Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
~The esikoisten syntyneetpino~
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="bambina, post: 21911958, member: 53288"]</p><p>PE 9.7</p><p>Lääkäri tulee paikalle n. klo 00.00 ja tutkii alapään. Olen epätoivoinen, sillä 2 viikon ajan olen saanut samanlaisia vastauksia jatkuvasti: kanavaa jäljellä ja tiukasti auki. Mies sanoi jälkeenpäin, että näki pienen hymyn lääkärin kasvoilla kun hän aloitti tutkimuksen ja hän sanoikin yhtäkkiä, että 8 cm auki ja kanavaa enää vähän jäljellä. Oh my God!! Vihdoinkin joku kertoo hyviä uutisia!!! Siitä eteenpäin kivun kanssa oleminen olikin yhtä tuskaa. Tällöin jäimmekin miehen kanssa kahdestaan jopa 50 minuutiksi!!! Se tuntui uskomattomalle, koska kivut olivat sietämättömiä ja välillä tuntui jopa ponnistamisen tarvetta. Hälytimme hoitajaa, mutta oma hoitajamme ei ehtinyt tulla vaan joku toinen sanoi, että hän tulee ihan kohta. No juu, 50 minuuttia olimme kuitenkin kahdestaan ja sen jälkeen kun hoitaja tuli, niin alkoi tapahtua. Olin täysin auki, mutta kanavaa oli vielä reunus jäljellä ja kätilö antoi käsivarteen piikin, joka sulattaisi reunuksen pois, jotta voisin alkaa ponnistamaan. Hän antoikin luvan alkaa ponnistamaan, kun sellainen olo tulisi, mutta lähti kuitenkin itse vielä pois. Ponnistaminen alkoi, ja kätilöä ei missään. Soitimme taas kelloa. Kätilö tuli n. 10 min päästä ja kysyi, että ponnistuttaako. Sanoin että joo, mutta tulee vaan jotain muuta, eli paskathan sitä tuli sitten väännettyä siihen. Kätilö sanoi vaan, että hyvä, vauva tekee itselleen tilaa. Kello oli nyt 01.10. Siitä alkoi kätilö laskea ponnistusvaihetta, vaikkakin se alkoi jo aikaisemmin </p><p>Siitä ajasta on muutama muistikuva. Sen muistan, että sattui aivan pirusti ja että mies oli ihanasti tukena. Ponnistukset menivät oikeaan kohtaan, mutta vauva ei vaan tullut ulos. Kätilö laittoi sukat mulle jalkaan ja käski ottaa käsillä sukan varresta kiinni, jolloin saan itseni ja jalkani hyvään ponnistusasentoon (ja vedinkin niin kovaa käsillä sukista, että seuraavana päivänä oli kyllä hauikset kipeet!!!). Ei tulosta. Lääkäri tuli jossain vaiheessa katsomaan ja kätilö ja lääkäri asettuivat molemmille puolilleni ja laittoivat jalkani heidän lonkkiaan vasten, jotta saan jaloilla potkaistua voimaa. Itku tuli ja epätoivo, sanoin etten jaksa enää. Kätilö totesi vaan, että nyt vaatii vähän asenteen muutosta. Oli siinä vaiheessa mun mielestä hirmu pahasti sanottu. Ei se ainakaan yhtään tsempannut. Kätilö toi miehelle kostutetun pyyhkeen, jolla käski pyyhkiä mun kasvoja, kun olin ihan hiestä märkä. Musta tuntui, kun joku pyyhki mun kasvoja, että tukehdun siihen pyyhkeeseen. Voimat alkoi yksinkertaisesti loppua. Kello oli tässä vaiheessa n. 02.10. Ponnistusvaihetta oli kestänyt n. tunnin verran. Lääkäri tuli huoneeseen ja lähti saman tien. Tuli pian imukupin kanssa ja ajattelin, että vihdoinkin tajuavat auttaa!!! Imukuppi kiinnitettiin vauvan päähän ja jäätiin odottamaan supistusta. Ponnistin niin kovaa kun enää jaksoin, mutta imukupista huolimatta vauva ei tullut ulos. Jäätiin odottamaan seuraavaa supistusta, ja lääkäri korjasi asentoa. Otti kaksin käsin kiinni imukupista ja kunnon asennon. Ajattelin, että tästä ei hyvä seuraa, eihän se noin kovaa voi alkaa vetämään! Supistus tuli, ponnistin sen minkä pystyin, kätilö painoi mahaani ja lääkäri veti. Muistan sen tunteen, kun tuntui että halkesin kahtia. Sitten ei saanutkaan ponnistaa vaan piti odottaa. Sitten piti taas ponnistaa vartalo ulos. Vauva syntyi siis klo 02.33. 