Nuorempana raiskauksen uhriksi joutuminen vaikeuttaa nyt parisuhdetta!

Hei! Onko kellään samanlaisia ongelmia kuin minulla? Olen itse joutunut raiskauksen uhriksi kahdesti. Voisi kai kutsua huonoksi tuuriksi. Kun minut raiskattiin ensimmäisen kerran oli kyseessä myös ensimmäinen seksi kokemukseni. Vanhat kokemukset rasittavat minun ja mieheni välistä parisuhdetta sillä joskun seksuaaliset tilanteen laukaisevat paniikkikohtauksen. Mieheni on maailman ymmärtäväisin ja rakastavin ihminen, mutta pelkään tämän vaikeuttavan suhdettamme enkä tiedä mitä tehdä. Tahtoisiko joku jakaa tuntemuksiaan samankaltaisista kokemuksista?

 

Minua ei ole raiskattu, olen mies, mutta haluan kertoa sen, mitä tiedän asiasta.

Menin naimisiin maailman ihanimman, kauneimman ja suloisimman naisen kanssa. Olin itse 23v. ja hän 21 vuotias. Olimme harrastaneet seksiä ennen avioliittoa, paljonkin. Kumpikaan emme olleet neitsyeitä tavatessamme. Meillä oli hyvä ja hieno seksielämä ennen avioliittoa ja sen aikana. Aluksi.

Jossain vaiheessa vaimoni rakstellessamme yht'äkkiä vaan lamaantui ja alkoi itkeä. Hän ei kertonut syytä, vaan oli surullinen ja kaivautui kainalooni. Tätä tapahtui aluksi harvemmin ja alkoi olemaan sitten jo melkein joka viikkoista.

Vihdoin hän kertoi, että oli joutunut kahden miehen raiskaamaksi kuusitoistavuotiaana. Häntä suretti se, ettei ollut kertonut asiasta kenellekään. Hän olisi halunnut kertoa minulle jo aiemmin, mutta ei ollut ollut rohkeutta. Ja nyt tuli aina rauskaus mieleen, kun oli hyvä seksi menossa.

Yritin olla ymmärtäväinen ja jonkinlainen terapeutti, mutta mikään ei onnistunut. Sain hänet vihdoin menemään oikean ammattilaisen hoiviin, joka saikin asiaan korjausta. Mutta asiat menivät vaan niin, ettemme ole enää naimisissa. Ja se on surullista.

 

Kuulostaa hirmu tutulta. Itse päätin hakeutua ammattiauttajalle pitkän harkinnan jälkeen, etten kuormittaisi miestäni purkamalla kaikkea pahaa oloani häneen. Mieheni on kyllä varmasti maailman ymmärtäväisin ja rakastavin mies ja hän on tukenut minua suunnattomasti. Vaikka mieheni on sanonut minulle, että voin puhua hänelle ihan mistä vain, tulee minulle järkyttävän huono omatunto jos puhun hänelle kokemuksistani, koska tiedän että mieheni (empaattinen kun on) voi todella pahoin kuullessaan mitä minulle on tapahtunut. toivon sydämeni pohjasta, että liittomme kestää kaiken tänän, mutta minua pelottaa, että minä pilaan kaiken olemalla heikko ja tukeutumalla niin paljon mieheeni.

 

Anskumukselle ja muille naisille: Olen vihdoinkin saanut vuosien jälkeen naisen omaan elämääni. Hyvin kaunis ja seksikäs... Hän on kertonut vaikeita juttuja nuorena hyväksikäytöstä sillä tasolla että voin antaa vain vahvan olkapään johon voi itkeä kunnolla... Mitä heikompi hän tuntee olevan - sitä vahvemmaksi tunnen itseni olevan .

Minussa herää vahva suojeluvaisto "no tätä minun naista ei ainakaan enää kukaan satuta....." !;(. Minulla on hyvin vahva intuitio suojella heikompaa ja puolustuskyvytöntä naarasta). Minulla sieppaa muutenkin syvältä kun kohtaan vääryyttä....!

 

Itse olin 16 kun yksi parhaista ystävistäni raiskasi ja huumasi minut.. alku oli tuskaa ja pelkkä ajatuskin siitä että ikinä vilkasisinka yhteenkä mieheen ällötti ja ahdisti. en tehny mitään rikosilmoitusta yms vaan kärsin yksin. nyt ole naimissa ja ikää 22v. en voi väittää että ikinä unohtaisin tapahtunutta ja se vaivaa monesti mutta ei haittaa seksielämäämme. onneksi. tunne joka on välillämme vaan saa kaiken entisen unohtumaan ja voin todelakin nauttia seksistä ja nyt pikkuhiljaa alan jopa saamaan itseluottamusta ja rohkeutta kokeilla kaikkea uutta! tsemppiä ja jaksamista, aika ei paranna kaikkia haavoja mutta auttaa siinä, että tiettyjen asioiden kanssa oppii elämään. ja sen verran vielä että tämän raiskauksen takia en ehkä voi itse saada ikinä lapsia, se jos jokin satuttaa!

 

henpalle: Hienoa että olet päässyt yli tuon vaikean kokemuksen ja osaat elää ja nauttia nykyhetkestä. Lastenteko on ollut aina "tuurissa" - koskaan ei voi sanoa ettei koskaan.... . Elämä on sarja tuskaa ja pettymystä mutta iän myötä kaikki tasaantuu ja ihminen oppii ottamaan rennosti asiat... :hug:

 

Olen raiskatun naisen mies. Avioliittomme on sujunut alusta lähtien hyvin. Seurusteluaikana tuleva vaimoni kertoi joutuneensa joskus au-pair aikoineen Saksassa kahden turkkilaisen konnan raiskaamaksi. Isäntäperheen avustamana tekijät saatiin kiinni ja oikeuteen. Isäntäperhe järjesti myös jälkihoidon apulaiselleen ja hän pääsi kaikesta yli. Ainoastaan oikeudenkäynti ja muut kuulustelut olivat raskaita.

Kiitos järkevän jälkihoidon Saksassa. Vaimoni on ollut avoin asiassa ja kertoi minulle jo varhaisessa vaiheessa tapahtumista. Emme sen jälkeen ole mitenkään enää asiaa vatvoneet, enkä ole huomannut hänen muistelevankaan koko tapahtumaa.

Tiedän, että monella naisella on vaikeuksia elämässään raiskauksen seurauksena. Ihmettelen miehiä, jotka syyllistävät myöhemmässä vaiheessa vaimoaan. Se taitaa olla kiduttavaa vaimolle.