Elina Leskinen, 29, itki onneaan raskaudesta, sitten tulivat samanlaiset ajatukset kuin syömishäiriöisenä
Miltä vartalon muuttuminen tuntuu, kun takana on kahdeksan syömishäiriöistä vuotta? Hyvinvointivalmentaja Elina Leskinen kertoo.
– Kaksitoista vuotta e-pillereitä syötyään Elina Leskinen, 29, päätti, että nyt saa riittää. Hormonien popsiminen ei enää houkutellut, varsinkaan kun haaveissa oli tulla vielä joku päivä äidiksi.
Ehkäisyn lopettamiseen liittyi jännitystä, eikä vain siksi, että toivottu elämänmuutos saattaisi kohta olla ovella. Elinaa huoletti, miten kahdeksan vuotta kestänyt syömishäiriö oli vaikuttanut hänen kehoonsa.
Puolen vuoden aikana Elina ehti pohtia monenmoista.
– Toiveikkaina päivinä ajattelin, että kroppa saattaa vain tarvita aikaa toipua hormoneista.
Syömishäiriö – ”Miksi juuri minä sairastuin?”
On vaikea kuvitella terveyttä hehkuvaa ja päivettynyttä Elinaa sairaalloisen laihana. Elina toipui syömishäiriöstä noin kuusi vuotta sitten. Se, miten raskasta aikaa syömishäiriövuodet olivat, ei ole pyyhkiytynyt mielestä.
– Sitä sairautta ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen.
Elina oli 15-vuotias, kun hän lähti kielikurssille ja syömishäiriö puhkesi. Hän on pohtinut, että kotoa muuttaminen ja aikuistuminen olivat niin suuria elämänmuutoksia, että hän yritti hallita niitä kontrolloimalla syömistään ja lisäämällä liikuntaa.
Syömishäiriövuodet olivat raskaita. Elina Leskinen oli vähällä joutua osastohoitoon. Kuva: Elinan kotialbumi
Pahimmillaan Elina painoi alle 50 kiloa vaikka on 170 senttiä pitkä. Vaikka Elina halusi parantua, toipuminen ei ollut helppoa.
– Kysyin katkerana äidiltäni, miksi juuri minun piti sairastua.
Lopulta ratkaiseva käännekohta oli Miss Suomi -kiertue, jolle kaunis nuori nainen päätyi vuonna 2013 normaalipainon alarajalla. Siellä ei ollut aikaa miettiä omaa syömistä tai liikuntaa, sillä päivät olivat tarkkaan aikataulutettuja.
Pelottava raskaus
Lopulta koitti viikko, jolloin Elina Leskinen koki olevansa jatkuvasti äkäinen.
– Yleensä ärtynyt olo kestää vain hetken, joten ihmettelin, miksi sellaista kesti useita päiviä. Sitten huomasin, että kuukautiset oli muutaman päivän myöhässä.
Positiivisen raskaustestin jälkeen itkusta ei meinannut tulla loppua. Elinan oli vaikea uskoa testitulosta todeksi. Vasta lääkärin analysoima verikoe huojensi oloa.
– Puolisoni oli alusta asti tukena ja todella ilahtunut positiivisesta tuloksesta. Hän koki olevansa valmis isäksi.
Elina puolestaan pohtii, että olisi ilman puolisonsa lapsitoivetta jatkanut lapsihaaveen lykkäämistä hamaan tulevaisuuteen.
Liikunta on tärkeässä osassa Elinan elämässä, vaikka syömishäiriö on jo selätetty. Nyt hän painottaa hyvää oloa. Kuva: Lili Nissilä
– Harva tuskin herää aamulla ja tuumaa, että nyt olen valmis äidiksi. Ajattelen, että äidiksi kasvetaan raskauden myötä.
Vaille kasvukipuja Elina ei jäänyt nytkään. Mielessä alkoi pyöriä samankaltaisia ajatuksia kuin syömishäiriön aikana.
– Raskaus ja synnytys ovat aina pelottaneet minua. Tuntuu ufolta, että ihmisen sisällä voi kasvaa toinen ihminen. Lisäksi ne ovat asioita, joita ei pysty itse täysin hallitsemaan tai käsikirjoittamaan.
– Riitänkö äitinä? Miten osaan huolehti vauvasta, joka on minusta riippuvainen? Vaikka tiedän järjellä, että tietenkin osaan, joku osa minussa epäilee sitä.
Pelkopolilla Elina pohti, että hänellä on taas edessään iso elämänmuutos, kuten silloin viisitoistavuotiaana. Nyt Elinalla oli kuitenkin erilaisia apuja käsitellä asiaa.
Raskauspahoinvointi vei mennessään
Ensimmäisen kolmanneksen aikana Elina Leskinen ei ehtinyt miettiä muuttuvaa vartaloaan ja elämäntilannettaan. Vakava raskauspahoinvointi vei kaikki voimat ja ajatukset.
– Oksensin ensimmäisellä kolmanneksella vuorokauden ympäri. Aamuisin minulla oli hieman ruokahalua, ja niitä hetkiä odotin.
Jos pitsaa teki mieli, sen syöminen piti ajoittaa myöhään iltaan.
– Söin pitsaa juuri ennen nukkumaanmenoa, jotta se ei tulisi ylös niin helposti.
Bloggaajana ja Instagramista tuttuna hyvinvointivalmentajana Elina on päättänyt jakaa elämästään ja raskausajasta myös niitä ajatuksia ja päivityksiä, jotka eivät ole onnea pullollaan.
– Olen saanut seuraajiltani paljon kiitosta siitä, että kerron raskausajan haasteistakin.
Elina kertoo itkevänsä helposti niin ilosta kuin surustakin. Raskausaika on vain kasvattanut tunteellisuuden määrää.
– On rankkaa kokea niin suuria tunnemylläköitä. Oma keho tuntuu toisinaan vieraalta kasvaneen vatsan kanssa.
Toisella kolmannekselle Elina voi erinomaisen hyvin. Pahoinvointi oli tiessään, ja pariskunta matkusti heinäkuuksi Espanjaan puolison vanhempien lomakotiin.
Espanjassa päivät kuluivat auringosta ja ulkoilusta nauttien.
Omaa painoa enemmän Elina on pohtinut vauvan painoa
Viimeisellä kolmanneksella Elina Leskisen on tehnyt mieli herkutella.
– Oma painoni ei ole huolettanut, mutta mietin voivatko herkut kasvattaa vauvan kovin suureksi.
Vauvan painoa Elina on pohtinut siksi, että vauva on ollut elokuusta lähtien perätilassa. Lasketun ajan ollessa käsillä vauvaa yritettiin kääntää Naistenklinikalla, mutta se ei onnistunut.
– Olin kuitenkin ylpeä itsestäni, että pystyin lopulta rentoutumaan, kun kääntämistä yritettiin. Sekin toimenpide pelotti valtavasti etukäteen.
Pelkopolikäyntien myötä Elina vakuuttui myös siitä, että haluaa yrittää synnyttää alakautta vauvan.
– Luotan ammattilaisiin ja siihen, että he osaavat arvioida, milloin perätilasynnytyksestä on aika siirtyä sektioon.
Huolettaako miten keho palautuu synnytyksestä ja raskaudesta?
– Kyllähän se mietityttää, kuinka kauan siinä menee. Haluan kuitenkin antaa keholle tarpeeksi aikaa palautua. Aion käydä äitiysfysioterapeutilla synnytyksen jälkeen, jotta voin olla varma, että treenaaminen on turvallista.
Jos toipumisessa menee useita kuukausia, ennen kuin Elina pääsee treenaaman, voi se olla kova paikka.
– Tiedän, että tuntuisi vaikealta, jos joudun esimerkiksi puolen vuoden ajan kuntoutumaan.
Omalle lapselleen Elina ei halua tehdä ruoka- tai kehoasioista numeroa.
Raskaus on saanut vauhdikkaan Elinan hidastamaan tahtia. Jälkikasvunsa kanssa Elina odottaa pääsevänsä ihmettelemään maailman pieniä ihmeitä. Kuva: Lili Nissilä
– Haluan opettaa lapselleni rentoa suhtautumista ruokaan ja liikuntaan. Lapset osaavat olla luonnostaan tyytyväisiä itseensä, ja sitä kannattaa vaalia.
Elinan vauva on ultraäänitutkimusten perusteella poika.
– En tosin tiedä, olisivatko ajatukseni erilaisia, jos vauvamme olisikin tyttö. Toki pojillakin on nykypäivänä yhtä lailla ulkonäköpaineita.
Kimuranteistakin pohdinnoista huolimatta Elina vaikuttaa olevan luottavaisin mielin.
– Minulla on edelleen tavoitteita omien töitteni suhteen. Jostakin on tietenkin luovuttava, että jotain uutta mahtuu tilalle. Ajattelen kuitenkin, että vauva tulee rikastuttamaan minun elämääni eikä kääntämään sitä päälaelleen.
Jaa oma kokemuksesi