3860g ja 51,5cm (se niistä painoarvioista!!!!). Olin aivan pihalla ja kivuissani, enkä pystynyt avaamaan silmiäni. Kuulin vaan jonkun sanovan, että pieni poika. Jäin makaamaan kauheissa jälkisupistuksissa siihen sängylle, enkä voinut edelleenkään avata silmiä. Mies ja kätilö sanoivat että avaa nyt silmät, katso. Pystyin nopeasti katsomaan vauvaa, mutta en voinut olla silmät auki. Olin jossain ihan käsittämättömässä tilassa. En ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Jälkisupistukset jatkuivat varmaan tunnin verran, ja välissä kätilökin mukavasti huomautti, että ei nyt enää voi sattua. Mukava kommentti kuulla siihen väliin! Vauva annettiin rinnalle kyllä heti, mutta en osannut nauttia tilanteesta yhtään, sillä kivut olivat niin kovat. Vauva vietiin punnituksiin ym. ja jäin makaamaan sängylle, Olo oli niin tyhjä. Vauvalla oli sokerit hieman alhaiset, mikä on ihan normaalia, ja lämpöäkin oli 38 asetta. Mies sai vauvan sitten kapaloituna syliinsä ja sai syöttääkin ensimmäisenä. Mulle ei kerrottu, miksi en saanut kokeilla imetystä. Makasin vaan sängyllä, taisin nukahtaakin hetkeksi, kun jouduin 1,5h makaamaan jalat ylhäällä odottamassa tikkausta. Sitten lopulta lääkäri tuli tikkaamaan, ja puudutus ei auttanut, sitä kokeiltiin 3 kertaa. Eivätkä suostuneet kertomaan, montako tikkiä laitettiin. Lääkäri epäili, että repeämät oli niin suuret, ettei saanut niitä kunnolla tikatuksi, joten jouduin jäämään synnytyssaliin nukkumaan (kello oli nyt n. 05.00) ja odottamaan aamua, jolloin lääkäri katsoo että tarvitaanko siirtoa leikkaussaliin. Siinä verisissä lakanoissa nukuin sitten pari tuntia. Onneksi ei tarvinnut siirtää leikkaussaliin, vaan tikkaus oli onnistunut. Sama kätilö tuli aamuvuoroon, joka oli ollut edellisen päivän meidän kanssa. Olin siitä niin onnellinen! Hän pesi mua vähän ja lääkäri tuli katsomaan vielä. Kaikki oli niin hyvin kuin siinä tilanteessa voi olla, joten pääsin siirtymään osastolle. Mies oli mennyt aikaisemmin edeltä vauvan kanssa. Synnytys oli vihdoin päättynyt!!!!! Kesto oli n. 18h, ponnistusvaihe 1h 23min. Ja tosiaan ponnistusvaihetta ei alettu laskea ihan alusta, vaan siitä kohdasta, kun kätilö tuli huoneeseen. Huh, kaksi viikkoa siinä meni, mutta poika syntyi terveenä, se on tärkeintä!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="bambina, post: 21911958, member: 53288"] PE 9.7 Lääkäri tulee paikalle n. klo 00.00 ja tutkii alapään. Olen epätoivoinen, sillä 2 viikon ajan olen saanut samanlaisia vastauksia jatkuvasti: kanavaa jäljellä ja tiukasti auki. Mies sanoi jälkeenpäin, että näki pienen hymyn lääkärin kasvoilla kun hän aloitti tutkimuksen ja hän sanoikin yhtäkkiä, että 8 cm auki ja kanavaa enää vähän jäljellä. Oh my God!! Vihdoinkin joku kertoo hyviä uutisia!!! Siitä eteenpäin kivun kanssa oleminen olikin yhtä tuskaa. Tällöin jäimmekin miehen kanssa kahdestaan jopa 50 minuutiksi!!! Se tuntui uskomattomalle, koska kivut olivat sietämättömiä ja välillä tuntui jopa ponnistamisen tarvetta. Hälytimme hoitajaa, mutta oma hoitajamme ei ehtinyt tulla vaan joku toinen sanoi, että hän tulee ihan kohta. No juu, 50 minuuttia olimme kuitenkin kahdestaan ja sen jälkeen kun hoitaja tuli, niin alkoi tapahtua. Olin täysin auki, mutta kanavaa oli vielä reunus jäljellä ja kätilö antoi käsivarteen piikin, joka sulattaisi reunuksen pois, jotta voisin alkaa ponnistamaan. Hän antoikin luvan alkaa ponnistamaan, kun sellainen olo tulisi, mutta lähti kuitenkin itse vielä pois. Ponnistaminen alkoi, ja kätilöä ei missään. Soitimme taas kelloa. Kätilö tuli n. 10 min päästä ja kysyi, että ponnistuttaako. Sanoin että joo, mutta tulee vaan jotain muuta, eli paskathan sitä tuli sitten väännettyä siihen. Kätilö sanoi vaan, että hyvä, vauva tekee itselleen tilaa. Kello oli nyt 01.10. Siitä alkoi kätilö laskea ponnistusvaihetta, vaikkakin se alkoi jo aikaisemmin Siitä ajasta on muutama muistikuva. Sen muistan, että sattui aivan pirusti ja että mies oli ihanasti tukena. Ponnistukset menivät oikeaan kohtaan, mutta vauva ei vaan tullut ulos. Kätilö laittoi sukat mulle jalkaan ja käski ottaa käsillä sukan varresta kiinni, jolloin saan itseni ja jalkani hyvään ponnistusasentoon (ja vedinkin niin kovaa käsillä sukista, että seuraavana päivänä oli kyllä hauikset kipeet!!!). Ei tulosta. Lääkäri tuli jossain vaiheessa katsomaan ja kätilö ja lääkäri asettuivat molemmille puolilleni ja laittoivat jalkani heidän lonkkiaan vasten, jotta saan jaloilla potkaistua voimaa. Itku tuli ja epätoivo, sanoin etten jaksa enää. Kätilö totesi vaan, että nyt vaatii vähän asenteen muutosta. Oli siinä vaiheessa mun mielestä hirmu pahasti sanottu. Ei se ainakaan yhtään tsempannut. Kätilö toi miehelle kostutetun pyyhkeen, jolla käski pyyhkiä mun kasvoja, kun olin ihan hiestä märkä. Musta tuntui, kun joku pyyhki mun kasvoja, että tukehdun siihen pyyhkeeseen. Voimat alkoi yksinkertaisesti loppua. Kello oli tässä vaiheessa n. 02.10. Ponnistusvaihetta oli kestänyt n. tunnin verran. Lääkäri tuli huoneeseen ja lähti saman tien. Tuli pian imukupin kanssa ja ajattelin, että vihdoinkin tajuavat auttaa!!! Imukuppi kiinnitettiin vauvan päähän ja jäätiin odottamaan supistusta. Ponnistin niin kovaa kun enää jaksoin, mutta imukupista huolimatta vauva ei tullut ulos. Jäätiin odottamaan seuraavaa supistusta, ja lääkäri korjasi asentoa. Otti kaksin käsin kiinni imukupista ja kunnon asennon. Ajattelin, että tästä ei hyvä seuraa, eihän se noin kovaa voi alkaa vetämään! Supistus tuli, ponnistin sen minkä pystyin, kätilö painoi mahaani ja lääkäri veti. Muistan sen tunteen, kun tuntui että halkesin kahtia. Sitten ei saanutkaan ponnistaa vaan piti odottaa. Sitten piti taas ponnistaa vartalo ulos. Vauva syntyi siis klo 02.33. 3860g ja 51,5cm (se niistä painoarvioista!!!!). Olin aivan pihalla ja kivuissani, enkä pystynyt avaamaan silmiäni. Kuulin vaan jonkun sanovan, että pieni poika. Jäin makaamaan kauheissa jälkisupistuksissa siihen sängylle, enkä voinut edelleenkään avata silmiä. Mies ja kätilö sanoivat että avaa nyt silmät, katso. Pystyin nopeasti katsomaan vauvaa, mutta en voinut olla silmät auki. Olin jossain ihan käsittämättömässä tilassa. En ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Jälkisupistukset jatkuivat varmaan tunnin verran, ja välissä kätilökin mukavasti huomautti, että ei nyt enää voi sattua. Mukava kommentti kuulla siihen väliin! Vauva annettiin rinnalle kyllä heti, mutta en osannut nauttia tilanteesta yhtään, sillä kivut olivat niin kovat. Vauva vietiin punnituksiin ym. ja jäin makaamaan sängylle, Olo oli niin tyhjä. Vauvalla oli sokerit hieman alhaiset, mikä on ihan normaalia, ja lämpöäkin oli 38 asetta. Mies sai vauvan sitten kapaloituna syliinsä ja sai syöttääkin ensimmäisenä. Mulle ei kerrottu, miksi en saanut kokeilla imetystä. Makasin vaan sängyllä, taisin nukahtaakin hetkeksi, kun jouduin 1,5h makaamaan jalat ylhäällä odottamassa tikkausta. Sitten lopulta lääkäri tuli tikkaamaan, ja puudutus ei auttanut, sitä kokeiltiin 3 kertaa. Eivätkä suostuneet kertomaan, montako tikkiä laitettiin. Lääkäri epäili, että repeämät oli niin suuret, ettei saanut niitä kunnolla tikatuksi, joten jouduin jäämään synnytyssaliin nukkumaan (kello oli nyt n. 05.00) ja odottamaan aamua, jolloin lääkäri katsoo että tarvitaanko siirtoa leikkaussaliin. Siinä verisissä lakanoissa nukuin sitten pari tuntia. Onneksi ei tarvinnut siirtää leikkaussaliin, vaan tikkaus oli onnistunut. Sama kätilö tuli aamuvuoroon, joka oli ollut edellisen päivän meidän kanssa. Olin siitä niin onnellinen! Hän pesi mua vähän ja lääkäri tuli katsomaan vielä. Kaikki oli niin hyvin kuin siinä tilanteessa voi olla, joten pääsin siirtymään osastolle. Mies oli mennyt aikaisemmin edeltä vauvan kanssa. Synnytys oli vihdoin päättynyt!!!!! Kesto oli n. 18h, ponnistusvaihe 1h 23min. Ja tosiaan ponnistusvaihetta ei alettu laskea ihan alusta, vaan siitä kohdasta, kun kätilö tuli huoneeseen. Huh, kaksi viikkoa siinä meni, mutta poika syntyi terveenä, se on tärkeintä! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KIRAHVI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Norflex 100mg lääke määrättiin ystävälleni lihasrelaksantti.TULI PAHAT OIREET
Tänään 19:31
Vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
OXAMIN 15mg lääke.Mihin tarkoitukseen teille se määrätty ?
Tänään 18:46
Vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Kivimäelle 6v 3kk tuomio
Tänään 14:33
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Pienen vauvansa perjantaina surmannut äiti on tänään laskettu vapaalle jalalle
Tänään 13:16
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Miehenä pitää olla hirveän varovainen nykyaikana
Tänään 12:58
vierailija
32 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Mikä vastuu eläimen myyjällä on siitä että ostajalla on edellytykset hoitaa sitä?
Tänään 12:27
vierailija
17 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Olen 58 vuotias.Voiko nyt vasta alkaa kuumat aallot ym.....vaikka kk loppunut 52vuotiaana
Tänään 11:03
Vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
8.
ulkona on ihan tyypillinen vappusää
Tänään 10:32
viisikymppinen isoäiti
5 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:24
Luettu: 3K
Aihe vapaa
2.
Timo Vornanen saa osallistua eduskunnan täysistuntoon ensi viikolla
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:09
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Häiriseeköhän Vornasen vaimoa se, että mies painii ja ammuskelee 18 vuotiaan mimmin vuoksi?
Started by vierailija
Eilen 20:54
Luettu: 932
Aihe vapaa
4.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Started by vierailija
Eilen 01:54
Luettu: 675
Aihe vapaa
5.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Started by viisikymppinen isoäiti
Eilen 09:08
Luettu: 612
Aihe vapaa
6.
Ei ollut joukkoraiskauksen estäminen, ei ollut itsepuolustusta
Started by vierailija
Eilen 23:51
Luettu: 528
Aihe vapaa
7.
Uskomattoman kaunis Ruotsin Madde-prinsessa meni sitten pilaamaan kasvonsa 😢
Started by vierailija
Sunnuntai klo 07:49
Luettu: 521
Aihe vapaa
8.
Miehenä pitää olla hirveän varovainen nykyaikana
Started by vierailija
Tänään 12:58
Luettu: 499
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
3.
Mitäs vappu eväitä teillä syödään tänä vappuna?
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
4.
Norflex 100mg lääke määrättiin ystävälleni lihasrelaksantti.TULI PAHAT OIREET
Latest: vierailija
28 min sitten
Aihe vapaa
5.
Relaatio 509
Latest: vierailija
31 min sitten
Aihe vapaa
6.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Latest: vierailija
33 min sitten
Aihe vapaa
7.
OXAMIN 15mg lääke.Mihin tarkoitukseen teille se määrätty ?
Latest: vierailija
33 min sitten
Aihe vapaa
8.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 19:36
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
~The esikoisten syntyneetpino~
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu