Oikeita signaaleja

Lysähdin nojatuoliin, joka vajosi allani äkisti ja paljon enemmän kuin olin odottanut. Hetken luulin jousituksen pettäneen, mutta nähdessäni Jarnon katsovan minua virnuillen huoneen vastakkaisesta nurkasta tiesin tämän tapahtuneen ennenkin. Olin läikyttänyt lonkeroa tuolin puiselle käsinojalle ja sain viimetingassa vetäistyä farkkujeni taskusta nessun ja pysäytettyä valuvan vanan pelastaakseni istuimen. Onnittelin mielessäni itseäni macgyvermaisesta ripeydestä ja otin ansaitun huikan lonkerostani. Sitten loin katseeni bailaavaan kansaan.

Puolet noin kolmestakymmenestä paikallaolijasta olivat minulle ennestään tuttuja tai puolituttuja. Bileet oli järjestetty viiden paikallisista oppilaitoksista valmistuneen – kahden merkonomin, kahden ylioppilaan ja yhden tradenomin – kunniaksi. Bileiden järjestämisestä vastannut Jarno Kuusela, kaverini jo ala-asteajoilta, oli edellisvuoden juhlakaluna lupautunut järjestämään tämän vuoden bileet. Itse olin valmistunut merkonomiksi kaksi vuotta sitten, mutta tulin toki bileisiin jo peruskoulun seitsemänneltä luokalta jatkuneen perinteen mukaisesti.

Tällä hetkellä bilevastaava itse pelasi Aliasta kuuden hengen porukassa olohuoneen minua vastapäisessä nurkassa. Olin itse osallistunut edelliseen peliin, mutta siirtynyt kohteliaasti sivuun, kun Juulia, Jarnon tyttöystävä ja minun muuten vain hyvä ystäväni, halusi mukaan, eikä joukkueet tasaavaa kahdeksatta pelaajaa löydetty.

Baarikaapin luona kävi kuhina, kun ihmiset valitsivat ja jakoivat keskenään juomia. Jarno oli ilmoittanut kaapin sisällön olevan vapaasti hyödynnettävissä, mikä oli kirvoittanut kansalta raikuvat aplodit. Todellisuudessa kaapin sisältö oli noin neljännes siitä, mitä se oli ollut käydessäni täällä pari päivää aiemmin ja päättelin Jarnon fiksusti tajunneen baarikaapin tyhjenemisriskin ja piilottaneen loput juomat parempaan paikkaan.

Toisella puolen huonetta kolmen istuttavalla sohvalla vasemmalle ja oikealle tyynylle tiukasti nauliutuneita, noin minun ja Jarnon ikäisiä mieshenkilöitä en ollut tavannut ennen tätä iltaa. He olivat esittäytyneet Valtteriksi ja Anselmiksi ja olivat kuulemma aikoinaan pelanneet jalkapalloa samassa joukkueessa Jarnon kanssa. He olivat katsovinaan tv:tä, mutta vilkuilivat tiheään väliinsä sohvalle majoittunutta pariskuntaa.

Selvästi minua ja Jarnoa nuoremman näköistä mieshenkilöä en tunnistanut, mutta hänen syliinsä satuloitunut, korostetun kireisiin teinipersefarkkuihin ja kirkkaanpunaiseen t-paitaan sonnustautunut nuori, seuralaisensa tavoin ilmeisen hiprakkainen nainen oli minulle tuttu paitsi koulusta, myös kaikista muistamistani bileistä.

Helena Sulkavainen oli nuorena ollut yksi niistä tytöistä, joita ei ollut mahdollista jättää kutsumatta yksiinkään bileisiin. Pojat eivät voineet jättää häntä kutsumatta tiedätte-kyllä-miksi, tytöille hänen jättämisensä pois vieraslistalta taas olisi merkinnyt kateuden myöntämistä ja leimautumista poikien silmissä ikäväksi nartuksi. Paikallinen bilekulttuuri pyöri Helenan ympärillä, olihan hän sekä näennäispotentaalista pillua että verraton vetonaula. ”Tuleeks Helena?” oli kysymys jota supistiin poikaporukoissa koulun pihalla bileitä edeltävinä päivinä. Helena tunnettiin jo tuolloin elämäntapasinkkuna, joten hän pysyi aina näennäisesti potentiaalisena saaliina.

Näennäisesti, sillä jo noin 15-kesäisenä hän päätti, että hänen ikäisillään pojilla oli liian pienet munat, puhumattakaan siitä, kuinka epäkypsiä nuo mopoillaan huristelevat pikkumiehet olivat. Tämän jälkeen hän siirtyi täysi-ikäiseen seksiseuraan ja tuli tunnetuksi yhtenä niistä festarien teinitytöistä, jotka poikkeuksetta saattoi bongata vuosikymmentä tai paria vanhemman, idioottimaiseen Henry Saari –imitaatiovirneeseen pukeutuneen sixpackin kyljestä.

Näin oli jatkunut siihen asti, kunnes hän pari-kolme kesää sitten oli vaihtanut erikoistumisalansa itseään nuorempiin koiraisiin. Kuulin, että hänellä oli paha sitoutumiskammo ja että hän oli ollut kovin ahdistunut, kun hän itsekin kasvettuaan aikuisikään oli alkanut saada miehiltä ehdotuksia mahdollisesta tulevaisuudesta ja jotkut yhden illan tuttavuudet olivat jopa näyttäneet loukkaantunutta naamaa, kun hän ei halunnutkaan heiltä panoa enempää. Viimeinen pisara oli ollut, kun yksi innokas oli kosinut häntä ja sen jälkeen alaikäisyys, etenkin henkinen sellainen, oli noussut Helenan silmissä arvoon arvaamattomaan. Siitä huolimatta, että oli yksi tänään juhlituista, vasta valmistunut tradenomi, hänelle oli ilmeisen tarpeellista voida vapaa-ajallaan kuvitella olevansa edelleen teini.

Analysoituani aikani kundin ulkoista olemusta olin päätymässä ajattelemaan, että tämä saattaisi kuin saattaisikin olla täysi-ikäisyyden rajan ylittänyt, kunnes hän alkoi imeä Helenan kaulaa, tavoitteena täysin epäilemättä fritsun tekeminen. Hänen paniikinomaisesti hapuilevat kätensä, silmien yhtä aikaa palava ja lasittunut ilme ja se, että hän imi selvästi itseään vanhemmalle naiselle fritsua, saivat minut pudottamaan hänen ikäänsä. Hän oli korkeintaan 16, neitsyt, enkä ollut varma, pakkautuisiko hänen ilmeisen promillepitoinen verensä toivottuun paikkaan, jos ja kun sen aika tulisi. Helena ei näyttänyt olevan sen enempää huolissaan kumppaninsa suorituskyvystä kuin häiriintynyt tämän aloittelijamaisista otteista, vaan nautti ilmeisen vilpittömästi saamastaan käsittelystä ja ohjasi pojan hapuilevat kädet rinnoilleen. Poika alkoi hieroa niitä ensin tarpeettoman varovaisesti, sai sitten äkisti rohkeutta ja alkoi kouria maitorauhasia kuin henkensä hädässä, puhisten samalla äänekkäästi ja haudaten kasvojaan tiukemmin yhden illan naisensa kaulaan.

Tultuani hyvälle tuulelle hellyttävästä näytöksestä käänsin katseeni oikealle puolelleni, toiseen nojatuoliin, jossa istui puolituttu Anniina Turkia minulle tuntemattoman, luullakseni hieman Helenan seuralaista vanhemman kundin seurassa. Poika sanoi Anniinalle jotain, mikä sai tytön silittämään tämän kasvoja ja antamaan pusun otsalle. Olin aiemmin jutellut Anniinalle, joka oli ollut allapäin. Hän oli kertonut eronneensa tänään aiemmin poikaystävästään. Omien sanojensa mukaan hän ei ollut niinkään harmissaan erosta kuin siitä, että se tapahtui vasta nyt. Poikaystävä oli kohdellut häntä huonosti jo pitkään, mutta vasta tänään hän oli saanut ruoskittua itsensä laittamaan suhteelle pisteen. Onni onnettomuudessa oli, että heidän välinsä olivat alkaneet viiletä ennen kuin he ehtivät muuttaa yhteen, joten teknisesti ero oli sujunut mutkitta. Nyt häntä katsoessani näin hänen ilmeessään vain onnea tästä hetkestä höystettynä ripauksella helpottuneisuutta. Epäilemättä joku lausumassa kohteliaisuuksia hänen kiistatta kauniista ulkonäöstään oli juuri sitä, mitä hän kylmäksi viilenneen suhteen jälkeen kaipasi.

Kuulin vessan oven käyvän eteisessä ja jonkun askeleiden lähestyvän olohuonetta. Vessastapalaaja oli Gabi Haatainen, tyttö joka vasta pari viikkoa sitten oli muuttanut Jarnon rappuun kerrosta alemmas. Gabi oli syntynyt isänsä kotimaassa Saksassa, mutta muuttanut jo puolen vuoden ikäisenä Suomeen. Hän oli yksi juhlakaluista, valmistunut edellisenä syksynä. Hän oli pitänyt huvittavana ajatusta, että hänen valmistumistaan juhlitaan nyt, mutta suostunut tulemaan, koska ei tuntenut täältäpäin vielä ketään. Olin jutellut Gabin kanssa muutaman kerran, enkä omannut tytöstä pahaa sanottavaa. Ilmeisen älykäs, henkisesti tasapainoinen ja empaattinen tyttö, joka kaiken muun hyvän päälle jakoi kiinnostukseni lumiveistoksiin ja swahililaiseen outsider-taiteeseen, tuntui jopa potentiaaliselta tyttöystävältä, mikä oli minun optimismitasoni huomioon ottaen paljon sanottu. En ollut koskaan seurustellut, ellei kahden viikon käsi kädessä välitunneilla seisomista ala-asteen toisella luokalla laskettu. Kyseinen suhde oli kaatunut siihen, kun tyttö oli eräänä päivänä päättänyt jäädä koulun sisään välitunniksi. Tämän jälkeen sain kyseiseltä tytöltä vain viileitä katseita, enkä koskaan saanut tietää, miksi. Hei, on minullakin ollut traaginen rakkauselämä. Ehkä Gabi vihdoin parantaisi arpeni ja rikkoisi kirouksen. Sen jälkeen, kun Suomi oli voittanut Euroviisut, uskalsin toivoa.

Gabi käveli huoneen poikki vilkuillen ympärilleen etsien vapaita istumapaikkoja. Liki koko huoneen pinta-ala lattiaa ja huoneen keskellä seisovaa pöytää myöten oli käytössä. Lopulta hän pysähtyi minun eteeni. Kaikista näistä ihmisistä hän pysähtyi juuri minun eteeni ja katsoi kysyvästi. Järkeni sanoi sen johtuvan siitä, että olin Jarnon ohella ainoa, joka oli hänelle edes puolituttu. Mielessäni käskin järkeni painua helvettiin.

”Onko tässä vapaata? Tai siis… ei helvetti.” Gabi peitti kasvonsa kädellään, punastui ja naurahti. ”Siis eihän tässä vapaata ole, koska sä istut siinä. Mutta voisinko mä tulla… vaikka sun syliin? Näkyy täällä olevan yleinen käytäntö.”

Katsahdin ympäri huonetta, jossa näkyi useita sylikkäisiä pareja. Katseeni tavatessa Helenan ja hänen nuoren seuralaisensa, jotka olivat tässä vaiheessa jo riisuneet paitansa, oli ilmeessäni kaiketi jotain mielenkiintoista, koska Gabi katsahti samaan suuntaan.

Gabi hymyili ja jos olisi nähnyt vain hänen ilmeensä, olisi voinut kuvitella hänen katsovan painivia kissanpentuja. Hän käänsi katseensa takaisin minua kohti ja pudisti päätään.

”Noilla menee kovaa”, sanoi Gabi ja naurahti. Odotin hänen jatkavan, mutta tajusin hänen odottavan minulta vastausta kysymykseensä.

Hörppäsin nopeasti lonkeroni lopun, laskin pullon tuolin viereen lattialle ja taputin syliäni. ”Tässä on vapaata.”

Gabi hymyili ja istahti syliini, ei hajareisin ratsastusasentoon, vaan kuten tuoliin istutaan, kasvot huoneeseen päin, mutta kuitenkin pitkälle, niin että hänen peppunsa lepäsi nivusiani vasten. En voinut mitään sille, että miehuuteni ilahtui hänen läheisyydestään välittömästi.

Gabi oli pukeutunut selän paljaaksi jättävään nahkatoppiin ja ruskeisiin farkkuihin. Ensin mainittu olisi jonkun toisen päällä saattanut vaikuttaa tarkoitushakuisen pornahtavalta, mutta Gabi onnistui näyttämään samalta kuin aina – yksinkertaisesti kauniilta, eikä lainkaan halvalta. Ei, vaikka – tajusin katsoessani hänen paljasta selkäänsä ja nähdessäni vain topin kiinni pitävät narut – hänellä ei ollut rintaliivejä yllään. Farkut olivat istuvat, mutteivät varsinaisesti tiukat. Epäilin, josko Gabille ylipäätään löytyisi housuja, jotka näyttäisivät hänen päällään korostetun kireiltä. Hän oli laiha, eikä ollut epäilystäkään, etteikö hän olisi aina ollut – paitsi etten ikimaailmassa olisi kuvitellut häntä ihmiseksi, joka laihduttaisi päästäkseen mallimittoihin, ei hän laihuudestaan huolimatta näyttänyt siltä, että hänestä puuttuisi mitään. Hoikkuus puki häntä siinä missä muutama ylimääräinen kilo pukee toisia naisia. Hänen hiuksensa olivat kastanjanruskeat – sävy sävyyn hänen silmiensä kanssa – ja ulottuivat juuri ja juuri lapaluiden alapuolelle, kihartuen aivan päistä.

Koin amatööri tosipaikassa –hetken, enkä hetkeen tiennyt, mihin laittaisin käteni. Lopulta päädyin asettamaan ne niin, että sormeni olivat Gabin paljaalla alavatsalla. En tiennyt, oliko ele seksuaalinen, sillä olin alkoholin ja Gabin läheisyyden herättämän miehuuteni ansiosta siinä tilassa, että kaikki tuntui seksuaaliselta. Gabia valintani käsieni paikaksi ei näyttänyt haittaavan.

Mietin, kysyisinkö Gabilta bileiden onnistuneisuudesta, mutta koska en ollut smalltalk-tyyppiä eikä Gabikaan vaikuttanut piittaavan geneerisestä paskanjauhannasta, pysyin hiljaa.

Vaivuin hetkeksi ajatuksiini ja kun havahduin tähän maailmaan, huomasin tuijottavani lähes transsinomaisessa tilassa Gabin paljasta selkää ja vartalon muotoja. Sievä peppu lämmitti syliäni ja kullini seisoi kovana sitä vasten. Joko Gabi ei huomannut asiaa, tai ei välittänyt.

Sitten Gabi alkoi korjata asentoaan ja pysähtyi kesken liikkeen. Tiesin hänen huomanneen tilani enkä ollut varma, oliko se hyvä vai huono asia. Hän katsahti nopeasti minua kohti ja huomasin hänen hymyilevän. Hyvä asia. Gabi istahti alas muina naisina.

Sitten Gabi alkoi hiljaa, lähes huomaamattomasti, liikuttaa takapuoltaan edestakaisin. Liike oli pientä eikä taatusti näkynyt huoneen toiselle puolelle asti. Kaluni otti hieronnan vastaan kivettyneenä ja kiedoin käsiäni hieman enemmän Gabin ympärille.

Gabin pepun pienet liikkeet toimivat kuin kiinalainen vesikidutus; ne alkoivat tuntua suuremmilta ja voimakkaammilta, vaikka saatoin omin silmin nähdä, ettei hän kiihdyttänyt liikettään, vaan jatkoin samaa tasaista tahtia. Huumaava hyvänolontunne levisi kalustani nivusiini ja siitä koko kehooni. Ehdin vain ajatuksen pituisen hetken tuntea kiduttavaa kihelmöintiä, ennen kuin siittimeni jännittyi, alkoi sitten nytkähdellä ja tunsin kuuman kosteuden tulvivan housuihini. Suljin silmäni, nojasin otsani Gabin selkää vasten ja päästin äänekkään huokauksen.

Nostin pääni ylös, avasin silmäni ja katsoin Gabia, joka katsoi minua olkansa yli häkeltynyt ilme kasvoillaan. Kasvoni tuntuivat kuumilta ja tiesin orgasmin jälkeisen punan levinneen niille. Gabin kasvot syttyivät hetkessä tulipunaisiksi.

”Voi helvetti. Anteeksi. Mä tarkoitin vain kiusoitella. Olisit sanonut…”

”Olisin sanonutkin, jos olisin halunnut sun lopettavan.” Gabi hymyili ja se oli puoliksi vaivautuneisuutta, puoliksi jotain muuta.

”Sua ei siis haitannut?”

”Että sain orgasmin? Ei ollenkaan, olen aina pitänyt niistä.” Tämä irrotti Gabilta leveämmän hymyn, jossa oli enää neljännes vaivautuneisuutta.

”Eikä sua haitannut edes, että sait sen julkisella paikalla?”

”No ei tämä nyt kovin julkista ole. Eikä kukaan tainnut huomata.”

Äkkiä Gabin hymy hyytyi ja hän vilkuili hermostuneesti joka suuntaan. Mistään päin ei luotu katsetta meihin.

Hiljalleen Gabin hymy palasi. ”Ei tainnut”, hän sanoi. Tämän jälkeen hän nousi sylistäni ja istui siihen sitten uudestaan tällä kertaa hajareisin, kasvot minuun päin.

Hetken ajan istuimme siinä katsellen toisiamme. Gabi näytti miettivän ankarasti, mitä sanoa. Lopulta hän naurahti ja avasi suunsa.

”Yleensä mulla on tilanteeseen kuin tilanteeseen jonkinlainen nerokas verbaali-ilotulitus. Sori, mutta nyt mä en osaa sanoa tätä muuten kuin näin yksinkertaisen ytimekkäästi.”

”Ei haittaa. Sano pois.”

”Mä toivon, etten mä vahingossa mitenkään säikäyttänyt sua tuolla äskeisellä. Siis et sä vaikuta siltä, että säikkyisit tuollaista, mutta silti. Mulla nyt vain on paranoidi olo, koska mä tykkään susta, enkä haluaisi hirveän pahasti munata. Ei tää ole edes mun tapaista miettiä, mitä joku ajattelee musta. Mutta nyt mä mietin.”

”Musta sä olet ihana. Ja tuo äskeinen oli eroottisinta, mitä mulle on koskaan tehty.” Tunsin punastuvani omista sanoistani enkä ollut varma olinko valinnut ne oikein, mutta tuntui oikealta vastata Gabin täydelliseen avoimuuteen samalla mitalla.

Gabi hymyili ja punastui. Vastasin hänen hymyynsä. Sitten asetin käteni hänen kasvojensa molemmin puolin, kumarruin häntä kohti ja painoin huuleni hänen huulilleen. Hän vastasi painamalla kielensä huulilleni ja avasin suuni hänelle. Viivyimme suudelmassa pienen ikuisuuden. Olimme juuri irrottautuneet toisistamme, kun sohvan suunnalta kuului äänekäs pamaus.

Luulin, että joku oli puhkaissut ilmapallon tai paperipussin, kunnes näin Helenan ja tämän nuoren seuralaisen. Poika istui liimautuneena sohvaa vasten kuin olisi yrittänyt painautua sen läpi. Vasen poski oli hämmästyttävän punainen ja samanpuoleisesta sieraimesta valui verta. Helena oli noussut seisomaan ja katsoi poikaa, kuin tämä olisi juuri yrittänyt vähintään murhata hänen perheensä. Tämä oli mielenkiintoista.

”Mua ei vedetä perseeseen”, Helena sanoi ja sai sen kuulostamaan siltä, kuin koko lause olisi kuulunut kirjoittaa isoilla kirjaimilla. ”Siis vittu, olisi heti sanonut että sä olet joku saatanan pervo, niin en olisi tuhlannut aikaani suhun.” Hän piti taukoa ja katsoi ympärilleen. Kaikki katseet kohdistuivat häneen ja useimpien ilmeet näyttivät siltä, etteivät he tienneet pitäisikö nauraa vai olla peloissaan. ”Heittäkää tuo paskareiän nussija helvettiin”, lausui Helena painokkaasti.

Seurasi hetken hiljaisuus, jonka rikkoi Valtteri. ”Etköhän sä Helena ole hieman kohtuuton.”

Helena loi vihamielisen mulkaisun Valtteriin, muttei ehtinyt sanoa mitään, ennen kuin huoneen perältä kaikui totuus.

”Itse asiassa sä olet ihan vitun tyhmä ämmä.”

Katseet kohdistuivat puhujaan, joka oli Erno Piisami, paikallinen boheemi, mielipidekanuuna ja kansallista kulttimainetta nauttiva nettikolumnisti. Hän riisui baskerinsa päästään ja vastasi tyynesti Helenan katseeseen, joka oli sekoitus tappavaa vihamielisyyttä ja pöyristynyttä hämmentyneisyyttä.

Kaikki, Erno mukaan lukien, odottivat Helenan tulen ja tulikiven katkuista vastausta, mutta kun sitä ei tullut, Erno jatkoi.

”Sä trimmaat perseesi hillittömään kuosiin, verhoat sen tuollaisiin ja hienovaraisesti vispaat sitä kävellessäsi. Kaikki, mitä puuttuu, on kultatarjotin sun takapuolesi alta ja nuoli, joka osoittaa sun pakaroidesi väliä.”

Tässä kohtaa huone täyttyi tirskahduksista ja repeilyistä. Helena loisti punaisena. Ja Erno lisäsi vettä kiukaalle.

”Ja sitten koittaa se päivä, jona joku keksii ehdottaa sulle anaaliseksiä. Siitäkös sä pillastut, ikään kuin et koko olemuksellasi lähettäisi signaaleja jotka kehottavat nussimaan sua perseeseen.” Erno heilautti baskerin takaisin päähänsä dramaattisella eleellä ja lisäsi, ”Niin, että mahdollisesti kannattaisi katsoa peiliin välillä muutenkin kuin meikatessa ja vaatteita sovittaessa.”

Helena katsoi Ernoa, kuin tämä ei olisi ihminen lainkaan, vaan se mörkö, jota hän aina pelkästi muttei koskaan uskonut kohtaavansa. Kului pitkä hiljainen tovi. Lopulta Helena rikkoi hiljaisuuden.

”Mun ei tarvitse kuunnella tällaista. Heittäkää ulos sekä tuo paskaperseennussija että tuo vitun baskerifriikki.”

Jarno oli eri mieltä. ”Jere tai Erno eivät syyllistyneet mihinkään. Kyllä se taidat olla sä, joka täältä lähtee, Helena.”

Helena katsoi Jarnoa, kuin tämä olisi tuikannut hänen talonsa tuleen ilman mitään ennakkovaroitusta. ”Vitut. Mä tulin tänne bailaamaan ja mulla on oikeus olla täällä. Nämä epäsikiöt painukoot vaikka nussimaan sikoja.”

Jarno katsoi Helenaa kärsivällisen näköisenä, osoitti peukalollaan selkänsä taakse kohti eteistä ja lausui, ”Ovi on tuolla.”

Helena katsoi Jarnoa ja hänen ilmeensä oli perverssi sekoitus epäuskoista paniikkia ja silkkaa murhanhimoa. ”Mä en mene siitä”, hän sanoi kuulostaen siltä, että oli ladannut noihin neljään sanaan viimeiset itsepäisyyden rippeensä.

Jarno pysyi tylyn tyynenä. ”On mulla sitten tuossa parveke. Että jos mä saisin apuvoimia.” Valtteri nousi sohvalta, sitten Anselmi ja lopulta Jere kostonhimon pirullinen virne kasvoillaan.

Helenan ilme oli jo silkkaa epätoivoa, kun miehet piirittivät hänet. ”Ei vittu, tee ootte kaikki samanlaisia hulluja.” Jokainen miehistä tarttui yhteen raajaan, sitten he nostivat Helenan tukevaan kanto-otteeseen ja lähtivät roudaamaan häntä kohti parveketta. Nousimme Gabin kanssa tuolistamme ja minä avasin parvekkeen oven kantajille.

Helena alkoi oikeasti panikoida. ”Mitä vittua? Ette te oikeasti voi heittää mua parvekkeelta.” Miehet seisoivat parvekkella ja katsoivat Helenaa aikansa virnuillen välillä toisilleen. ”Jospa sitten ovesta”, sanoi Jarno lopulta. Miehet lähtivät kantamaan Helenaa kohti ovea. Kun rappukäytävän ovi aukesi, Helena tunsi tarvetta lausua viimeiset sanat.

”Vittu, mä en enää koskaan puhu kellekään teistä! Saatanan pervot ja sukurutsarit!” Helena, tuo verraton verbaaliakrobaatti.

”Lopulta koittaa aina se päivä, jolloin viikonloppu on ohi”, filosofoi Erno ovenpielestä baskeri vinossa.

”Haista sä kilin vittu”, latasi Helena jäljittelemättömään tyyliinsä.

Miehet ottivat pienen vauhdin ja heivasivat kiroilevan naisen käytävään. Helena lensi kaaressa ja laskeutui perse edellä. Noustessaan istumaan hän kolhaisi päänsä takanaan olevaan seinään.

”Ai vittu!”

Jarno veti oven kiinni.

Odotimme jonkin aikaa, josko Helenalla olisi vielä takataskussaa teräviä huomioita mielenterveydestämme tai seksuaalisista mieltymyksistämme. Kun mitään, ei kuulunut Jarno vilkaisi ovisilmästä käytävään.

”Kuningatar on poistunut”, hän ilmoitti ja sai vastaukseksi naurua ja hurraa-huutoja.

Ihmiset alkoivat palailla paikoilleen. Meinasin itsekin poistua takaisin nojatuoliin, mutta Gabi veti minut kädestä takaisin eteiseen, painoi seinää vasten ja hukutti minut pitkään suudelmaan. Sen jälkeen katsoimme toisiamme hymyillen.

”Helena ja väärät signaalit”, sanoin ja nauroimme kumpikin tapaukselle. Sitten Gabi vakavoitui, nojasi minuun ja sanoi hiljaa, lähes kuiskaten, ”Mä en sitten harrasta vääriä signaaleja.

”En arvellutkaan.”

”Eli mä haluan sut. Peppuuni.”

Tämä ilmoitus sai jo muutenkin uudelleen aktivoituneen kullini pakkautumaan kovemmaksi kuin vielä koko illan aikana. En ollut koskaan harrastanut anaaliseksiä, mutta olin halunnut sitä niin kauan kuin muistin. Ja ennen kaikkea halusin Gabia, enemmän kuin ketään koskaan.

”Mä tahdon sut nyt”, sanoin, koska se oli totuus.

”Samoin”, vastasi Gabi. Suutelimme, tällä kertaa nopeammin, mutta aivan yhtä kiihkeästi kuin aiemmin.

”Jarno”, huikkasin bileiden isännälle.

”Jukka, Gabi”, vastasi Jarno olohuoneesta ja ilmestyi samassa eteiseen. Hän katsoi meitä hymyillen. ”Te sitten löysitte toisenne”.

”Joo, niin tehtiin”, vastasi Gabi ja painautui kylkeeni.

”Me aletaan tästä lähteä”, sanoin. ”Kiitoksia mukavista bileistä.” Vedin Gabia tiukemmin itseäni vasten, ikään kuin se olisi ollut mahdollista. Halusin häntä tässä ja nyt, mutta päätin odottaa kakkoskerrokseen.

”Kaikin mokomin. Oli kivaa, että tulitte. Nähdään.”

”Jep, nähdään.”

Vilkutimme poistuessamme ovesta. Juoksimme portaat alas, Gabi hapuili avaimen farkkujensa taskusta ja avasi asuntonsa oven. Astuimme sisään.

Gabin asunto oli 40-neliöinen kaksio. Olohuoneessa oli tietokoneen ja tv:n ohella akvaario sekä suurin kellään näkemäni kirjahylly. Hyllytila oli jaettu melko tarkkaan tasan kirjoille, cd-levyille ja elokuville.

Gabi katosi välittömästi vessaan. Minä kävin hänen jälkeensä. Kun astuin ulos vessasta, Gabi veti minut välittömästi kädestä makuuhuoneen puolelle ja jaoimme pitkän, tulisen suudelman. Vein käteni Gabin selän taakse yritin saada topin naruja auki, mutta sormeni vapisivat, enkä onnistunut. Lopulta otin kummastakin narusta kiinni ja vedin kaikin voimin. Narut eivät antaneet periksi. Gabi naurahti ja veti käteni pois.

”Se olisi kyllä eroottista ja alkuvoimaista, mutta tää maksoi aika paljon”, sanoi Gabi puhuen hengästyneesti. Hän avasi topin takaa ja antoi minun vetää sen
pois päältään. Alta paljastuivat sievät, pienet rinnat, joiden nännit nöpöttivät pystyssä, kovina ja odottavina.

Kumarruin kohti ja otin Gabin vasemman rinnan suuhuni. Imin rintaa ja annoin kieleni tehdä hitaita, hyväileviä liikkeitä kovettuneella nännillä. Gabi veti minua tiukemmin itseään vasten ja päästi nautinnon ynähdyksiä. Hetken kuluttua vaihdoin rintaa ja annoin oikealle puolelle saman käsittelyn. Lopuksi kumarruin suutelemaan hänen vatsaansa.

Gabi tarttui t-paitaani alkaen vetää sitä pois yltäni ja huomasin hänen käsiensä vapisevan lievästi. Autoin häntä minkä pystyin ja hetken kuluttua olin minäkin yläosaton.

Gabi laskeutui polvilleen ja painoi huulensa vatsaani. Hän antoi pieniä suukkoja pitkin navanympäristöäni. Sitten hän otti kielensä käyttöön ja alkoi nuolla vatsaani hellin vedoin, pysähtyen välillä kiusoittelemaan, aina vain alempaa, kunnes tuli siihen, mistä farkkuni alkoivat. Hän avasi farkkujeni vetoketjun. Odotin hänen jatkavan kiusoittelevaa linjaansa, mutta hän vetäisi farkkuni – ja samalla alushousuni – alas yhdellä vedolla. Miehuuteni ponnahti hänen eteensä kookkaampana kuin koskaan.

Gabi hengitys oli raskasta ja hänellä oli selvästi vaikeuksia keskittyä siihen, mitä oli tekemässä. Hän halusi jatkaa vielä esileikkiä, vaikka saatoin nähdä hänen jokaisen solunsa huutavan suoraa toimintaa.

Lopulta Gabi pudisti päätään ja nousi ylös. Hän tarttui farkkuihinsa, repi napin auki ja työnsi ne alas silmänräpäyksessä. Nyt tiesin, miksi farkut olivat istuneet hänelle niin täydellisesti – niiden alla ei ollut lainkaan pikkuhousuja, vaan tuijotin nyt naiseni paljasta alaruumista täydellisine lantion muotoineen ja kastanjanruskeine häpykarvoituksineen.

Laskeuduin polvilleni hänen eteensä ja aloin suudella häpyä, mutta Gabi veti pääni pois. Katsoin ylös kohdatakseni hänen katseensa. Hän pudisti päätään ja naurahti.

”Sori, mä tulen hulluksi. Ei enää esileikkejä, jooko? Ole kiltti ja ota mut nyt.” Gabin ääni oli normaalia hiljaisempi ja hieman samea. Hän paloi halusta päästää minut pyhimpäänsä ja minä halusin sinne, halusin enemmän kuin olin koskaan halunnut mitään.

Nousin ylös ja tartuin Gabia molemmista käsistä, vetäen hänet kiinni itseeni. Tunsin hänen kehonsa vasten omaani, kuinka rinnat painautuivat rintaani ja kostea häpy painoi seisovaa penistäni. Jaoimme pitkän suudelman. Sitten tartuin Gabia käsistä ja vedin häntä perässäni kohti sänkyä, jolta Gabi oli jo vessassa ollessani poistanut päiväpeiton. Yöpöydällä oli liukuvoidepullo.

Kellahdimme sängylle vierekkäin. Gabi poimi pullon yöpöydältä, puristi voidetta käteensä ja siveli sitä hellästi paksuna seisovaan elimeeni. Tämän jälkeen hän ojensi pullon minulle ja asettui vatsalleen sängylle. Peppu oli kauneimpia näkemiäni, siro muttei luiseva, pieni ja sopivasti pyöreä.

Puristin voidetta oikeaan etusormeeni ja työnsin sen hitaasti tiukkaan koloon. Tämä sai Gabin värähtämään ja huokaamaan. Reikä tuntui pehmeältä, lämpimältä ja puristi ystävällisesti sormeani. Penikseni kihelmöi ja pamppaili jo ajatuksesta työntymisestä tuohon ihanan ahtaaseen paikkaan. Työnsin vielä toisen sormellisen voidetta pyllyyn, ennen kuin suljin pullon ja laitoin sen takaisin yöpöydälle.

Laskeuduin Gabin päälle niin että liukas, jähmeä kaluni lepäsi vasten hänen peppuaan. Olimme täsmälleen yhtä pitkiä, mikä tekisi monesta asiasta tulevaisuudessa helpompaa, ajattelin. Kyllä, olin tässä vaiheessa varma että meillä olisi tulevaisuus.

Gabi tarttui kädellään kulliini ja ohjasi sen odottavalle aukolle. Työnnyin sisään ja Gabin suoli syleili minua samettisena, tiukkana ja lämpimänä. Vedin siittimeni lähes kokonaan ulos, työnsin sen uudestaan sisään, ulos ja taas sisään. Jatkoin tasaisia liikkeitä ja vesikidutussääntö toimi tälläkin kertaa. Työntö työnnöltä tunsin uppoavani syvemmälle autuaaseen ahtauteen, joka tuntui halaavan miehuuttani aina vain tiukemmin.

Gabin hengitys syveni työntöjeni mukana ja tunsin hänen alkavan väristä. Nauttiva takapuoli alkoi yltyä varoittamatta saapuviin vavahduksiin ja näiden mukana tuleviin supistuksiin. Miehuuteni vastasi näihin omilla pamppauksillaan ja niiden mukana varttaan pitkin juoksevilla nipistelyillä.

Käsi kädessä, tai oikeammin siitin peräsuolessa, teimme saapumista kuilun partaalle. Gabin vavahdukset olivat tihentyneet liki jatkuviksi ja voimistuneet kouristuksenomaisiksi, raivoisiksi puskuiksi, jotka hautasivat minut juurtani myöten perseeseen. Nautinnosta jo miltei kivuliaan paksuna aina vain tiheämmin, rytmisemmin ja voimallisemmin pamppailevan penikseni nipistelyt ja kihelmykset jalostuivat kiduttavan voimallisen nautinnon säkeniksi, jotka säteilivät ensin nivusiini, sitten levisivät aaltoina hyväilemään koko kehoani.

Äkkiä tuli koko jalkoväliäni voimallaan vavahduttava penikseni pamppaus, jota seurasi toinen, sitten kolmas, neljäs ja niin edelleen. Nämä pamppaukset paisuttivat elintäni kuin ilmapalloa ja ampuivat minuun tajuntaani tukkivia säkenien armadoja pakottaen minut sulkemaan silmäni ja vaikeroimaan nautinnosta.

Mielihyvämyrskyn silmästä käsin tunsin, kuinka Gabin keho allani jännittyi äärimmilleen. Hänen takapuolensa puskut minun työntöjäni vasten yltyivät jatkuvaliikkeiseksi, vaikeroinnin säestämäksi maaniseksi tanssiksi, joka voimistui ja kiihtyi sysäys sysäykseltä – ja sitten se tuli. Gabin vaikerointi puhkesi huudoksi ja tunsin naisellisen ulostuskanavan rusentavat halaukset miehuuteni ympärillä – mikä sysäsi minut viimein reunan yli.

Gabin supistukset puhkaisivat ilmapalloni ja siittimeni räjähti koko kehoani vavahduttavien, spastisten paisuntojen tanssiin. Kauttaaltani säkenien sateeseen peittyen tulin pitkään, paljon ja syvälle Gabin takapuoleen.

Lopulta makasimme vierekkäin hikisinä, hengästyneinä ja pohjattoman onnellisina, pidellen toisiamme kädestä. Yritin aikani keksiä jotain sanottavaa, mutta koska mieleeni ei tullut kuin latteuksia, tuntui kaikesta huolimatta liian teinimäiseltä julistaa rakkautta tässä ja nyt, enkä edelleenkään ollut smalltalk-tyyppiä, tyydyin nauttimaan hiljaisuudesta. Gabikaan ei avannut suutaan. Nukahdimme siihen.

© Skyfish 2006-2011
 

Yhteistyössä