. Kun vauva kasvoi pehmokoiraa isommaksi, vieressä pötköttänyt kaveri siirtyi pikku hiljaa kainaloon. Ilman Kallea ei tullut uni – ei ainakaan helposti. Siksi päiväkotiinkin heitä taapersi kaksi, tytär ja Kalle.

Äiti, pappa, maito, Kalle… Ensimmäisten sanojen joukossa oli myös luotettavin unikaveri. Mitä nuhjaantuneempi ruskea otus oli vuosien myötä, sen rakkaampi.

Ja sitten Kalle katosi. Sitä ei löytynyt kotona, ei tarhasta, ei tarhamatkalta… Itku oli kova, iltaisin lohduton. Uusia Kalleja ei saanut enää kaupasta, eikä huijaus olisi nelivuotiaalta mennyt läpikään.

Onneksi tavaratalon hyllyllä istui pehmokoira, joka oli kuin pikkuruinen Kalle, mutta valkoinen.

Ratkaisu postikortin muodossa

Idea! Ostin pehmolelun ja kauniin mustavalkoisen postikortin kahdesta koirakaveruksesta. Piilotin koiran ja kirjoittamani postikortin tyttäreni haalarin hihaan, kun hän oli muskarissa.

Kortissa luki:

Kallen lähdöstä on jo kahdeksan vuotta. Kerttu nukkuu yhä tyttäreni sängyssä ja välillä me vieläkin mietimme, onkohan Kalle Brasiliassa vai jopa Kiinassa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä