Heitteleekö lapsi ruokaa pöydästä? Tästä syystä se on hyvä asia
”Mitä tapahtuu, kun kaataa maidon lattialle? Katoaakohan pyörykkä taas koiran suuhun?” Lapsen ruoalla leikkiminen ei usein olekaan niin ikävä asia kuin se aikuisesta tuntuu.
Hetket ruokapöydässä saattavat saada aikuisella kiukun pintaan: miksi lapsi leikkii ruoalla tai kieltäytyy syömästä?
Ruokailussa, jossa missä, on paljolti kyse kehon ja mielen yhteydestä. Lapsilla kyseinen yhteys on luonnostaan vahva, kirjoittavat Heli Mäkelä ja Tiia Trogen teoksessaan Tunteita päästä varpaisiin.
Lapset kykenevät jo vauvana tunnistamaan, milloin heillä on nälkä. Ruokailu tiettyjen kellonlyömien mukaan ei tulekaan lapsilta itsestään.
Niinpä pienen lapsen voi olla vaikea ymmärtää, miksi ruokaa ei saakaan silloin, kun keho siitä ilmoittaa. Keho kyllä tottuu hiljalleen rytmitettyyn syömiseen, kun esimerkiksi lounas seuraa päivittäin klo 11.00.
Vastaavasti lapsen voi olla vaikea käsittää, miksi ruokaa pitäisi lusikoida suuhun silloin, kun oman keho ei viestitä nälkää.
Kehon tuntemusten yhteys syömiseen onkin ratkaiseva asia sen kannalta, miten lapsi ruokapöydässä toimii.
Lue myös: Miten lapsen ei-toivottuun käytökseen kannattaisi puuttua? Ota haltuun 5 keinoa
Tietoista syömistä
Aikuisen näkökulmasta ruokailutilanne saattaa olla onnistunut silloin, kun lapsi istuu rauhallisesti pöydässä ja syö mukisematta.
Lapsi saattaa kuitenkin tehdä jotain aivan muuta: hän ei syö ahnaasti, keikkuu tuolilla tai leikkii ruolla.
Yksi syy, miksi lapsi toimii näin, voi olla yksinkertaisesti se, että hän ei juuri ruokailuhetkellä koe itseään nälkäiseksi. Lapsen kehon viestit kertovat, että hänellä ei ole nälkä. Tämäkin on osa tietoista syömistä.
Lapsen ruoantarve vaihtelee. On päiviä, jolloin lapsi tarvitsee enemmän energiaa. Myös kasvupyrähdykset vaikuttavat tähän.
Lapset tutustuvat ruokaan myös tunnustelemalla sitä käsin. Siisteihin pöytätapoihin kannattaa ohjata lasta ymmärtäväisesti.
Myös rauhoittuminen ruoan äärelle voi toisinaan olla vaikeaa: keho voi olla ylivirittynyt, mielessä on jotakin muuta tai tylsyyden tunnetta paikallaan istumisesta on vaikea sietää.
Ruoka ei myöskään välttämättä ole lapsen mieleen tai lasta kiinnostaa sillä hetkellä enemmän tutkia ruokaa.
Jos lapsi ei tunne nälkää, hän alkaa keksiä, mitä muuta ruoalla voisi tehdä.
Etenkin pienet lapset heittelevät, koskettelevat ja sotkevat ruokaa. Se kaikki on usein ruokaan tutustumista ja muun muassa sen testaamista, millaisia kiehtovia jälkiä ruoasta jää lattiaan.
Aikuisesta tämä ei välttämättä ole ollenkaan kiehtovaa. Omaa ymmärrystä kasvattaa kuitenkin sen tajuaminen, että lapsi ei tee moista ilkeyttään.
Lasta ei tule rankaista ja poistaa pöydästä tämän vuoksi. Häntä voi kuitenkin lempeästi ohjata toivottuun käytökseen ja vaikka yhdessä pohdiskella sitä, miksi syöminen ei nyt kiinnosta.
Tietoinen syöminen auttaa rauhoittumaan ruokailutilanteen äärellä. Kun kehon kierrokset laskevat, saattaa lapsi huomata nälän sittenkin kurnivan.
Kommentit (1)
No meillä ei ruokaa heitellä lattialle ja piste. Jos näin toimii, eikä kielto auta, ruokatarjoilu loppuu siihen. Meillä opetetaan selkeät rajat miten ruokapöydässä käyttäydytään. Jos ei kelpaa, ni on sitten syömättä ja myöhemmin kokeillaan uudestaan. Jos asioiden heittely kiinnostaa, voi lapselle antaa vaikka pallon ja ohjata heittämään sitä. Ja jos sotkee, niin sotkut myös siivotaan. Simple as that.