Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
~The esikoisten syntyneetpino~
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="jendde, post: 21919332, member: 55227"]</p><p>Lauantai 3.7.2010, rv 39+3:</p><p>Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin käymään vessassa. Siellä ollessani kuului mahan läheisyydestä outo pamaus ja ajattelin että selkänikamat ne siellä varmaan vain paukkuu. Menin takaisin sänkyyn, kunnes jotain lurahti housuihin. Pakkohan se oli mennä katsomaan mitä sieltä oikein tuli. Pääsin takaisin vessaan ja eipä mennyt kauaa kunnes lapsivedet lurahti menemään pitkin lattioita. Paniikkihan siinä iski, kun neuvolassa oltiin 3 päivää aikaisemmin todettu, ettei vauvan pää ollut kiinnittynyt eikä yhtään edes laskeutunut. Ohje oli, että jos vesi menee, täytyy pysytellä makuuasennossa napanuoran ulosluiskahtamisriskin vuoksi. Kävelin ankkamaisesti takaisin sänkyyn ja sanoin miehelle, että nyt meni vedet. Miehen reaktio: No voi v*ttu + maailman pikaisin sängystä ylös pomppaaminen. Pysyttelin vaakatasossa niin kauan kunnes synnärille oltiin soitettu ja ohjeet saatu. Sieltä sanottiin, ettei ole hätää ja voin olla vielä ihan normaalisti. Käskettiin tulemaan sairaalaan sitten kun supistuksia alkaa ilmaantua. Siivoilin kotia kuntoon ja yritin kaikenmaailman vippaskonsteilla saada supistuksia aikaiseksi. Ei niitä näkynyt, joten ajateltiin miehen kanssa lähteä miehen äidin luona vielä käymään. Ajatus oli, että sieltä on sitten lyhyt matka synnärille kun meiltä kotoa on 30km. Eipä päästy kotiovea pidemmälle kun kätilö soitti mulle takaisin ja käski heti tulla sairaalaan. Sanoi, ettei viitsi mitään riskiä ottaa, kun pää ei ole kiinnittynyt ja vedet on menneet. Suunta siis muuttuikin Kättäriksi.</p><p></p><p>Sairaalassa olimme kahden aikoihin päivällä. Siinä sopivasti alkoi supistuksia tulla, heti säännöllisinä ja kipeinä 7-10min välein. Kohdunsuun tilanne ei ollut vielä kovinkaan lupaava; sormelle auki ja kanavaa 2cm jäljellä. Minut laitettiin supistuskäyrälle ja annettiin kielto olla pystyasennossa. Pelkkää makoilua vain. Oli tuskaa vain kieriä sängyllä supistuskivun kourissa, kun mihinkään ei voinut pahemmin liikkua. Käyrällä makoillessa meni useampi tunti. Vihdoin seitsemän aikoihin illalla meitä tultiin hakemaan ja päästiin vielä ultraamaan vauvaa ja katsomaan kohdunsuun tilannetta. Vauvalla oli kaikki hyvin, mutta kohdunsuun tilanteessa ei mitään muutosta. Meidät vietiin päivitysosastolle, jossa oli tarkoitus viettää seuraava yö. Sain sairaalavaatteet päälle ja pääsin taas käyrille. Siinä makoillessa vierähti taas tunti jos toinenkin. Supistuskipu oli jo todella tuskaista, niitä tuli nyt 5min välein. Kierin ja pyörin sängyllä kaikissa mahdollisissa asennoissa, mutta ei siihen kipuun oikein mikään auttanut. Toivoin ja rukoilin tässä vaiheessa, että päästäisiin jo saliin saamaan kivunlievitystä. Vasta kello 23 illalla tultiin kohdunsuuta tutkimaan. Ei vieläkään MITÄÄN muutosta! Multa meni toivo koko hommaan ja itkuhan siinä pääsi, kun supistukset olivat jo niin kipeitä, mutta eivät sitten mitään saaneetkaan aikaiseksi. Epätoivo iski, ja mietin miltä ne kunnolla avaavat supistukset sitten tuntuu, kun nämäkin jo sattuu niin paljon!</p><p></p><p>Sunnuntai 4.7.2010, rv 39+4:</p><p>Mies joutui lähtemään kotiin ja minä jäin yksin osastolle. Onneksi sentään sain olla rauhassa omassa huoneessa, ettei ollut ketään toista synnyttäjää siellä. Sain särkylääkettä ja lihasrelaksanttia ja yritin saada vähän nukutuksi. Eihän siitä mitään tullut ja yksinäni itkin sitä supistuskipua sängyn kaidetta puristellen. Mielessä pyöri vain yksi ajatus; "ei tästä tule mitään". Sain jotenkin nukuttua supistusten välit, mutta paljoa ei ehtinyt silmiään lepuuttaa, kun supistusväli oli jo alle 5 minuuttia. Lopulta kyllästyin siihen kipuun ja pyysin hoitajan paikalle vahvemman kipulääkkeen toivossa. Ensimmäisenä kätilö tutki kohdunsuun. Se olikin sitten 4 senttiä auki! Olin helpottunut, vihdoin jotain edistystä. Se oli ihana tunne tietää, että kokoajan ollaan lähempänä meidän rakkaan lapsen syntymää. Soitin miehen takaisin sairaalaan ja hän tulikin nopeasti. Miehen tultua paikalle pääsimme synnytyssaliin. Kello oli tässä vaiheessa noin kaksi yöllä. Ennen tätä minulle kuitenkin laitettiin peräruiske, joka oli todella epämiellyttävä kokemus. Toimenpiteen aikana vannoin etten enää ikinä tee lapsia kun tässä tälläisiä joutuu kärsiä.</p><p></p><p>Salissa sain oksitosiinitipan ja antibiootit suonensisäisesti tulehdusriskin välttämiseksi, kun veden menosta oli jo niin pitkä aika. Myös ilokaasua sain kokeilla ja siitä tulikin sen hetkinen paras kaverini. Ei se paljoa kipuun auttanut, mutta auttoi keskittymään hengittelyyn ja rauhoitti mieltä. Supistukset olivat aivan järkyttäviä ja toivoin jo pelastusta vaikkapa epiduraalista. Kohdunsuu oli 5 senttiä auki, ja kätilö ehdotti että odotellaan vielä epiduraalin kanssa hetkinen. Kärvistelin supistuskivun kanssa ja tuntui moneen kertaan, että taju lähtee ja nyt minä kuolen kun sattuu niin paljon, mutta sillä hetkellä supistus helpottikin taas. Asiaa ei yhtään helpottanut se, etten saanut mihinkään sängystä edes liikkua. Tuntui etten kestä.. Supistuksia tuli kahden minuutin välein. Onneksi mies oli vieressä kokoajan, sain puristaa hänen kättä niin kovaa kuin lähti, se helpotti edes vähän. Muutamia tunteja jatkui vielä näin, kunnes seitsemän aikaan aamulla sain vihdoin epiduraalin, kun kohdunsuu oli 6 senttiä auki. Se oli pelastus! Vei melkein kaiken kivun pois. Pystyin silti paineen ansiosta tuntemaan aina milloin supistus oli, mutta kovaa kipua en enää tuntenut. Olo oli paljon parempi kun sain hetken tauon supistuksista. Soittelin äidilleni tilannepäivityksiä ja muutamia kaverietakin informoin tekstiviesteillä. Olo oli niin hyvä, että olisin saanut jopa nukutuksi. Matkaan tuli kuitenkin mutkia ja nukkuminen jäi sikseen.</p><p></p><p>Hetki epiduraalin jälkeen vaihtui aamuvuoroon toinen kätilö, joka tuli tervehtimään ja siinä oli tarkoitus puhkaista kalvot. Kohdunsuuta tutkiessa kävi kuitenkin niin, että sikiöpussi tuli ulos erillään. Se oli täynnä vettä ja kätilö puhkaisi sen. Lapsivettä oli aivan tajuton määrä, koko sänky lainehti siitä ja mulla oli paita kainaloita myöten märkänä. Vielä pitkään pussin puhkomisen jälkeenkin vettä lorisi vaikka millä mitalla.. Tässä vaiheessa vauva alkoi laskeutua. Se laskeutui niin nopeasti, että napanuora meni vauvan kaulan ympärille. Tämä aiheutti sen, että joka supistuksella sydänäänet tippui olemattomiin ja supistuksen loppuessa palasi taas normaaliin. Miehen mukaan sydämen syke meni samaa vauhtia kuin sekunnit, eli sen 60 lyöntiä/min. Itse en mitään tajunnut siitä, mutta mies sanoi, että voin kuvitella miltä ne sydänäänet kuulosti/näytti siinä vaiheessa. Kätilö alkoi huolestua ja yhtäkkiä huoneessa ravasi vuoron perään kamalasti ihmisiä. Kukaan ei kauheasti kertonut missä mennään ja itse siinä miehen kanssa oltiin aika peloissamme. Sen verran ymmärrettiin, että jokin hätä tässä taitaa olla, kun leikkaussaliakin valmisteltiin meitä varten jo. Minä olin kuitenkin niin väsynyt ja lääkehumuissa, etten paljoa ympäristön tapahtumista ymmärtänyt. Olin vieläkin niin helpottunut kivun loppumisesta että olo oli oikeastaan epätodellinen. Mutta silti niin hyvä. Jatkuuu ---></p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="jendde, post: 21919332, member: 55227"] Lauantai 3.7.2010, rv 39+3: Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin käymään vessassa. Siellä ollessani kuului mahan läheisyydestä outo pamaus ja ajattelin että selkänikamat ne siellä varmaan vain paukkuu. Menin takaisin sänkyyn, kunnes jotain lurahti housuihin. Pakkohan se oli mennä katsomaan mitä sieltä oikein tuli. Pääsin takaisin vessaan ja eipä mennyt kauaa kunnes lapsivedet lurahti menemään pitkin lattioita. Paniikkihan siinä iski, kun neuvolassa oltiin 3 päivää aikaisemmin todettu, ettei vauvan pää ollut kiinnittynyt eikä yhtään edes laskeutunut. Ohje oli, että jos vesi menee, täytyy pysytellä makuuasennossa napanuoran ulosluiskahtamisriskin vuoksi. Kävelin ankkamaisesti takaisin sänkyyn ja sanoin miehelle, että nyt meni vedet. Miehen reaktio: No voi v*ttu + maailman pikaisin sängystä ylös pomppaaminen. Pysyttelin vaakatasossa niin kauan kunnes synnärille oltiin soitettu ja ohjeet saatu. Sieltä sanottiin, ettei ole hätää ja voin olla vielä ihan normaalisti. Käskettiin tulemaan sairaalaan sitten kun supistuksia alkaa ilmaantua. Siivoilin kotia kuntoon ja yritin kaikenmaailman vippaskonsteilla saada supistuksia aikaiseksi. Ei niitä näkynyt, joten ajateltiin miehen kanssa lähteä miehen äidin luona vielä käymään. Ajatus oli, että sieltä on sitten lyhyt matka synnärille kun meiltä kotoa on 30km. Eipä päästy kotiovea pidemmälle kun kätilö soitti mulle takaisin ja käski heti tulla sairaalaan. Sanoi, ettei viitsi mitään riskiä ottaa, kun pää ei ole kiinnittynyt ja vedet on menneet. Suunta siis muuttuikin Kättäriksi. Sairaalassa olimme kahden aikoihin päivällä. Siinä sopivasti alkoi supistuksia tulla, heti säännöllisinä ja kipeinä 7-10min välein. Kohdunsuun tilanne ei ollut vielä kovinkaan lupaava; sormelle auki ja kanavaa 2cm jäljellä. Minut laitettiin supistuskäyrälle ja annettiin kielto olla pystyasennossa. Pelkkää makoilua vain. Oli tuskaa vain kieriä sängyllä supistuskivun kourissa, kun mihinkään ei voinut pahemmin liikkua. Käyrällä makoillessa meni useampi tunti. Vihdoin seitsemän aikoihin illalla meitä tultiin hakemaan ja päästiin vielä ultraamaan vauvaa ja katsomaan kohdunsuun tilannetta. Vauvalla oli kaikki hyvin, mutta kohdunsuun tilanteessa ei mitään muutosta. Meidät vietiin päivitysosastolle, jossa oli tarkoitus viettää seuraava yö. Sain sairaalavaatteet päälle ja pääsin taas käyrille. Siinä makoillessa vierähti taas tunti jos toinenkin. Supistuskipu oli jo todella tuskaista, niitä tuli nyt 5min välein. Kierin ja pyörin sängyllä kaikissa mahdollisissa asennoissa, mutta ei siihen kipuun oikein mikään auttanut. Toivoin ja rukoilin tässä vaiheessa, että päästäisiin jo saliin saamaan kivunlievitystä. Vasta kello 23 illalla tultiin kohdunsuuta tutkimaan. Ei vieläkään MITÄÄN muutosta! Multa meni toivo koko hommaan ja itkuhan siinä pääsi, kun supistukset olivat jo niin kipeitä, mutta eivät sitten mitään saaneetkaan aikaiseksi. Epätoivo iski, ja mietin miltä ne kunnolla avaavat supistukset sitten tuntuu, kun nämäkin jo sattuu niin paljon! Sunnuntai 4.7.2010, rv 39+4: Mies joutui lähtemään kotiin ja minä jäin