Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Huhtikuun hurmurit 2015 - Huhtikuu, meidän kuu!
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE=""Nippe", post: 30804463"]</p><p>SYNNYTYSPELKOISET HUOM! Älkää ehkä lukeko ollenkaan tätä mun viestiä, vaikkei tämä sisälläkään synnytyskertomusta. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Koska jos ootte yhtään samanlaisia neurootikkoja kuin mä, niin tää viesti sisältää turhan paljon nightmare fuelia!</p><p></p><p></p><p></p><p></p><p>Nonniin, jälkijoukot täällä huutelee! Laskettuhan oli ja meni siis 26. pv ja näyttää nyt vahvasti siltä, että meidän lyllerö aikookin siirtyä toukovauvojen joukkoon.</p><p></p><p>Olen seuraillut teidän muiden odotusta ja vauva-arkea (onnea kaikille kahtia jakautuneille! <3), mutten ole saanut aikaiseksi raapustaa omia tuntemuksiani tänne esille.</p><p></p><p>Odotuksen viimeinen loppukolmannes on mennyt aika pelkohysteriavoittoisesti. Olen tähän lankaan pari kertaa avautunutkin, mutta taustoistani nyt siis vielä sen verran, että mulla diagnosoitiin mm. raskausajan diabetes ja revennyt istukka (heti alkuraskaudessa). Oma keho on tuntunut hyvin vieraalta koko raskauden ajan. En kärsinyt raskauspahoinvoinnista tai mistään erityisistä vaivoista, mutta jokaisella neuvolakäynnillä tuntuu, että diagnoosilinko löytää jotain uutta, mitä minä en itse ole huomannut. Oon ollut huolissani verenpaineista ja hemoglobiineista, jotka sitten mittauksissa olleet oikein hyvät. Kotikontrollit sokereista olleet hyvät, neuvolassa taas tulee plussatikkuja. Tuntuu, että olo on hyvä ja energinen, ja sitten neuvolassa huomataan taas jotain "erikoista", esim. SF-käyrät huitelee ihan omilla sfääreillään ja "jotain vikaa on pakko olla", mutta ei sitten tutkita. Loppuraskaudessa mulla ollut paljon menkkamaista jomotusta, runsasta vetistä vuotoa, älyttömästi rytmihäiriöitä, heikotusta, yms. jotka sitten neuvolassa/lääkärillä/synnärillä esille tuodessa on täysin ylimalkaisesti olankohautuksella kuitattu "varmaan ihan normaaliksi". Mut auta armias, kun mun paino on noussu koko ajan tasaisesti, niin siitä kyllä saarnataan, vahditaan ja kuola suusta valuen kyylätään.</p><p></p><p>"Mites kun mulla on tosi paljon vuotoja ollu?"</p><p>"No jos ei oo veristä, niin kuuluu asiaan. Mites toi sun paino? Turvottaako?"</p><p>"Ei turvota. Paino ei huoleta. Mutta kovasti jomottaa alavatsaa. Onkohan nää jotain ennakoivia supistuksia?"</p><p>"En minä tiedä sun supistuksista. Mutta sulle on tullu taas kilo viikkoon tota painoa. Pistetääs sut synnytystapa-arvioon."</p><p></p><p>(Synnytystapa-arviossa ultrassa näkyi siro, pieni tyttö, lapsivesi normaali)</p><p></p><p>"Mites kun sydän hakkaa etenkin iltaisin tuhatta ja sataa, tarviiko olla huolissaan?"</p><p>"No tykyttelyt on ihan normaaleja. Ultralääkärin kanssa oon kyllä painoarviosta eri mieltä. Tunteehan tän nyt mahan päältä, että on nelikiloinen. Oot tainnu taas vähän lihota?"</p><p>"Mulla ei ole vaakaa kotona. Voisitko ottaa kantaa näihin muihin vaivoihin, kiltti?"</p><p>"No jokainen raskaus on erilainen. Mulla mitään kristallipalloa ole. Mutta sä voisit vähän käydä tossa vaa'alla."</p><p></p><p>Kun olo tuntuu kurjalta, niin lääkärit vaan taputtelee alentuvasti päälaelle, että "kuuluu asiaan". Sitten kun mulla on viikkoja, että olo on mainio ja energinen, niin sitten onkin verikokeet, ultrat, sokeritestit, verenpaineet, yms. ihan päin prinkkalaa.</p><p></p><p>On jääny sellainen olo, että en tosiaan tunne omaa kehoa, vaikka neuvolassa aina jankataan, että kehoa pitää kuunnella. "Kyllä se keho tietää."</p><p></p><p>Aloin pelkäämään synnytystäkin kamalasti. Vähän tuntunut, että omassa tuttavapiirissä ei ole yhtään äitiä, joka ei olis päätynyt hätäsektioon. Kaikkien tarinoita vielä tietysti ryydittää lause "oli muuten minuuteista kiinni, ettei kuoltu molemmat". Ja täältäkin kun on lukenut, miten synnytyksessä voi kirjaimellisesti kaikki kusta, niin yritin henkisesti tsempata itseäni siihen, että KUN omassa synnytyksessä menee jotain pieleen, niin pitää vaan terästää hermot, että selviän henkisesti. Tietysti mun pääni alkoi lopulta uskottelemaan mulle, että koska kellään tuntemallani ihmisellä ei ole ollut ns. "normaalia" synnytystä, niin ei voi mullakaan. Mun synnytys alkaa keskellä yötä, kun iskee hirveä lumimyrsky. Virallisen suosituksen mukaan ambulanssia ei ole suositeltava soittaa. Eli mies lähtee kesärenkailla viemään mua vajaa sadan kilsan päähän synnärille. Jos ei suistu rekka meidän auton keulaan kahden metrin auraamattomassa tiehangessa, niin viimeistään puolessa välissä matkaa vauva jää jumiin synnytyskanavaan ja kuolee hapenpuutteeseen. Tai syntyy, mutta istukka ei irtoa kunnolla ja mä kuolen verenhukkaan. Tai sitten päästään sairaalaan asti ja lääkäri toteaa, että en avaudu kunnolla, täytyy laittaa epiduraali. Lääkäri aivastaa epiduraalia laittaessa ja mä halvaannun selästä alaspäin. Tai syystä x joudutaan sinne hätäsektioon, josta kumpikaan ei selviä. Tai mulle jää kohtuun joku pesurätti, joka tulehtuu ja johon mä kuolen kotona. Tai sitten hirveän verenvuodon takia mulle tehdään verensiirto väärällä veriryhmällä ja kuolen veren sakkautumiseen.</p><p></p><p>Kauheinta on kun oon miettiny, että miten mun mieheni tai isäni pärjää, jos synnäriltä ei olekaan ketään kotiinpalaajaksi. Mies ei edes tiedä minne mä olen viikannut sen kauluspaidat kotona. Isälle ei jää perheeseen enää ketään.</p><p></p><p>Noi asiat mulla pyöri viikko toisensa jälkeen päässä. Kerroin neuvolatädille ajatuksista ja se naurahti. "Kaikkea säkin olet ehtinyt mielessäs pyörittämään." Ja keskustelu jatkui siitä, että onko mun sokeriarvot olleet normaalit, kun on taas tuota painoa tullut sitten viime punnituksen.</p><p></p><p>Mutta mitä lähemmäs laskettua päästiin, aloin uskotella itselleni, että kaikki menee hyvin ja normaalisti. Meille syntyy elävä ja terve vauva. Ja me lähdetään kolmistaan kotiin. Nyt pahin ahdistus on mennyt ohi ja vaikka se on kai tilastollinen mahdottomuus, että kaikki menee "hienosti", niin mun on pakko vaan pitää siitä ajatuksesta kiinni. Ja skippaan nyt kyllä jatkossa teidän muiden synnytyskertomukset - ihan varoiksi! Vaikka esim. verensiirrot on kai ihan yleisiä ja turvallisia, niin mun aivoissa kaikki synnyttäneet, joille on tarvittu ko. toimenpide tehdä, on käyneet kuoleman porteilla.</p><p></p><p>Anteeksi pitkä avautuminen! En ole kellekään osannut/pystynyt avautumaan tuosta kuoleman- ja menetyksenpelosta. Kaikki tuppaa kuittamaan asian lauseella "hyvin se menee", mutta kun ei tuollainen ylimalkainen kintaalla viittaus ole vaikuttanut mitenkään mun pelkoihini. Olen siis prosessoinut asiaa (vähän liiankin) yksityiskohtaisesti omassa päässäni. Nyt ollaan siis vihdoin voiton puolella.</p><p></p><p>Onnea vielä teille kaikille synnyttäneille! <3 Ootte mun sankareita!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE=""Nippe", post: 30804463"] SYNNYTYSPELKOISET HUOM! Älkää ehkä lukeko ollenkaan tätä mun viestiä, vaikkei tämä sisälläkään synnytyskertomusta. :) Koska jos ootte yhtään samanlaisia neurootikkoja kuin mä, niin tää viesti sisältää turhan paljon nightmare fuelia! Nonniin, jälkijoukot täällä huutelee! Laskettuhan oli ja meni siis 26. pv ja näyttää nyt vahvasti siltä, että meidän lyllerö aikookin siirtyä toukovauvojen joukkoon. Olen seuraillut teidän muiden odotusta ja vauva-arkea (onnea kaikille kahtia jakautuneille! <3), mutten ole saanut aikaiseksi raapustaa omia tuntemuksiani tänne esille. Odotuksen viimeinen loppukolmannes on mennyt aika pelkohysteriavoittoisesti. Olen tähän lankaan pari kertaa avautunutkin, mutta taustoistani nyt siis vielä sen verran, että mulla diagnosoitiin mm. raskausajan diabetes ja revennyt istukka (heti alkuraskaudessa). Oma keho on tuntunut hyvin vieraalta koko raskauden ajan. En kärsinyt raskauspahoinvoinnista tai mistään erityisistä vaivoista, mutta jokaisella neuvolakäynnillä tuntuu, että diagnoosilinko löytää jotain uutta, mitä minä en itse ole huomannut. Oon ollut huolissani verenpaineista ja hemoglobiineista, jotka sitten mittauksissa olleet oikein hyvät. Kotikontrollit sokereista olleet hyvät, neuvolassa taas tulee plussatikkuja. Tuntuu, että olo on hyvä ja energinen, ja sitten neuvolassa huomataan taas jotain "erikoista", esim. SF-käyrät huitelee ihan omilla sfääreillään ja "jotain vikaa on pakko olla", mutta ei sitten tutkita. Loppuraskaudessa mulla ollut paljon menkkamaista jomotusta, runsasta vetistä vuotoa, älyttömästi rytmihäiriöitä, heikotusta, yms. jotka sitten neuvolassa/lääkärillä/synnärillä esille tuodessa on täysin ylimalkaisesti olankohautuksella kuitattu "varmaan ihan normaaliksi". Mut auta armias, kun mun paino on noussu koko ajan tasaisesti, niin siitä kyllä saarnataan, vahditaan ja kuola suusta valuen kyylätään. "Mites kun mulla on tosi paljon vuotoja ollu?" "No jos ei oo veristä, niin kuuluu asiaan. Mites toi sun paino? Turvottaako?" "Ei turvota. Paino ei huoleta. Mutta kovasti jomottaa alavatsaa. Onkohan nää jotain ennakoivia supistuksia?" "En minä tiedä sun supistuksista. Mutta sulle on tullu taas kilo viikkoon tota painoa. Pistetääs sut synnytystapa-arvioon." (Synnytystapa-arviossa ultrassa näkyi siro, pieni tyttö, lapsivesi normaali) "Mites kun sydän hakkaa etenkin iltaisin tuhatta ja sataa, tarviiko olla huolissaan?" "No tykyttelyt on ihan normaaleja. Ultralääkärin kanssa oon kyllä painoarviosta eri mieltä. Tunteehan tän nyt mahan päältä, että on nelikiloinen. Oot tainnu taas vähän lihota?" "Mulla ei ole vaakaa kotona. Voisitko ottaa kantaa näihin muihin vaivoihin, kiltti?" "No jokainen raskaus on erilainen. Mulla mitään kristallipalloa ole. Mutta sä voisit vähän käydä tossa vaa'alla." Kun olo tuntuu kurjalta, niin lääkärit vaan taputtelee alentuvasti päälaelle, että "kuuluu asiaan". Sitten kun mulla on viikkoja, että olo on mainio ja energinen, niin sitten onkin verikokeet, ultrat, sokeritestit, verenpaineet, yms. ihan päin prinkkalaa. On jääny sellainen olo, että en tosiaan tunne omaa kehoa, vaikka neuvolassa aina jankataan, että kehoa pitää kuunnella. "Kyllä se keho tietää." Aloin pelkäämään synnytystäkin kamalasti. Vähän tuntunut, että omassa tuttavapiirissä ei ole yhtään äitiä, joka ei olis päätynyt hätäsektioon. Kaikkien tarinoita vielä tietysti ryydittää lause "oli muuten minuuteista kiinni, ettei kuoltu molemmat". Ja täältäkin kun on lukenut, miten synnytyksessä voi kirjaimellisesti kaikki kusta, niin yritin henkisesti tsempata itseäni siihen, että KUN omassa synnytyksessä menee jotain pieleen, niin pitää vaan terästää hermot, että selviän henkisesti. Tietysti mun pääni alkoi lopulta uskottelemaan mulle, että koska kellään tuntemallani ihmisellä ei ole ollut ns. "normaalia" synnytystä, niin ei voi mullakaan. Mun synnytys alkaa keskellä yötä, kun iskee hirveä lumimyrsky. Virallisen suosituksen mukaan ambulanssia ei ole suositeltava soittaa. Eli mies lähtee kesärenkailla viemään mua vajaa sadan kilsan päähän synnärille. Jos ei suistu rekka meidän auton keulaan kahden metrin auraamattomassa tiehangessa, niin viimeistään puolessa välissä matkaa vauva jää jumiin synnytyskanavaan ja kuolee hapenpuutteeseen. Tai syntyy, mutta istukka ei irtoa kunnolla ja mä kuolen verenhukkaan. Tai sitten päästään sairaalaan asti ja lääkäri toteaa, että en avaudu kunnolla, täytyy laittaa epiduraali. Lääkäri aivastaa epiduraalia laittaessa ja mä halvaannun selästä alaspäin. Tai syystä x joudutaan sinne hätäsektioon, josta kumpikaan ei selviä. Tai mulle jää kohtuun joku pesurätti, joka tulehtuu ja johon mä kuolen kotona. Tai sitten hirveän verenvuodon takia mulle tehdään verensiirto väärällä veriryhmällä ja kuolen veren sakkautumiseen. Kauheinta on kun oon miettiny, että miten mun mieheni tai isäni pärjää, jos synnäriltä ei olekaan ketään kotiinpalaajaksi. Mies ei edes tiedä minne mä olen viikannut sen kauluspaidat kotona. Isälle ei jää perheeseen enää ketään. Noi asiat mulla pyöri viikko toisensa jälkeen päässä. Kerroin neuvolatädille ajatuksista ja se naurahti. "Kaikkea säkin olet ehtinyt mielessäs pyörittämään." Ja keskustelu jatkui siitä, että onko mun sokeriarvot olleet normaalit, kun on taas tuota painoa tullut sitten viime punnituksen. Mutta mitä lähemmäs laskettua päästiin, aloin uskotella itselleni, että kaikki menee hyvin ja normaalisti. Meille syntyy elävä ja terve vauva. Ja me lähdetään kolmistaan kotiin. Nyt pahin ahdistus on mennyt ohi ja vaikka se on kai tilastollinen mahdottomuus, että kaikki menee "hienosti", niin mun on pakko vaan pitää siitä ajatuksesta kiinni. Ja skippaan nyt kyllä jatkossa teidän muiden synnytyskertomukset - ihan varoiksi! Vaikka esim. verensiirrot on kai ihan yleisiä ja turvallisia, niin mun aivoissa kaikki synnyttäneet, joille on tarvittu ko. toimenpide tehdä, on käyneet kuoleman porteilla. Anteeksi pitkä avautuminen! En ole kellekään osannut/pystynyt avautumaan tuosta kuoleman- ja menetyksenpelosta. Kaikki tuppaa kuittamaan asian lauseella "hyvin se menee", mutta kun ei tuollainen ylimalkainen kintaalla viittaus ole vaikuttanut mitenkään mun pelkoihini. Olen siis prosessoinut asiaa (vähän liiankin) yksityiskohtaisesti omassa päässäni. Nyt ollaan siis vihdoin voiton puolella. Onnea vielä teille kaikille synnyttäneille! <3 Ootte mun sankareita! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Vasemmiston nettiboikottiöyhötykset julkkiksia vastaan epäonnistuvat jatkuvasti
Tänään 17:35
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
50v Ivan Puopolo ottaa turpaan piliittisessa argumentoinnissa parikymppiseltä
Tänään 16:58
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Jälleen uusi paratiisisaari jonka turistit pilasivat
Tänään 16:42
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Final Sale, Fresh Döner, Walk In- päivä; Oulun Rotuaarilla ainoat suomenkieliset kyltit eurovaalimainoksia
Tänään 14:39
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Miksi Suomen ainoa politiikan supertähti syttyi Demareihin?
Tänään 14:09
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ei tänäänkään tuulivoimaa...
Tänään 13:48
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Trump kätteli ja tervehti ihmisiä kävellessään kohti istumapaikkaansa ja sai yleisöltä valtavat suosionosoitukset."
Tänään 13:38
vierailija
17 Viestiä
Aihe vapaa
8.
USKOMATONTA! Vasemmiston trollitehdas jauhaa ja jauhaa persuista
Tänään 13:37
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Yksi kuva näyttää Reissu-Sanna Marinin hurjan matkatahdin. Kerosiiniä palaa ja aukkoja tulee otsonikerrokseen 😢
Started by vierailija
Tänään 08:34
Luettu: 293
Aihe vapaa
2.
"Trump kätteli ja tervehti ihmisiä kävellessään kohti istumapaikkaansa ja sai yleisöltä valtavat suosionosoitukset."
Started by vierailija
Tänään 13:38
Luettu: 146
Aihe vapaa
3.
Kadonneen makkaran metsästys!
Started by Rätti Väsynyt
Tänään 08:58
Luettu: 126
Aihe vapaa
4.
Äärioikealla oleva Nalle Walhroos kehui Perussuomalaisten ajamaa hyvätuloisten suosimis politiikkaa
Started by vierailija
Tänään 12:57
Luettu: 121
Aihe vapaa
5.
"Massasiirtolaisuus on noussut eurooppalaisten nuorten suurimmaksi peloksi ilmaston ja ympäristön sijasta"
Started by vierailija
Tänään 11:27
Luettu: 120
Aihe vapaa
6.
USKOMATONTA! Vasemmiston trollitehdas jauhaa ja jauhaa persuista
Started by vierailija
Tänään 13:37
Luettu: 117
Aihe vapaa
7.
UKKO
Started by vierailija
Tänään 07:25
Luettu: 107
Aihe vapaa
8.
Onko rakennekynnet riski raskaana?
Started by vierailija
Tänään 13:24
Luettu: 106
Lapsen saaminen
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Syyskuiset 2024
Latest: vierailija
1 min sitten
Lapsen saaminen
2.
"Trump kätteli ja tervehti ihmisiä kävellessään kohti istumapaikkaansa ja sai yleisöltä valtavat suosionosoitukset."
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
3.
Yksi kuva näyttää Reissu-Sanna Marinin hurjan matkatahdin. Kerosiiniä palaa ja aukkoja tulee otsonikerrokseen 😢
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
5.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
6.
"”Kun joku ääliö vasemmalta esittää veronkorotuksia” – Björn Wahlroos kertoo, mitä Suomessa ei tajuta"
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
7.
Kilttimies ei käynyt omissa lakkiaisissa
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
8.
Upeaa, nostan hattuni korkealle: ”Helsinkiläismies jäi ilman aamiaista koronapassi puuttui – haastoi sekä kahvilan että Suomen valtion oikeuteen”
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Huhtikuun hurmurit 2015 - Huhtikuu, meidän kuu!
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu