Eron jälkeen Mira jäi miltei yksin pyörittämään kolmen lapsen arkea – lopulta sosiaalityöntekijän ehdotus tukiperheestä pelasti tilanteen

Joulukuussa iltapäivä alkaa taittua pimeään jo varhain Kuopion Petosella. Värikkäät ulkolelut lepäävät sulassa sovussa sinertävän vuokraluhtitalon seinää vasten. Sisällä on energinen tunnelma. On välipala-aika: tarjolla on kinkkua, paahtoleipää, maitoa ja teetä.

Seitsemänvuotias Rebecca-Elizabeth haluaa kantapalan leivästä. Pojat ovat toimittajan tulosta innoissaan ja tahtovat esitellä pelejään ja lelujaan.

Mira Dearsley, 39, ohjeistaa kärsivällisesti lapsiaan syömään rauhassa. On heti selvää, että äidille Esko-Pekka, 10, Rebecca-Elizabeth, 7, ja Vili-Waltter, 3, ovat kaikki kaikessa.

Välipalan äärellä Mira kertoo, että hän ja lapset muuttivat pois perheen yhteisestä kodista elokuussa 2020. Uusi koti sijaitsee muutaman kilometrin päässä vanhasta kodista, lähellä lasten isoäitiä.

Muuton myötä lasten yhteys isään oheni lyhyestä välimatkasta huolimatta. Eron jälkeen kului joitakin kuukausia ennen kuin masentunut isä kykeni ottamaan lapsiaan luokseen, joten Mira oli arkena yksin vastuussa lapsista.

Rankan ajanjakson takia sosiaalityöntekijä ehdotti Miralle tukiperhettä helpottamaan perheen tilannetta. Mira suhtautui ehdotukseen myönteisesti, vaikka joillain hänen tutuillaan oli myös ristiriitaisia kokemuksia tukiperheistä.

Nopea tukiperhepäätös oli yllätys

Tukiperheistä on pulaa, sillä kysyntää niille on paljon enemmän kuin tukiperheitä olisi saatavilla. Siksi Mira oli henkisesti varautunut siihen, että tukiperheen saaminen voisi kestää pitkään.

Miran ex-puoliso oli toivonut tukiperhettä jaksamisen tueksi jo ennen eroa, mutta tuolloin pariskunnalle kerrottiin, ettei se onnistuisi kahden vanhemman perheessä.

Kun pariskunta erosi vuotta myöhemmin, Mira ja lapset pääsivät vihdoin tukiperhejonoon. Heillä ei ollut mitään erityisiä tukiperheeseen liittyviä toivomuksia, vaikka hakemukseen olisi sellaisia voitu kirjata.

– Olin yllättynyt sekä helpottunut, kun saimme tukiperheen jo vajaan puolen vuoden odotuksen jälkeen, Mira kertoo.

Tukiperheen löytymisen jälkeen Mira ja lapset ajoivat tilataksilla sosiaalityöntekijän kanssa tutustumaan perheeseen. Samalla täytettiin tukiperhesopimuspaperit.

– Isommat lapset säntäsivät heti tukiperheen poikien huoneeseen leikkimään, Mira naurahtaa.

Tavallisia asioita

Miran kaksi vanhinta lasta viettävät tukiperheessä yhden viikonlopun kerran kuukaudessa. Alkuun tukiperheessä kävivät perheen kaikki lapset, mutta melko pian alle 2-vuotias Vili-Waltter kertoi tunteneensa ahdistusta vierailuilla. Niinpä perheen pienin päätettiin jättää tukiperhekäyntien ulkopuolelle, kunnes hän tuntisi olonsa valmiiksi niihin. Nyt Vili-Waltter menee tukiperheviikonloppuina isänsä luokse.

Tukiperhe löytyi noin puolen tunnin ajomatkan päästä Miran kotoa. Koska Miralla ei ole autoa tai ajokorttia, tukiperheen vanhemmat kuskaavat lapset viikonlopun kyläilyreissulle omalla autollaan.

Tukiperhe asuu haja-asutusalueella ja perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi 11- ja 13-vuotiaat pojat sekä neljä koiraa.

– Siellä aika kuluu ihan sellaisten tavallisten asioiden parissa, Mira kuvailee.

Kesällä lapset kävivät paljon uimassa läheisellä uimarannalla ja hyppivät perheen pihalla olevalla trampoliinilla. Talvella he ovat käyneet pilkillä, hiihtäneet ja luistelleet. Myös perheen porealtaassa polskiminen ja tukiperheen lasten kanssa leikkiminen ja PlayStationilla pelaaminen ovat Miran lapsille mieluista puuhaa.

Esko-Pekan mielestä parasta tukiperheessä on se, että siellä on ”enemmän tekemistä kuin kotona”. Rebecca-Elizabeth ei osaa kertoa, mikä tukiperheessä on parasta, mutta äitinsä mukaan hän puhuu innostuneesti perheen koirista. Perheen vanhimmat sisarukset ovat aina menneet tukiperheeseen sekä palanneet sieltä kotiin hyvillä mielin.

Kirjeenvaihto on Mira Dearsleyn rakas ja pitkäaikaisin harrastus. Sille jää eri tavalla aikaa, kun lapset ovat välillä muualla.

Kerran kuukaudessa tapahtuvista vierailuista on ollut helppo sopia tukiperheen äidin kanssa, ja joustoa on löytynyt puolin ja toisin, mikäli joku osapuolista on vaikkapa sairastunut.

Sairauden iskiessä viikonloppua yritetään aina ensisijaisesti siirtää, mutta mikäli aikatauluja ei saada sovitettua, voi yksittäinen viikonloppu jäädä joskus väliinkin. Kesällä lapset viettivät tukiperheessä yhden pidennetyn viikonlopun eli kolmesta neljään päivään.

Lisävirtaa vertaistuesta

Kun pienin lapsi oli vielä kotihoidossa, oli tukiperheen saaminen Miralle todellinen henkireikä. Vierailuiden alkamisen jälkeen arki helpottui huomattavasti.

– Tukiperheviikonloppuina olen saanut siivota rauhassa ja tehnyt omia juttujani, kuten kirjoitellut kirjeitä.

Kolmilapsisessa perheessä vauhtia riittää. Kuva on otettu vuonna 2020, jolloin Mira erosi ja lapsille anottiin tukiperhettä.

Yhtenä tukiperheviikonloppuna Mira kävi elokuvissa.

– Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt neljä vuotta, Mira kertoo.

Lisää virtaa ja vertaistukea Mira on saanut toimimalla kuluneen vuoden Kuopion seudun yhden vanhemman perheet -yhdistyksen sihteerinä, mikä on ollut hänelle mielekästä puuhaa.

Lisäksi vuonna 2012 työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia jäänyt Mira tekee omien voimavarojensa puitteissa vapaaehtoistyötä lapsiperheiden parissa muun muassa Kuopion Perheentalolla, joka on lapsiperheille avoin kohtaamispaikka.

Nykyään aikaa omiin puuhiin jää arkisinkin, kun Vili-Waltter aloitti syksyllä osa-aikaisessa päivähoidossa. Lasten sairastelut voivat tosin  vesittää Miran arkisuunnitelmat äkillisesti milloin tahansa, joten tukiperheviikonloput ovat yhä tärkeitä koko perheelle.

Tukiperhesopimus tehdään vuodeksi kerrallaan, ja sitä jatketaan tilanteen eli molempien osapuolien tarpeiden mukaan. Tukiperhe voi olla mukana lasten elämässä siihen saakka, kunnes he ovat täysi-ikäisiä.

–  Olen todella kiitollinen siitä, että tukiperheen kanssa on mennyt näin hyvin ja että perheen vanhempien kanssa tulee hyvin toimeen. Toivon, että voimme jatkaa tätä vielä pitkään.

Lue myös: Ryhtyisikö tukiperheeksi? Lue, millaista arki on