Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Helmikuun helmet 2013
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Thora, post: 28359140, member: 128025"]</p><p>Kiitos kovasti kaikille lämpimistä tervetulotoivotuksista <3 Uskallan nyt kokeilla josko tässä pystyisi keskittymään synnytyskertomuksen kirjoittamiseen, kun kiitiäisellä on taas niin paljon levotonta energiaa että ei kirveelläkään päikkäreille <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Nyt näyttää lupaavalta, jos nukkuisi pidempään kuin 10 minuuttia <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Taidetaan molemmat olla tänään vähän levottomia kun miehellä on tänään viimeinen työpäivä jonka jälkeen alkaa 2 kuukauden loma, voidaan olla koko perhe yhdessä paljon enemmän <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Perjantaiaamuna mut kirjattiin sisään sairaalaan, ensin pistivät käyrille muutamaksi tunniksi, laihoin tuloksin koska eihän mulla ollut loppuraskaudesta kuin muutama kipeämpi supistus ja nekin aina iltayöstä, loppuivat sit heti kun aloin jo varovaisesti toivoa että jos nyt. Sit vietiin ultrattavaksi ja laitettiin lääke, ei mulle kauheasti kerrottu että mikä kun englanninkielentaito oli tosiaan todella vaihtelevaa, mutta oletan sen olleen se paikkoja kypsyttävä systeemi. Päivän makoilin osastolla 2 hengen huoneessa, huonekaveri oli espanjalainen joka oli myös tullut käynnistykseen. Illalla 11 maissa meidät molemmat vietiin lääkärille, hän tarkisti tilanteen (ja puhui sit niin uskomattoman hyvää englantia, sain häneltä sitten kysyttyäkin muutaman asian) ja sanoi että kohdunsuu edelleen täysin kiinni ja koko kohdunkaula jäljellä, yöksi vielä osastolle ja aamulla synnytyssaliin ja tyttö ulos keinolla millä hyvänsä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Mun huonekaveri jäi sille reissulle, ja kärrättiin aamulla oman käärön kanssa takaisin huoneeseen. Mut puolestani kärrättiin saliin, ja oikeesti siinä kohtaa oli niin voittajafiilis jo, kun tiesin että nyt ei enää oo mitään ehkä ja jos nyt vihdoin, tästä salista ei lähdetä ennen kuin se on ulkona....ainakin viimeisen kuukauden maailman karmeimmasta närästyksestä kärsineenä olin nukkunut parhaimmillaan 4 tunnin yöunia. </p><p></p><p>Mua oli synnytyssalissa vastassa maailman ihastuttavin pieni naiskätilö, joka oli 10 vuotta ollut töissä Englannissa, ja kommunikointi sujui loistavasti. Hän selitti mulle koko toimenpiteen ennen kuin aloitettiin. Homma aloitettiin kalvojen puhkaisulla, jota varten jouduttiin loppuviimeksi hakemaan pidempisorminen kätilö paikalle kun tosiaan koko kohdunkaula oli vielä jäljellä... kun kalvot oli puhki, tyyppi lohkaisi että "huh, hyvä että onnistui. Tää oli mun ensimmäinen kerta kun yritin tätä" </p><p>Naiskätilö ja paikalla ollut lääkäri repesivät ihan täysin, kun kuulemma ko. tyyppi on tehnyt kätilönhommia noin 30 vuotta, ja se sanoo ton saman aina kun lapsi on syntynyt ja se kursii repeämiä kasaan. Menee just synnyttäneet äidit aika kivan näköisiksi...</p><p></p><p>Sit aloitettiin oksitosiinitippa, ja mahassa edelleen köllöttävälle tyttöparalle ruuvattiin sondi päähän, jotta sydänääniä voitaisiin tarkkailla mahdollisimman tarkasti. Lisäksi mulla oli sisäreisissä ja mahassa lätkät supistuksien mittaamiseen. Sitten kun ne supistukset oikeen kunnolla alkoi niin vähän kävi mielessä että olis ollut kauheen kiva pystyä liikkumaan, jumppapallon päällä vähän aikaa pyörin mutta aika hankalaa oli niiden johtojen ja letkujen kanssa.</p><p></p><p>Nää aloitustoimenpiteet tehtiin siinä 10-11 maissa, ja noin kahdelta iltapäivällä supistukset muuttuivat säännöllisiksi. En muista enää missä kohtaa epiduraali laitettiin (Nobel sille joka on sen keksinyt!!) mutta se ajoittui loistavasti koska kaksi pussia oksitosiinia piti saada menemään ennen puudutuksen laittamista, ja aloin siitä haaveilemaan siinä toisen pussin loppupuolella. Kivut loppui siihen, tunsin supistukset mutta ne ei sattuneet enää yhtään. Sit odoteltiin. Mies ramppasi salista tupakilla ja kahvilla, reppana stressasi meidän molempien puolesta <3 Lisäksi salissa ramppasi lääkäreitä, hoitajia ja kätilöitä seuraamassa tilannetta, täällä on synnytyssalissa "avoimet ovet" ponnistusvaiheeseen asti. Ei kyllä mua haitannut, siellä oli henkilökunnan kesken niin älyttömän hyvä ilmapiiri että sitä oli mukava seurata. Laitettiin CD:ltä musiikkia soimaan hiljaa, ja aina kun jostain kauempaa kuului karjaisu, niin kätilön kanssa tuumattiin että siellä taas joku syntyi. Mun pääasiallinen harrastus päivän mittaan oli seurata supistuskäyrää, ja yrittää arvata voimakkuus numeroissa omien tuntemusten mukaan <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /></p><p></p><p>Illalla vaihtui vuoro (ei taaskaan ajasta mitään hajua, supistukset olivat monta tuntia olleet todella kovia ja muutaman minuutin välein, aloin olla aika pihalla) ja uusi kätilö ei puhunut yhtä paljon englantia kuin ensimmäinen, mutta hienosti silti pärjättiin. Vähän sen jälkeen alettiin odottaa epiduraalin vaikutuksen loppumista, kohdunsuu oli 9 senttiä auki. Ilta ja yö on sitten ajallisesti mun päässä ihan mössöä, ja mieskin oli niin puhki että ei se ole jälkeenpäin mun kysymyksiin kauheesti osannut vastata <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Jossain kohtaa pyysivät varovasti ponnistamaan että saatiin tytön päätä alemmas, ja sitten oli parin tunnin jännitys kun tytön selkä oli edelleen ihan mun oikeassa kyljessä kiinni, supistukset eivät olleet kääntäneet häntä keskelle ja pää oli tulossa väärässä asennossa ulos. Mua käänneltiin kyljeltä kyljelle ja jatkuvasti seurattiin että alkaako se oikenemaan vai meneekö sektioon. Olen ikuisesti kiitollinen siitä miten hienosti homma hoidettiin, en olisi todellakaan halunnut sektiota. Varjopuoli tässä operaatiossa oli epiduraalin vaikutuksen ajat sitten loputtua ja tytön pään jo tosi alas laskeuduttua jäätävä ponnistamisentarve, jonka sain pidettyä kurissa vain sillä ajatuksella että jos ponnistan vahingossa ennen kuin annetaan lupa, pienelle voi tulla siitä jotain vaurioita kun se ei ole vielä suorassa. </p><p></p><p>Sit alkoi tositoimet, ja ponnistuksia tarvittiin 6 tai 7. Mies sanoi jälkeenpäin että ei ole ikinä elämässään nähnyt sellaista keskittymistä kuin kätilön kasvoilla silloin, kun tämä jatkuvalla sormiliikkeellä auttoi synnytyskanavan reunoista pään alkaessa näkyä, ja katse siirtyi jatkuvalla syötöllä monitorin ja itse synnytysprosessin välillä. Viimeisen ponnistuksen aikana ajattelin että tää on nyt tässä, jos se nyt ei tule niin multa loppuu voimat, en enää vaan yksinkertaisesti pysty. Pistin sitten siihen kaikkeni ja tyttö syntyi 04.14 sunnuntaiaamuna. 3890 grammaa, 52 senttiä ja päänympärys 37 cm. Synnytyksen kestoksi merkattiin 17 tuntia 39 minuuttia. Ponnistusvaihe kesti noin puoli tuntia. Sain toisen asteen repeämät jotka kätilö tikkasi, ne paranivat täysin n. 4 viikossa. </p><p></p><p>Päästiin osastolta kotiin tiistaina puolilta päivin. Olin todella helpottunut että päästiin jo niin aikaisin, osastohenkilökunta ei puhunut oikeastaan sanaakaan englantia, ja siinä väsymyksen tilassa mun oli kauhean vaikea arvata että mitä milloinkin oli asiaa, vaikka yleensä siinä suht hyvin onnistun. </p><p></p><p>Tää viesti on varmaan jo ihan hullun pitkä, mutta haluan sanoa vielä ison kiitoksen kaikille teille jotka silloin mun kärvistellessä viimeisiä raskausviikkoja postasitte omia synnytyskertomuksianne, ihan niiden takia mulla oli hommasta niin hyvä käsitys jo sairaalaan mennessä <3 Olin aina ihan onnessani kun aamulla selasin kännykällä ketjun silleen "jes, uus synnytyskertomus!!"</p><p></p><p>Tyttö on nyt mustasukkainen kun kiinnitän enemmän huomiota tähän viestiin kuin häneen <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Pitää varmaan siirtyä viettämään laatuaikaa...</p><p></p><p>Thora & pikkuvalo</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Thora, post: 28359140, member: 128025"] Kiitos kovasti kaikille lämpimistä tervetulotoivotuksista <3 Uskallan nyt kokeilla josko tässä pystyisi keskittymään synnytyskertomuksen kirjoittamiseen, kun kiitiäisellä on taas niin paljon levotonta energiaa että ei kirveelläkään päikkäreille :) Nyt näyttää lupaavalta, jos nukkuisi pidempään kuin 10 minuuttia :) Taidetaan molemmat olla tänään vähän levottomia kun miehellä on tänään viimeinen työpäivä jonka jälkeen alkaa 2 kuukauden loma, voidaan olla koko perhe yhdessä paljon enemmän :) Perjantaiaamuna mut kirjattiin sisään sairaalaan, ensin pistivät käyrille muutamaksi tunniksi, laihoin tuloksin koska eihän mulla ollut loppuraskaudesta kuin muutama kipeämpi supistus ja nekin aina iltayöstä, loppuivat sit heti kun aloin jo varovaisesti toivoa että jos nyt. Sit vietiin ultrattavaksi ja laitettiin lääke, ei mulle kauheasti kerrottu että mikä kun englanninkielentaito oli tosiaan todella vaihtelevaa, mutta oletan sen olleen se paikkoja kypsyttävä systeemi. Päivän makoilin osastolla 2 hengen huoneessa, huonekaveri oli espanjalainen joka oli myös tullut käynnistykseen. Illalla 11 maissa meidät molemmat vietiin lääkärille, hän tarkisti tilanteen (ja puhui sit niin uskomattoman hyvää englantia, sain häneltä sitten kysyttyäkin muutaman asian) ja sanoi että kohdunsuu edelleen täysin kiinni ja koko kohdunkaula jäljellä, yöksi vielä osastolle ja aamulla synnytyssaliin ja tyttö ulos keinolla millä hyvänsä :) Mun huonekaveri jäi sille reissulle, ja kärrättiin aamulla oman käärön kanssa takaisin huoneeseen. Mut puolestani kärrättiin saliin, ja oikeesti siinä kohtaa oli niin voittajafiilis jo, kun tiesin että nyt ei enää oo mitään ehkä ja jos nyt vihdoin, tästä salista ei lähdetä ennen kuin se on ulkona....ainakin viimeisen kuukauden maailman karmeimmasta närästyksestä kärsineenä olin nukkunut parhaimmillaan 4 tunnin yöunia. Mua oli synnytyssalissa vastassa maailman ihastuttavin pieni naiskätilö, joka oli 10 vuotta ollut töissä Englannissa, ja kommunikointi sujui loistavasti. Hän selitti mulle koko toimenpiteen ennen kuin aloitettiin. Homma aloitettiin kalvojen puhkaisulla, jota varten jouduttiin loppuviimeksi hakemaan pidempisorminen kätilö paikalle kun tosiaan koko kohdunkaula oli vielä jäljellä... kun kalvot oli puhki, tyyppi lohkaisi että "huh, hyvä että onnistui. Tää oli mun ensimmäinen kerta kun yritin tätä" Naiskätilö ja paikalla ollut lääkäri repesivät ihan täysin, kun kuulemma ko. tyyppi on tehnyt kätilönhommia noin 30 vuotta, ja se sanoo ton saman aina kun lapsi on syntynyt ja se kursii repeämiä kasaan. Menee just synnyttäneet äidit aika kivan näköisiksi... Sit aloitettiin oksitosiinitippa, ja mahassa edelleen köllöttävälle tyttöparalle ruuvattiin sondi päähän, jotta sydänääniä voitaisiin tarkkailla mahdollisimman tarkasti. Lisäksi mulla oli sisäreisissä ja mahassa lätkät supistuksien mittaamiseen. Sitten kun ne supistukset oikeen kunnolla alkoi niin vähän kävi mielessä että olis ollut kauheen kiva pystyä liikkumaan, jumppapallon päällä vähän aikaa pyörin mutta aika hankalaa oli niiden johtojen ja letkujen kanssa. Nää aloitustoimenpiteet tehtiin siinä 10-11 maissa, ja noin kahdelta iltapäivällä supistukset muuttuivat säännöllisiksi. En muista enää missä kohtaa epiduraali laitettiin (Nobel sille joka on sen keksinyt!!) mutta se ajoittui loistavasti koska kaksi pussia oksitosiinia piti saada menemään ennen puudutuksen laittamista, ja aloin siitä haaveilemaan siinä toisen pussin loppupuolella. Kivut loppui siihen, tunsin supistukset mutta ne ei sattuneet enää yhtään. Sit odoteltiin. Mies ramppasi salista tupakilla ja kahvilla, reppana stressasi meidän molempien puolesta <3 Lisäksi salissa ramppasi lääkäreitä, hoitajia ja kätilöitä seuraamassa tilannetta, täällä on synnytyssalissa "avoimet ovet" ponnistusvaiheeseen asti. Ei kyllä mua haitannut, siellä oli henkilökunnan kesken niin älyttömän hyvä ilmapiiri että sitä oli mukava seurata. Laitettiin CD:ltä musiikkia soimaan hiljaa, ja aina kun jostain kauempaa kuului karjaisu, niin kätilön kanssa tuumattiin että siellä taas joku syntyi. Mun pääasiallinen harrastus päivän mittaan oli seurata supistuskäyrää, ja yrittää arvata voimakkuus numeroissa omien tuntemusten mukaan :) Illalla vaihtui vuoro (ei taaskaan ajasta mitään hajua, supistukset olivat monta tuntia olleet todella kovia ja muutaman minuutin välein, aloin olla aika pihalla) ja uusi kätilö ei puhunut yhtä paljon englantia kuin ensimmäinen, mutta hienosti silti pärjättiin. Vähän sen jälkeen alettiin odottaa epiduraalin vaikutuksen loppumista, kohdunsuu oli 9 senttiä auki. Ilta ja yö on sitten ajallisesti mun päässä ihan mössöä, ja mieskin oli niin puhki että ei se ole jälkeenpäin mun kysymyksiin kauheesti osannut vastata :) Jossain kohtaa pyysivät varovasti ponnistamaan että saatiin tytön päätä alemmas, ja sitten oli parin tunnin jännitys kun tytön selkä oli edelleen ihan mun oikeassa kyljessä kiinni, supistukset eivät olleet kääntäneet häntä keskelle ja pää oli tulossa väärässä asennossa ulos. Mua käänneltiin kyljeltä kyljelle ja jatkuvasti seurattiin että alkaako se oikenemaan vai meneekö sektioon. Olen ikuisesti kiitollinen siitä miten hienosti homma hoidettiin, en olisi todellakaan halunnut sektiota. Varjopuoli tässä operaatiossa oli epiduraalin vaikutuksen ajat sitten loputtua ja tytön pään jo tosi alas laskeuduttua jäätävä ponnistamisentarve, jonka sain pidettyä kurissa vain sillä ajatuksella että jos ponnistan vahingossa ennen kuin annetaan lupa, pienelle voi tulla siitä jotain vaurioita kun se ei ole vielä suorassa. Sit alkoi tositoimet, ja ponnistuksia tarvittiin 6 tai 7. Mies sanoi jälkeenpäin että ei ole ikinä elämässään nähnyt sellaista keskittymistä kuin kätilön kasvoilla silloin, kun tämä jatkuvalla sormiliikkeellä auttoi synnytyskanavan reunoista pään alkaessa näkyä, ja katse siirtyi jatkuvalla syötöllä monitorin ja itse synnytysprosessin välillä. Viimeisen ponnistuksen aikana ajattelin että tää on nyt tässä, jos se nyt ei tule niin multa loppuu voimat, en enää vaan yksinkertaisesti pysty. Pistin sitten siihen kaikkeni ja tyttö syntyi 04.14 sunnuntaiaamuna. 3890 grammaa, 52 senttiä ja päänympärys 37 cm. Synnytyksen kestoksi merkattiin 17 tuntia 39 minuuttia. Ponnistusvaihe kesti noin puoli tuntia. Sain toisen asteen repeämät jotka kätilö tikkasi, ne paranivat täysin n. 4 viikossa. Päästiin osastolta kotiin tiistaina puolilta päivin. Olin todella helpottunut että päästiin jo niin aikaisin, osastohenkilökunta ei puhunut oikeastaan sanaakaan englantia, ja siinä väsymyksen tilassa mun oli kauhean vaikea arvata että mitä milloinkin oli asiaa, vaikka yleensä siinä suht hyvin onnistun. Tää viesti on varmaan jo ihan hullun pitkä, mutta haluan sanoa vielä ison kiitoksen kaikille teille jotka silloin mun kärvistellessä viimeisiä raskausviikkoja postasitte omia synnytyskertomuksianne, ihan niiden takia mulla oli hommasta niin hyvä käsitys jo sairaalaan mennessä <3 Olin aina ihan onnessani kun aamulla selasin kännykällä ketjun silleen "jes, uus synnytyskertomus!!" Tyttö on nyt mustasukkainen kun kiinnitän enemmän huomiota tähän viestiin kuin häneen :) Pitää varmaan siirtyä viettämään laatuaikaa... Thora & pikkuvalo [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa JOULU?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kilttimiehen vaimo poisti kissan oma-aloitteisesti 🤩
14 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
OrpoPurran ENNÄTYKSELLINEN VELANOTTO 60-70 mrd euroa..eikä edes kriisejä, no jaa ellei oikeistohallituksen politiikkaa lasketa
23 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Ei tänäänkään tuulivoimaa...
50 min sitten
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Miehen viestin emojit/hymiöt
Tänään 14:40
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Pojat on poikia...
Tänään 13:41
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Sisäministeri Mari Rantanen (PS) käännytyslaista: "Perusteetta maahan tuleva palautetaan Venäjälle, vaikka Venäjä ei haluaisi ottaa vastaan"
Tänään 12:01
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Saksan nuoriso haluaa Saksan saksalaisille ja ulkomaalaiset ulos Saksasta
Tänään 11:47
vierailija
18 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Sanna julkaisi herutuskuvan salilta :-[
Tänään 11:26
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:54
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Started by vierailija
Maanantai klo 03:50
Luettu: 689
Aihe vapaa
3.
Miehet! Minttu K. takaapäin Sampon kuvaamana, hot or not?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:02
Luettu: 579
Aihe vapaa
4.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Started by Echo
Sunnuntai klo 21:40
Luettu: 570
Aihe vapaa
5.
Täältä hävisi ketju jossa haukuttiin alatyylisesti Riikka Purraa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:22
Luettu: 561
Aihe vapaa
6.
Äärivasemmiston mielestä virallisten tilastojen faktat ovat "äärioikeistolaista teoriaa"
Started by vierailija
Maanantai klo 12:48
Luettu: 502
Aihe vapaa
7.
Posti tyttö ei tajuu..
Started by vierailija
Maanantai klo 19:29
Luettu: 501
Aihe vapaa
8.
Omituinen hieronta
Started by vierailija
Maanantai klo 22:17
Luettu: 495
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
Saksan nuoriso haluaa Saksan saksalaisille ja ulkomaalaiset ulos Saksasta
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
3.
Kansanedustaja syyttää hallitusta valtion omaisuuden tuhlaamisesta: "Myy säilyttääkseen omat kasvonsa"
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
4.
Zuvakkitytöt taas mielensä niin pahoittivat ja eivät siksi voi osallistua Maailma kylässä -festivaaliin
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
5.
OrpoPurran ENNÄTYKSELLINEN VELANOTTO 60-70 mrd euroa..eikä edes kriisejä, no jaa ellei oikeistohallituksen politiikkaa lasketa
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
6.
Kilttimiehen vaimo poisti kissan oma-aloitteisesti 🤩
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
7.
Ei tänäänkään tuulivoimaa...
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
8.
Miehen viestin emojit/hymiöt
Latest: Lispetti
57 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Helmikuun helmet 2013
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu