Millainen vanhempi olet? Neljä vanhemmuuden tyyliä, joista osa on lapsen kehitykselle välttämättömiä

Psykologia on jo vuosikymmenet jakanut vanhemmuuden tyylit neljään ryhmään: sallivaan, ohjaavaan, määräävään ja etäiseen vanhemmuuteen.

Kehityspsykologi Dona Matthewsin mielestä vanhempien ei kannata valita omakseen vain yhtä vanhemmuuden tyyliä, vaan hyödyntää lapsen ikävuosien ja persoonallisuuden mukaan kaikkien neljän tyylilajin parhaita puolia.

Joissakin tilanteissa viisas auktoriteetti voi olla salliva. Eikä keskustelevan vanhemman tarvitse neuvotella aivan kaikesta lapsen kanssa.

Pikkulapsi kaipaa määräävää ja toisaalta sallivaa vanhemmuutta

Matthewsin mukaan 0-5 vuoden iässä lapsi tarvitsee sekä sallivaa että määräävää vanhemmuutta, ohjaavalla otteella tehostettuna.

Alla viisivuotiaana opetellaan elämän ja vuorovaikutuksen perussääntöjä, kuten päivärytmiä, ystävällisyyttä, sääntöjen ja ohjeiden noudattamista sekä toisten kanssa leikkimistä.

Pienen lapsen vanhemmuuden täytyy olla jonkin verran määräävää ja sääntöjen yksinkertaisia, sillä lapsi ei vielä ymmärrä täysin, miten tässä maailmassa pitäisi toimia, mitä voi tehdä ja mitä ei.

Lapsen kanssa kannattaa viettää ohjaavia juttutuokioita ja pohtia tilanteita yhdessä. Mutta ei voi odottaa, että hän muistaisi kaiken, mistä on juteltu. Alle viisivuotias tarvitsee myös lempeää ymmärrystä ja sallivaa otetta.

Ohjaava kasvatusote sopii 6-10-vuotiaalle

Ikävuodet 6-10 ovat aikaa, jossa ohjaava kasvatusote on yleensä tehokkain. Tässä iässä vanhempi voi olla lapselle kaveri, jonka kanssa on mukavaa puuhata, leikkiä ja harrastaa.

Ohjaava vanhemmuus on keskustelevaa. Hyvä tunnesuhde lapsen ja vanhemman välillä luo vahvan perustan, jonka päälle on hyvä rakentaa vuorovaikutusta.

Kun ohjaava vanhemmuus toimii, lapsi tulee kertomaan vanhemmalle iloistaan ja suruistaan. Keskusteluissa ei painotu niinkään neuvominen, vaan kuunteleminen, pohtiminen ja hyvien valintojen rakentaminen yhdessä. Vanhempi kunnioittaa ja kannustaa lapsen itsenäistymispyrkimyksiä, ja samalla seisoo vahvasti rinnalla.

11-18-vuotias tarvitsee rajoja sekä tilaa toteuttaa itseään

Keskilapsuudessa ohjaavaa vanhemmuutta on hyvä jälleen tehostaa sekä sallivalla että määräävällä otteella. Murrosikäinen ja aikuisikää lähestyvä tarvitsee tilaa itsenäistymiseen, kokeiluihin ja virheistä oppimiseen.

Lapsen turvallisuuteen ja tulevaisuuteen liittyvissä asioissa täytyy usein olla tiukka rajojen pystyssä pitäjä. Vanhempi voi vaatia, että lapsi hoitaa koulutyönsä ja viettää vapaa-aikaansa niin, etteivät toilailut pilaa hänen tulevaisuuttaan.

Hyvä keskusteluyhteys lapsen ja vanhemman välillä kannattelee haastavien tilanteiden ja vaiheiden yli.

Omaa vanhemmuuden tyyliä voi rakentaa tietoisesti. Vaikka oma persoona onkin voimakastahtoinen, määräämiseen ja toisten neuvomiseen taipuvainen, vanhemmuudessa voi oppia käyttämään harkintaa: Tarvitaanko tässä tilanteessa vähän sallivuutta? Syntyykö hyvä ratkaisu komentamalla vai keskustelemalla?

Lue myös: 4 tyypillistä tapaa kasvattaa lapsi – tunnistatko itsesi?