Isoveli pettyi, kun saikin pikkusiskon – Unohtumaton kuittaus kruunasi synnytyksen, jossa moni asia meni mönkään
Liinavaatekomerossa odottelu, pieleen mennyt painoarvio ja murtunut häntäluu eivät jääneet ainoiksi käänteiksi tämän äidin kolmessa synnytyksessä. Kirjoitus osallistui Kaksplussan synnytystarinakisaan.
Lääkäri arveli esikoiseni painavan noin 3500 grammaa. Sehän kuulosti ihan hyvältä ensisynnyttäjästä.
Supistuksia tuli koko yön. Aamuyöstä mieslääkäri tuli tekemään sisätutkimuksen ja komensi minut vesisänkyyn. Se oli vihoviimeinen paikka, minne halusin, koska supistusten tultua olisin tahtonut työntää jalkojani jotain vasten ja siellä se ei onnistunut. Hyvä, kun pääsin pois vesisängystä.
Aamulla seitsemän aikoihin sama lääkäri tuli taas tekemään sisätutkimusta ja totesi, ettei epiduraalia pystytä antamaan enää. Kahdeksalta puhkaistiin kalvot. Ilokaasua eivät pystyneet antamaan, koska kaikki letkut olivat kuulemma pesussa ja ne, ketkä letkuista olivat vastuussa, olivat risteilyllä.
Kätilö alkoi näyttää isänkin mielestä pelokkaalta, hän ei paljoa puhunut. Lapsi lopulta syntyi kello 13.14 neljäkymmentäviisi minuuttia kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen.
Poika painoikin 4660 grammaa. Olin onneksi sillä asenteella hommassa, että jos tästä muutkin selviää, niin kyllä minäkin. Arvio oli ollut yli kilon kevyempi.
Kun lapsi oli syntynyt, paikalle tuli reilu kymmenen hengen opiskelijaryhmä katsomaan, kun kätilö ompeli revennyttä alapäätäni. Kukaan kysynyt, voiko tulla. Eivät he kovin kauan olleet, mutta sillä ei ollut siinä kohtaa väliä. Olin onnellinen, että selvisin hengissä.
Kätilö jonkin aikaa ommeltuaan tuumasi, että tämä ei ole hänen heiniään. Ompeluun osallistui useampi henkilö ja se kesti kaikkiaan kaksi ja puoli tuntia. Sitten pääsin muiden äitien kanssa huoneeseen.
Lue myös: Kun vauva syntyi leggingsien lahkeeseen
Huolestuttava oire
Illalla hoitaja tuli sanomaan, että he vievät pojan teholle, koska lapsella on lämpöä ja tämä on vähän veltto. Seuraavana päivänä olin väsynyt ja nukuin päivällä, illansuussa lähdin katsomaan poikaa.
Vauva nukkui. Hoitaja antoi minulle lehden, jota pystyisin lueskelemaan pojan heräämistä odottaessa.
Mietin, että mikä ihme minulla on, kun en yhtään jaksa kiinnostua lapsesta enkä jaksa edes katsella häntä. Hoitaja näki, että nyt ei ole kaikki hyvin, ja lähti viemään minua takaisin osastolle.
Lämpöni oli kohonnut reilusti yli 40 asteen, hemoglobiini näytti 60 ja tulehdusarvot 200. Sain pari pussia verta ja antibiootin suoneen. Minulle tehtiin myös kaavinta, sillä kyseessä oli kohtutulehdus.
Poikakin joutui antibioottikuurille pienen flunssaisuuden takia. Olimme sairaalassa lähes kaksi viikkoa.
Pieleen mennyt painoarvio
Kahden ja puolen vuoden päästä olin jälleen synnyttämässä. Nyt sain epiduraalin, ja se helpotti synnytystä todella paljon. Lapsikin oli pienempi. 3985 grammaa painava tyttö mursi tullessaan häntäluuni, mutta muuten kaikki meni oikein hyvin.
Tästä meni kuusi vuotta, ja vielä uskalsin tehdä lapsen. Minulle tuli hirveä synnytyspelko. Sain raskausajan diabeteksen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan. Insuliinia pistin loppuraskaudesta.
Ensimmäisessä synnytyksessä ollut mieslääkäri sanoi raskausviikolla 37, että on tulossa iso lapsi, joka painaa jo tässä vaiheessa yli neljä kiloa. Olin aivan järkyttynyt, mutta lääkäri vain totesi, että onhan sieltä tullut lähes viisikiloinenkin.
Tulin kotiin itkien järkytyksestä. Ajattelin, että kuolen tähän. Soitin sairaalaan seuraavana päivänä ja sanoin, että haluan leikkauksen, en pysty tähän. Sain ajan mukavalle naislääkärille.
Naislääkäri katsoi vauvan kokoa ja sanoi mieslääkärin arvioineen väärin. Hän arveli lapsen kooksi siinä vaiheessa 3500 grammaa. Rauhoituin, sillä sehän on ihan normaalikokoinen.
Sovittiin, että synnytys voidaan käynnistää raskausviikolla 39 + 2. Olin hyvillä mielin. Menin sovittuna päivänä sairaalaan ja sama naislääkäri otti minut vastaan.
Lääkäri sanoi, että hän katsoikin koon väärin pari viikkoa sitten, ja kyllä vauva onkin niin iso kuin mieslääkäri aiemmin arvioi. Romahdin täysin. Hänhän oli valehdellut minulle!
Unohtumaton kommentti
Anoin sektiota. Lääkäri sanoi, että saat kaiken mahdollisen, mutta et sektiota, sinua käsitellään silkkihansikkain.
Muiden äitien joukkoon minua ei voinut laittaa, koska olin niin poissa tolaltani. Olin liinavaatekomerossa siihen asti, että synnytyshuone vapautui.
Sain epiduraalin ja vähän ennen puolta päivää kätilö sanoi, että isä voisi nyt mennä kanttiiniin, hän itse ainakin lähtee syömään eväitään.
En laskenut miestäni mihinkään ja lapsi syntyi kätilön syödessä eväitään, joskin paikalle tuli hänen kollegansa. Tyttö painoi 4245 grammaa eli hän oli ihan inhimillisen kokoinen.
Illalla lapset soittelivat mummon kanssa sairaalaan ja 9-vuotias esikoispoikani kysyi, että kuinka iso se vauva sitten oli. Sanoin, että no onhan sillä aika pyöreät posket. Poika rupesi itkemään ja sanoi: ”Voi ei, tyttö ja vieläpä lihava!”
No, tyttö oli isoveljenkin mielestä täydellinen sitten, kun hän tuli katsomaan uutta sisartaan. Kaikki on ollut tämän väärti, muttei näitä unohda koskaan.
Jaa oma kokemuksesi