Voiko lapseni pelätä saappaita? ­– vai miksi talonmies aiheuttaa taaperossa kauhua?

Kävimme läpi lastenpsykiatri Janna Rantalan kanssa lasten yleisimipiä pelkoja ja miten niihin olisi hyvä vanhemman suhtautua.

Tapaus: Talonmiehen kumisaappaat

Kaksivuotias lapseni on alkanut yhtäkkiä pelätä päiväkodin talonmiestä. Miehellä on mustat pitkävartiset kumisaappaat, mutta muuta huomiota herättävää hänessä ei ole. Mistä yhtäkkinen pelko on voinut saada alkunsa ja miten siitä pääsisi eroon?

Janna: Tässä ikävaiheessa pelot kohdistuvat usein ulkoisiin asioihin ja kohteisiin, jotka eivät oikeasti ole lainkaan vaarallisia. Lapsi saattaa pelätä koiria, satukirjan terävähampaista kissaa tai tietyn näköistä ihmistä kuten tässä tapauksessa talonmiestä kumisaappaineen.

Pelkojen taustalla on jälleen vanhemmasta eroon joutumisen pelko. Taapero alkaa entistä paremmin tiedostaa, ettei pärjää yksin. Hän ei myöskään tiedä, mikä on vaarallista. Siksi hän tarvitsee aikuista kannattelemaan itseään pelottavassa tilanteessa.

On tärkeää, ettei vanhempi mitätöi lapsen pelkoa, eikä lähde pelkoon mukaan. Lapselle ei kannata sanoa, että eihän tässä ole mitään pelättävää. Lapselle pelko on hyvinkin todellinen.

Taaperoikäinen ja vähän isompikin lapsi ajattelee, että joku asia on pelottava silloin, jos hän pelkää sitä. Jos aikuinen pelkää lentämistä, hän ajattelee, että hänen on parempi matkustaa pelkonsa takia junalla. Pieni lapsi ei osaa vielä ajatella, että juuri minä nyt vain satun pelkäämään lentämistä. Sen sijaan hän ajattelee, että lentäminen on yleisesti pelottavaa ja lentokoneet ovat tuhmia. Taaperon ajatusmaailmassa on tyypillistä, että pelon kohde on tuhma.

Joskus vanhemmat myös menevät liikaa mukaan lapsensa pelkoon ja alkavat vältellä asioita, koska lapsi pelkää niitä. ”Emme voi lukea tätä kirjaa ollenkaan, koska lapsi pelkää kirjan hahmoa.” Sitä ei kannata tehdä, sillä vältteleminen vahvistaa pelkoa.

Sen sijaan vanhemman olisi hyvä pysyä mahdollisimman rauhallisena lapsen pelätessä sinänsä vaaratonta asiaa ja näyttää, ettei ainakaan itse pelkää. Vanhempi voi ottaa lapsen syliin ja kehua lasta siitä, että tämä osasi ilmaista jännityksen ja pelon tunteita.

Lapsi saa turvaa siitä, että aikuinen juttelee hänen kanssaan ja tutkii yhdessä rauhassa asiaa: ”Katsopas, miten hienot kumisaappaat tuolla miehellä on. Nehän ovat ihan samanlaiset kuin vaarin saappaat.” Rauhallisella pelon kohteen tutkimisella ja tarkkailulla pelko useimmiten hiljalleen hellittää. Lasta ei kuitenkaan pidä pakottaa tutkimaan pelkoa aiheuttavaa asiaa.

Juttu julkaistu kokonaisuudessaan Kaksplussassa 4/18.