yksin osastolle. Onneksi sentään sain olla rauhassa omassa huoneessa, ettei ollut ketään toista synnyttäjää siellä. Sain särkylääkettä ja lihasrelaksanttia ja yritin saada vähän nukutuksi. Eihän siitä mitään tullut ja yksinäni itkin sitä supistuskipua sängyn kaidetta puristellen. Mielessä pyöri vain yksi ajatus; "ei tästä tule mitään". Sain jotenkin nukuttua supistusten välit, mutta paljoa ei ehtinyt silmiään lepuuttaa, kun supistusväli oli jo alle 5 minuuttia. Lopulta kyllästyin siihen kipuun ja pyysin hoitajan paikalle vahvemman kipulääkkeen toivossa. Ensimmäisenä kätilö tutki kohdunsuun. Se olikin sitten 4 senttiä auki! Olin helpottunut, vihdoin jotain edistystä. Se oli ihana tunne tietää, että kokoajan ollaan lähempänä meidän rakkaan lapsen syntymää. Soitin miehen takaisin sairaalaan ja hän tulikin nopeasti. Miehen tultua paikalle pääsimme synnytyssaliin. Kello oli tässä vaiheessa noin kaksi yöllä. Ennen tätä minulle kuitenkin laitettiin peräruiske, joka oli todella epämiellyttävä kokemus. Toimenpiteen aikana vannoin etten enää ikinä tee lapsia kun tässä tälläisiä joutuu kärsiä. Salissa sain oksitosiinitipan ja antibiootit suonensisäisesti tulehdusriskin välttämiseksi, kun veden menosta oli jo niin pitkä aika. Myös ilokaasua sain kokeilla ja siitä tulikin sen hetkinen paras kaverini. Ei se paljoa kipuun auttanut, mutta auttoi keskittymään hengittelyyn ja rauhoitti mieltä. Supistukset olivat aivan järkyttäviä ja toivoin jo pelastusta vaikkapa epiduraalista. Kohdunsuu oli 5 senttiä auki, ja kätilö ehdotti että odotellaan vielä epiduraalin kanssa hetkinen. Kärvistelin supistuskivun kanssa ja tuntui moneen kertaan, että taju lähtee ja nyt minä kuolen kun sattuu niin paljon, mutta sillä hetkellä supistus helpottikin taas. Asiaa ei yhtään helpottanut se, etten saanut mihinkään sängystä edes liikkua. Tuntui etten kestä.. Supistuksia tuli kahden minuutin välein. Onneksi mies oli vieressä kokoajan, sain puristaa hänen kättä niin kovaa kuin lähti, se helpotti edes vähän. Muutamia tunteja jatkui vielä näin, kunnes seitsemän aikaan aamulla sain vihdoin epiduraalin, kun kohdunsuu oli 6 senttiä auki. Se oli pelastus! Vei melkein kaiken kivun pois. Pystyin silti paineen ansiosta tuntemaan aina milloin supistus oli, mutta kovaa kipua en enää tuntenut. Olo oli paljon parempi kun sain hetken tauon supistuksista. Soittelin äidilleni tilannepäivityksiä ja muutamia kaverietakin informoin tekstiviesteillä. Olo oli niin hyvä, että olisin saanut jopa nukutuksi. Matkaan tuli kuitenkin mutkia ja nukkuminen jäi sikseen. Hetki epiduraalin jälkeen vaihtui aamuvuoroon toinen kätilö, joka tuli tervehtimään ja siinä oli tarkoitus puhkaista kalvot. Kohdunsuuta tutkiessa kävi kuitenkin niin, että sikiöpussi tuli ulos erillään. Se oli täynnä vettä ja kätilö puhkaisi sen. Lapsivettä oli aivan tajuton määrä, koko sänky lainehti siitä ja mulla oli paita kainaloita myöten märkänä. Vielä pitkään pussin puhkomisen jälkeenkin vettä lorisi vaikka millä mitalla.. Tässä vaiheessa vauva alkoi laskeutua. Se laskeutui niin nopeasti, että napanuora meni vauvan kaulan ympärille. Tämä aiheutti sen, että joka supistuksella sydänäänet tippui olemattomiin ja supistuksen loppuessa palasi taas normaaliin. Miehen mukaan sydämen syke meni samaa vauhtia kuin sekunnit, eli sen 60 lyöntiä/min. Itse en mitään tajunnut siitä, mutta mies sanoi, että voin kuvitella miltä ne sydänäänet kuulosti/näytti siinä vaiheessa. Kätilö alkoi huolestua ja yhtäkkiä huoneessa ravasi vuoron perään kamalasti ihmisiä. Kukaan ei kauheasti kertonut missä mennään ja itse siinä miehen kanssa oltiin aika peloissamme. Sen verran ymmärrettiin, että jokin hätä tässä taitaa olla, kun leikkaussaliakin valmisteltiin meitä varten jo. Minä olin kuitenkin niin väsynyt ja lääkehumuissa, etten paljoa ympäristön tapahtumista ymmärtänyt. Olin vieläkin niin helpottunut kivun loppumisesta että olo oli oikeastaan epätodellinen. Mutta silti niin hyvä. Jatkuuu ---> [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Olen 58 vuotias.Voiko nyt vasta alkaa kuumat aallot ym.....vaikka kk loppunut 52vuotiaana
58 min sitten
Vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
ulkona on ihan tyypillinen vappusää
Tänään 10:32
viisikymppinen isoäiti
5 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Arhinmäellä vauhti päällä – Heiluttaa punalippua Hakaniementorilla ja kehottaa kapinaan"
Tänään 10:24
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Orpon hallitus on onnistunut laskemaan inflaation 0,6 prosenttiin Sannan kymmenestä prosentista
Tänään 09:21
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Ei ollut joukkoraiskauksen estäminen, ei ollut itsepuolustusta
Eilen 23:51
vierailija
22 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Paavo Arhinmäki (vasemmistoliitto) lietsoo X:ssä kapinaa Suomen laillista hallitusta vastaan
Eilen 23:49
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Liian puhdas ilma kiihdyttää ilmastonmuutosta
Eilen 23:46
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Läähijunaah räppi on kyllä paskin biisi ikinä
Eilen 23:34
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:24
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Timo Vornanen saa osallistua eduskunnan täysistuntoon ensi viikolla
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:09
Luettu: 806
Aihe vapaa
3.
Häiriseeköhän Vornasen vaimoa se, että mies painii ja ammuskelee 18 vuotiaan mimmin vuoksi?
Started by vierailija
Eilen 20:54
Luettu: 719
Aihe vapaa
4.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Started by vierailija
Eilen 01:54
Luettu: 530
Aihe vapaa
5.
Uskomattoman kaunis Ruotsin Madde-prinsessa meni sitten pilaamaan kasvonsa 😢
Started by vierailija
Sunnuntai klo 07:49
Luettu: 398
Aihe vapaa
6.
Sain pesää
Started by vierailija
Eilen 14:06
Luettu: 347
Aihe vapaa
7.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Started by viisikymppinen isoäiti
Eilen 09:08
Luettu: 326
Aihe vapaa
8.
Tarina siitä kuinka köyhän saadessa rahaa on ne hetken kuluttua hassattu
Started by vierailija
Sunnuntai klo 14:46
Luettu: 323
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Olen 58 vuotias.Voiko nyt vasta alkaa kuumat aallot ym.....vaikka kk loppunut 52vuotiaana
Latest: -roosaruusa-
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Latest: -roosaruusa-
8 min sitten
Aihe vapaa
4.
Ilmasto lämpenee – persut eivät ymmärrä sään ja ilmaston eroa
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
5.
Ministeri Juuso ja Orpon hallitus nauttii eduskunnan luottamusta
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
6.
Liian puhdas ilma kiihdyttää ilmastonmuutosta
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
7.
Ilmasto lämpenee - Suomessa viisi astetta normaalia kylmempää
Latest: vierailija
14 min sitten
Aihe vapaa
8.
Onko 1 litra sama kuin 1 kg?? kysyy tyhmänä...
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
~The esikoisten syntyneetpino~
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu