Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Marraskuun muruset *MEIDÄN KUU!* <3
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="vaimo85, post: 22687992, member: 14601"]</p><p>Kiitos onnitteluista! =) Eiköhän meistä kaikki nyt oo jo synnyttänyt ja ne ilmoittaneet asiasta, jotka halunneet.</p><p></p><p>Jos sitä yrittäis ihan pääpiirteittäin jotain tuosta omasta synnytyksestäkin sanoa... Oon vieläkin aika järkyttynyt siitä kivusta mitä koin. Mulla oli ihan sama fiilis kuin Sannalla, että mä kuolen niihin supistuksiin ja ponnistaminen oli jotain ihan hirveetä <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /> Ja en sitten ollutkaan mikään kivuissani sisäänpäinkääntyvä hiljainen synnyttäjä, vaan huusin kuin hyeena ja koko osasto varmasti kuuli, että synnytän <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite7" alt=":p" title="Näyttää kieltä :p" data-shortname=":p" /> Ponnistamisvaiheessa ihan jouduin kirkumaan ja niin korkeeta ääntä en ois uskonut musta lähtevän <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite9" alt=":eek:" title="Iik! :eek:" data-shortname=":eek:" /> Ja kaikki "mä en kestä...", "mä en pysty...", "mä en selvii tästä" ym. vastaavat kliseet tuli lueteltua moneen kertaan synnytyksen aikana.</p><p></p><p>Eli lähdettiin ma 13.12. rv 42+0 aamulla sairaalaan sovitusti käynnistykseen. Paikat oli edelleen sillä tavalla epäkypsät, että kanavaa oli jäljellä n. 1,5cm ja olin kahdelle sormelle auki. Ja mun kohtu tosi takana. Alettiin sitten ballongilla klo 10.00 käynnistämään, koska cytotecit ois voinut olla liian raju käynnistys aiemman sektion vuoksi. Siitä alkoikin sitten säännölliset, mutta ei vielä kovin kipeät supistukset 3-5 min. välein. Eli tuosta merkittiin sitten synnytys käynnistyneeksi. Ballonki toimi mulla hyvin, tuli ulos 1,5 tunnissa ja siinä vaiheessa oli kanava kadonnut, 4cm auki paikat, mutta paksua reunaa vielä jäljellä. Lääkäri päätti sitten puhkaista kalvot (siinä pariin kertaan onnistumatta, kun kohtu oli edelleen liian takana), mutta lopulta välillä hieman odoteltua sai sama lääkäri joka esikoisenkin auttoi hätäsektiolla mahasta ulos, ne puhkaistua (klo 15.23). Sitten halusin kokeilla ammetta ja siellä lilluin tunnin verran. Viiden jälkeen ammeesta takaisin synnytyssaliin tullessa tarkastettiin tilanne ja edelleen 4 cm auki, mutta reuna kadonnut. Ja supistukset alkoi toden teolla kipeytyä joskus viiden jälkeen ja aloin "harjoitella" ilokaasun ottoa. Mä kestän kivun selkeästi parhaiten, jos saan seistä, nojata johonkin ja heilutella lantiota. Mutta pakko sitä oli alkaa jo valittaa aina supistuksen tullessa äänekkäästi. Itkuakin tuli väännettyä. Mies yritti hieroa selkää ja auttaa. Lopulta mä sit aina nojasin häneen ja rutistin supistuksen tullessa (ja huusin korvaan <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite7" alt=":p" title="Näyttää kieltä :p" data-shortname=":p" />). Koko synnytyksen ajan näitä supistuksi tuli 3-4 min välein. Lääkäri ja kätilö tuli sitten laittamaan paineanturin mun kohtuun, kun tilanne ei meinannut edistyä ja päätettiin aloittaa oksitosiinitiputus pienimmällä määrällä. Tämä anturi myöskin sen edellisen sektion vuoksi. Ja kun huomasivat kuinka kipeä olin, ehdottivat/käskivät ottamaan epiduraalin. Ja olinkin siihen jo ihan valmis. Mulla oli tarkoitus vältellä mahdollisimman pitkään selkäydinpuudutteita, mutta en ois kyl enää pystynyt. Anestesialääkäri tuli pian. Yritettiin kyljellään kippurassa laittaa, eka pistoyritys meni verisuoneen. Toisella kertaa vaikutti, että olisi mennyt oikeaan paikkaan ja katetri asetettiin ja puudute laitettiin. Oli ihan hirveätä maata kippurassa paikoillaan, kun mun synnytyskivut tuntui pahimpina juuri alamahalla. Yksikin supistus tuli just siinä asennossa sellaisessa vaiheessa, ettei saanut liikkua yhtään. No sitten odoteltiin koko ajan edelleen yhtä kipeänä n. 40 minuuttia, jolloin kävi selväksi ettei puudute mennyt oikeaan paikkaan. Tilattiin uusi epiduraali... Huoh. OIin tässäkin vaiheessa edelleen vain 4 cm auki, mutta kohtu oli jo laskeutunut alaspäin. Se laitettiin istualteen ja saatiin lopulta oikeaan paikkaan laitettua. Ja kyllä se sitten vaikuttamaan alkoikin, kipu lähti alamahalta pois, mutta supistukset edelleen tunsin peräsuolessa, pakaroissa ja alapäässä valtavana paineena. Mutta oli se paljon siedettävämpää ja pystyin jopa jotain syömään siinä välissä. Reilu tunnin jälkeen puudute alkoi haihtua ja kipu alamahallekin tulla takaisin (tuon paineen lisäksi). Pyysin kätilö tutkimaan, mut ja yllättäen olinkin auennut jo 9 senttiin ja reunaa oli pikkuisen jäljellä. Kätilöiden vuoronvaihdon raportti oli just, joten doteltiin. Kysyin, että pystyykö tuota puudutetta saada vielä lisää ja päätettiin, että vuoroon tuleva yökätilö tarkastaa tilanteen heti kun pian tulee paikalle. No kun hän sitten tutki, mut niin totesi, että "ei enää puudutteita, nyt vaan ponnistetaan kipu ulos". Olin siis auennut tuon toisen epiduraalin laiton jälkeen 1,5 tunnissa 4cm -> 10cm. Harmi vaan, ettei se auttanut enää ponnistamisvaiheessa, koska siinä mä oikeasti luulin kuolevani... Sain ponnistettua muutamat pitkät ponnistukset aina, mutta sitten aloin "hyppimään" karkuun ja huutamaan etten pysty tähän, sattuu. Kätilö ja mies kannusti mua polvista kiinni pitäen tosi hienosti koko ajan. Olin ihan hämmästynyt siitä kuinka mieheni pystyi siihen yhtä hyvin kuin kätilökin eikä häntä edes heikottanut yhtään. Viimeisen kahden ponnistuksen ajan tuo esikoisen ulosleikannut lääkärikin tuli paikalle. Kun sanottiin, että nyt viimeinen ponnistus ja, että nyt vaan raivolla rutistat sen vauvan ulos, niin yritin sitten juuri niin tehdä ja onnistuihan se lopulta. Huh. Ja kyllä hämmästyin heti vauvan nähtyäni, että pikkuinen on ja tapahtuiko tämä kaikki nyt oikeasti mulle. Oli epätodellinen olo, kun oli niin kauan toivonut saavansa synnyttää alateitse ja saada vauva heti rinnalle ja sitten se lopulta onnistui :heart:</p><p></p><p>Ponnistusvaihe alkoi klo 21.37 ja päättyi onnellisesti 9/10 pisteen pojan syntymään klo 22.03. Istukka irtosi klo 22.06. Pieni episiotomia mulle tehtiin ja repesinkin parista kohtaa pinnallisesti. Verta menetin 900 ml, mikä suht paljon. Ilmeisesti tuo mun suonikohju repesi jostain kohtaa emättimen puolelta ja vuosi reippaammin. Lääkäri paikkasi mut, kysyin montako tikkiä tuli, niin hän sanoi ettei oo laskenut ;P Oli ihan kiva, että tuo sama gynekologi, joka hoiti pojan hätäsektiosynnytyksen, "pääsi" nyt hoitamaan tämän pikkuveli-vaavinkin hieman toisenlaisen synnytyksen <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> </p><p></p><p>vaimo ja pikkuveli-vaavi 4vrk :heart:</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="vaimo85, post: 22687992, member: 14601"] Kiitos onnitteluista! =) Eiköhän meistä kaikki nyt oo jo synnyttänyt ja ne ilmoittaneet asiasta, jotka halunneet. Jos sitä yrittäis ihan pääpiirteittäin jotain tuosta omasta synnytyksestäkin sanoa... Oon vieläkin aika järkyttynyt siitä kivusta mitä koin. Mulla oli ihan sama fiilis kuin Sannalla, että mä kuolen niihin supistuksiin ja ponnistaminen oli jotain ihan hirveetä :( Ja en sitten ollutkaan mikään kivuissani sisäänpäinkääntyvä hiljainen synnyttäjä, vaan huusin kuin hyeena ja koko osasto varmasti kuuli, että synnytän :P Ponnistamisvaiheessa ihan jouduin kirkumaan ja niin korkeeta ääntä en ois uskonut musta lähtevän :o Ja kaikki "mä en kestä...", "mä en pysty...", "mä en selvii tästä" ym. vastaavat kliseet tuli lueteltua moneen kertaan synnytyksen aikana. Eli lähdettiin ma 13.12. rv 42+0 aamulla sairaalaan sovitusti käynnistykseen. Paikat oli edelleen sillä tavalla epäkypsät, että kanavaa oli jäljellä n. 1,5cm ja olin kahdelle sormelle auki. Ja mun kohtu tosi takana. Alettiin sitten ballongilla klo 10.00 käynnistämään, koska cytotecit ois voinut olla liian raju käynnistys aiemman sektion vuoksi. Siitä alkoikin sitten säännölliset, mutta ei vielä kovin kipeät supistukset 3-5 min. välein. Eli tuosta merkittiin sitten synnytys käynnistyneeksi. Ballonki toimi mulla hyvin, tuli ulos 1,5 tunnissa ja siinä vaiheessa oli kanava kadonnut, 4cm auki paikat, mutta paksua reunaa vielä jäljellä. Lääkäri päätti sitten puhkaista kalvot (siinä pariin kertaan onnistumatta, kun kohtu oli edelleen liian takana), mutta lopulta välillä hieman odoteltua sai sama lääkäri joka esikoisenkin auttoi hätäsektiolla mahasta ulos, ne puhkaistua (klo 15.23). Sitten halusin kokeilla ammetta ja siellä lilluin tunnin verran. Viiden jälkeen ammeesta takaisin synnytyssaliin tullessa tarkastettiin tilanne ja edelleen 4 cm auki, mutta reuna kadonnut. Ja supistukset alkoi toden teolla kipeytyä joskus viiden jälkeen ja aloin "harjoitella" ilokaasun ottoa. Mä kestän kivun selkeästi parhaiten, jos saan seistä, nojata johonkin ja heilutella lantiota. Mutta pakko sitä oli alkaa jo valittaa aina supistuksen tullessa äänekkäästi. Itkuakin tuli väännettyä. Mies yritti hieroa selkää ja auttaa. Lopulta mä sit aina nojasin häneen ja rutistin supistuksen tullessa (ja huusin korvaan :P). Koko synnytyksen ajan näitä supistuksi tuli 3-4 min välein. Lääkäri ja kätilö tuli sitten laittamaan paineanturin mun kohtuun, kun tilanne ei meinannut edistyä ja päätettiin aloittaa oksitosiinitiputus pienimmällä määrällä. Tämä anturi myöskin sen edellisen sektion vuoksi. Ja kun huomasivat kuinka kipeä olin, ehdottivat/käskivät ottamaan epiduraalin. Ja olinkin siihen jo ihan valmis. Mulla oli tarkoitus vältellä mahdollisimman pitkään selkäydinpuudutteita, mutta en ois kyl enää pystynyt. Anestesialääkäri tuli pian. Yritettiin kyljellään kippurassa laittaa, eka pistoyritys meni verisuoneen. Toisella kertaa vaikutti, että olisi mennyt oikeaan paikkaan ja katetri asetettiin ja puudute laitettiin. Oli ihan hirveätä maata kippurassa paikoillaan, kun mun synnytyskivut tuntui pahimpina juuri alamahalla. Yksikin supistus tuli just siinä asennossa sellaisessa vaiheessa, ettei saanut liikkua yhtään. No sitten odoteltiin koko ajan edelleen yhtä kipeänä n. 40 minuuttia, jolloin kävi selväksi ettei puudute mennyt oikeaan paikkaan. Tilattiin uusi epiduraali... Huoh. OIin tässäkin vaiheessa edelleen vain 4 cm auki, mutta kohtu oli jo laskeutunut alaspäin. Se laitettiin istualteen ja saatiin lopulta oikeaan paikkaan laitettua. Ja kyllä se sitten vaikuttamaan alkoikin, kipu lähti alamahalta pois, mutta supistukset edelleen tunsin peräsuolessa, pakaroissa ja alapäässä valtavana paineena. Mutta oli se paljon siedettävämpää ja pystyin jopa jotain syömään siinä välissä. Reilu tunnin jälkeen puudute alkoi haihtua ja kipu alamahallekin tulla takaisin (tuon paineen lisäksi). Pyysin kätilö tutkimaan, mut ja yllättäen olinkin auennut jo 9 senttiin ja reunaa oli pikkuisen jäljellä. Kätilöiden vuoronvaihdon raportti oli just, joten doteltiin. Kysyin, että pystyykö tuota puudutetta saada vielä lisää ja päätettiin, että vuoroon tuleva yökätilö tarkastaa tilanteen heti kun pian tulee paikalle. No kun hän sitten tutki, mut niin totesi, että "ei enää puudutteita, nyt vaan ponnistetaan kipu ulos". Olin siis auennut tuon toisen epiduraalin laiton jälkeen 1,5 tunnissa 4cm -> 10cm. Harmi vaan, ettei se auttanut enää ponnistamisvaiheessa, koska siinä mä oikeasti luulin kuolevani... Sain ponnistettua muutamat pitkät ponnistukset aina, mutta sitten aloin "hyppimään" karkuun ja huutamaan etten pysty tähän, sattuu. Kätilö ja mies kannusti mua polvista kiinni pitäen tosi hienosti koko ajan. Olin ihan hämmästynyt siitä kuinka mieheni pystyi siihen yhtä hyvin kuin kätilökin eikä häntä edes heikottanut yhtään. Viimeisen kahden ponnistuksen ajan tuo esikoisen ulosleikannut lääkärikin tuli paikalle. Kun sanottiin, että nyt viimeinen ponnistus ja, että nyt vaan raivolla rutistat sen vauvan ulos, niin yritin sitten juuri niin tehdä ja onnistuihan se lopulta. Huh. Ja kyllä hämmästyin heti vauvan nähtyäni, että pikkuinen on ja tapahtuiko tämä kaikki nyt oikeasti mulle. Oli epätodellinen olo, kun oli niin kauan toivonut saavansa synnyttää alateitse ja saada vauva heti rinnalle ja sitten se lopulta onnistui :heart: Ponnistusvaihe alkoi klo 21.37 ja päättyi onnellisesti 9/10 pisteen pojan syntymään klo 22.03. Istukka irtosi klo 22.06. Pieni episiotomia mulle tehtiin ja repesinkin parista kohtaa pinnallisesti. Verta menetin 900 ml, mikä suht paljon. Ilmeisesti tuo mun suonikohju repesi jostain kohtaa emättimen puolelta ja vuosi reippaammin. Lääkäri paikkasi mut, kysyin montako tikkiä tuli, niin hän sanoi ettei oo laskenut ;P Oli ihan kiva, että tuo sama gynekologi, joka hoiti pojan hätäsektiosynnytyksen, "pääsi" nyt hoitamaan tämän pikkuveli-vaavinkin hieman toisenlaisen synnytyksen :) vaimo ja pikkuveli-vaavi 4vrk :heart: [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 8, 5, 5
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Nyt se on sitten totta!
Tänään 00:43
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Perussuomalaisilla on Venäjän arvomaailma
Tänään 00:01
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Vihreät haluavat lisää veroja ja mamuja
Eilen 23:44
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Todella monikuIttuurisia nämä huumerikokset nykyään
Eilen 22:09
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Venäjä valvoo taas Suomen vastaista rajaansa ja pitää mamut omalla puolella
Eilen 21:45
vierailija
11 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ukrainasta tuodut uudisasukkaat juhlivat Viipurin vapautusta fasismista
Eilen 21:05
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Luetko persujen ulkomaille suuntaamaan venäjän tai englanninkielistä sisältöä?
Eilen 20:49
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Äiti Karjala patsas on Suomen oma pronssisoturi
Eilen 20:13
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Euroviisut 2024 VIRALLINEN LIVEKOMMENTOINTI SEMI 1
Started by vierailija
Tiistai klo 20:28
Luettu: 9K
Aihe vapaa
2.
Keskusta työllistää maaseudun seksityöllä!
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 17:07
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Suomi selvästi valmistautuu sotaan Venäjää vastaan - ammustuotantoa lisätään ja varastointia hajautetaan
Started by vierailija
Maanantai klo 10:55
Luettu: 947
Aihe vapaa
4.
Putinin agentiksi paljastunut vihreiden Tarja Cronberg aiottiin vihkiä kunniatohtoriksi kesäkuussa
Started by vierailija
Maanantai klo 22:28
Luettu: 672
Aihe vapaa
5.
Tammikuiset 2025
Started by Corgimama
Sunnuntai klo 16:29
Luettu: 642
Lapsen saaminen
6.
Jännä että PELKÄSTÄÄN peruskoulun käyneiden suosikkipuolue SDP kun perussuomalaiset suosituin kaikkien koululaisten keskuudessa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 02:21
Luettu: 563
Aihe vapaa
7.
"Vihreiden ex-puheenjohtaja tarttui Venäjän syöttiin"
Started by vierailija
Maanantai klo 08:52
Luettu: 514
Aihe vapaa
8.
SDP haluaa ihmisten tekevän töitä vielä 75 vuotta vanhanakin
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:54
Luettu: 474
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Euroviisut 2024 VIRALLINEN LIVEKOMMENTOINTI SEMI 1
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
4.
Oletko täydellinen tyttöystävä - testaa!
Latest: vierailija
39 min sitten
Aihe vapaa
5.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 02:51
Aihe vapaa
6.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 02:03
Aihe vapaa
7.
Nyt se on sitten totta!
Latest: vierailija
Tänään 02:00
Aihe vapaa
8.
Perussuomalaisilla on Venäjän arvomaailma
Latest: vierailija
Tänään 01:21
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Marraskuun muruset *MEIDÄN KUU!* <3
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu