Vanhemmuus 03.11.2022

”Sitä on mieluummin itse töissä kipeänä” – yksinhuoltajaäidit kertovat kipukohdista työelämässä

Pitkät hoitopäivät, lapsen sairastelu ja loma-ajat ovat hankalia yksinhuoltajaperheessä.

Teksti
Anniina Rintala
Kuvat
iStock

Monissa kahden vanhemman perheissä kipuillaan, kun vuorokauden tunnit eivät tahdo riittää kaikkeen.

Miten arki sitten hoituu yksinhuoltajaperheessä, jossa kuitenkin koko talous lepää yhden vanhemman harteilla?

Kaksplus pyysi kahta yksinhuoltajaa kertomaan, millaisia kokemuksia heillä on työn ja perheen yhteensovittamisesta.

Lue myös: Perheenäiti Jaanalle jäi eron jälkeen 37 000 euron luottokorttivelka – sitten hän sisuuntui ja muutti 38 neliön kaksioon

”Mieluummin itse töissä hieman kipeänä”

Kaisa, 31, on ollut raskaudesta lähtien yksinhuoltaja. Nyt 1,5-vuotias lapsi on aloittanut päiväkotitaipaleen Kaisan palattua työelämään.

Ensimmäinen haaste yksinhuoltajana on ehtinyt tulla tutuksi kuuden viikon työssäolon aikana. Puolet tästä ajasta lapsi on sairastellut, mikä surettaa Kaisaa. Lisäksi Kaisaa on vaivannut se, että sairaslomapäiviä on ehtinyt jo karttua useampi.

– Huono omatunto on suuri, kun vasta pääsin aloittamaan työt ja poissaoloja on kertynyt rutkasti.

Jos Kaisa sairastuu itse, hän yrittää sinnitellä töissä puolikuntoisenakin.

– Sitä on mieluummin itse töissä hieman kipeänä ja säästää sairaslomapäiviä lapsen sairauksiin kuin käyttäisi niitä omaan sairasteluun.

Lapsen sairastuessa Kaisalle on konkretisoitunut se, kuinka yksin hän on vastuussa paljosta.

Työelämään palaamisella on kuitenkin hyvät puolensa. Kaisa nauttii työkavereidensa seurasta. Sosiaaliset suhteet vähentävät yksinäisyyden tunnetta.

– Työelämään palaaminen on ollut sosiaalisuuden puolesta todella virkistävä muutos.

Väistämättäkin arki kaksin lapsen kanssa on aika ajoin yksinäistä, vaikka tukiverkosto on tiivis.

– Sitä on kuitenkin ainoa aikuinen, joka jää iltaisin väsyneen ja kiukkuisen lapsen kanssa hoitamaan iltatoimet ja nukkumaanmenon.

Töissä Kaisa on muutakin kuin äiti.

Päiväkodin aloittamisesta vetovastuu

Päiväkodin aloittaminen on suuri muutos niin lapselle kuin vanhemmalle. Lapsi saattaa olla itkuinen ja takertuva, kun hän totuttelee uudenlaiseen arkeen.

Kaisankin perheessä ensimmäiset viikot päivähoidon aloittamisen jälkeen olivat raskaita.

– Lapsi oli väsynyt ja kiinni kuin takiainen.

Öisin lapsi heräili useasti ja itki. Kaisa ei itse saanut nukuttua, kun hän lohdutti alakuloista lasta.

– Silloin olisi kaivannut toisia käsiä. Onneksi mummu on ollut apuna arki-iltaisin ja viikonloppuisin.

Kaisan äiti on välillä hakenut lapsen päivähoidosta, jotta hoitopäivät eivät olisi 10-tuntisia.

Myös Kaisalla on kova ikävä lastaan.

– Huono omatunto ja innostus uudesta arjesta vuorottelevat, mutta se on varmaan normaalia. Ehkä kun näitä tuntemuksia ei voi iltaisin toisen kanssa jakaa, tekee tästä vähän raskaampaa.

Ystävälleen Kaisa laittaa usein viestiä iltaisin, mutta se ei silti tunnu samalta kuin jakaisi ajatuksiaan toisen vanhemman kanssa omassa kodissa.

Tällä hetkellä Kaisalla on helpottunut olo siitä, että lapsi tottui nopeasti päiväkodin rutiineihin. Iloisia aamuja on enemmän kuin itkuisia.

– Uskon, että poika saa nyt ikätasonsa kaipaamia virikkeitä tarpeeksi.

Työelämässä on muutamia käytänteitä, joita Kaisa toivoisi kohennettavan.

– Osa kahden vanhemman perheistä ja jopa ammattilaisista vertaa puolison reissutyötä yh-vanhemmuuteen. Se tuntuu erikoiselta, sillä se ei ole vertailukelpoinen tilanne.

Kaisa on huolissaan siitä, että ihmiset eivät tämän vuoksi käsitä, kuinka raskasta ja yksinäistä yh-vanhemmalla voi olla.

Se voi myös vaikuttaa siihen, kuinka paljon yhteiskunta tarjoaa tukea yksinhuoltajille.

Kaisa ei  ilahtunut, kun hänen oli tuotava päiväkotiin virallisia dokumentteja siitä, että hän on todella yksinhuoltaja.

– Ymmärrän syyt, mutta silti se tuntui nöyryyttävältä.

Lue myös: Tinna Henriikan sketsihahmo Ellu ravistelee luutuneita käsityksiä: ”Äidit eivät aina jaksa, ja lapseen menee hermot”

Yrittäjyys tarjosi Tinna Henriikalle sujuvamman arjen

Myös somevaikuttaja Tinna Henriikka on ollut raskaudesta asti yksinhuoltaja.

Kun lapsi oli alle kouluikäinen, Tinna työskenteli päiväkodin hoitajana. Oma lapsi oli tuolloin eri päiväkodissa hoidossa.

Tinnalla kului tunti työmatkaan, ja jaksaminen oli kortilla. Tinnaa myös huoletti lapsensa puolesta: 4–5-vuotiaan hoitopäivät olivat 10 tunnin mittaisia.

Myös kesät tuottivat vaikeuksia, sillä päivähoito olisi järjestetty kahden kuukauden ajan eri paikassa kuin lapselle tutussa päiväkodissa.

Tinna yritti järjestää kesän ajaksi lapsensa samaan päivähoitopaikkaan, jossa hän itse työskenteli.

Se ei kuitenkaan tullut kysymykseen, sillä byrokratia oli järjestelyä vastaan. Tinna oli töissä Vantaan puolella, kun taas perheen koti oli Helsingissä. Lasta ei ollut mahdollista siirtää eri kunnan alueelle päivähoitoon.

Yhden vanhemman perheessä on mahdoton ajatus, että vanhempi voisi olla töistä pois niin pitkän ajan. Lapsi joutui varapäivähoitoon. Tinna aavisti, että se oli huono ratkaisu herkälle lapselle, jolle muutokset ovat aina vaikeita.

– Lapsi puhuu edelleen siitä kauhistuneena, että muistatko, kun minut laitettiin sinne. Vieraassa päiväkodissa hän joutui kiusatuksi.

Lopulta Tinna päätyi muuttamaan lähemmäs työpaikkaansa. Ratkaisun hän näkee kestämättömänä sellaiselle yksinhuoltajalle, jonka työpaikka saattaa vaihtua useasti. Lapselle ei tee hyvää muuttaa jatkuvasti, vaikka syynä olisikin vanhemman työ.

Tinnaa kuitenkin kalvoi se, että hän ei ehtinyt viettää lapsen kanssa mielestään tarpeeksi aikaa.

– Aamulla puimme nopeasti ja lähdimme päiväkotiin. Illalla ehdin olla lapsen kanssa kaksi tuntia ennen kuin hän meni nukkumaan.

Nykyään Tiina on täysipäiväinen yrittäjä. Hän iloitsee siitä, että Tinna Henriikan kantaaottava sometili on kerännyt niin paljon kiinnostusta, että hän pystyy nykyään elättämään itsensä ja lapsensa vaikuttajatyöllä.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Tinna Henriikka (@tinnahenriikka) jakama julkaisu

Yrittäjäksi ryhtyminen mahdollisti Tinnalle sen, että pystyi saattamaan ensimmäisen luokan aikana lastaan kouluun ja myös hakemaan tämän.

Koulujen pitkät loma-ajat kuitenkin mietityttävät Tinnaa.

– En pysty edelleenkään lomailemaan kuukautta pidempään. Toisaalta voin tehdä töitä nyt kotoa käsin, vaikka lapsi olisi kotona. Keskittyminen ei kuitenkaan ole silloin kaikista helpointa.

Tinna on pohtinut paljon, miten vähän yksinhuoltajille on apua tarjolla samaan aikaan, kun heidät halutaan patistaa työelämään.

– Vuorotyötä tekevä ystäväni kerran kysyi, että pitääkö tässä jäädä työttömäksi, jotta jaksaa.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X