Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
~The esikoisten syntyneetpino~
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="jendde, post: 21919334, member: 55227"]</p><p>Yhdeksän aikaan aamulla sain lisää epiduraalia. Kohdunsuu oli 7 senttiä auki. Enää se ei auttanutkaan niin hyvin. Kivun se vei suhteellisen hyvin pois, mutta aivan käsittämättömän kova paineen tunne jäi. Se sattui aivan kamalasti. Ympärillä oli hirveä häslinki koko ajan, kun vauvan vointi oli vaakalaudalla. Itse roikuin itkien ja huutaen sängyn laidoissa kiinni sen paineentunteen voimasta. Hengittelin ilokaasua oikein urakalla, mutta muuta se ei enää tehnyt kuin pahanolon. Kaikki oli ikäänkuin sumun peitossa ja toivoin vain että tämä kärsimys jo loppuisi. Hetken päästä vauvan päästä alettiin ottaa verinäytteitä, hapensaannin varmistamiseksi. Näytteet olivat onneksi joka kerralla hyviä, mutta kätilöt olivat silti kovin huolestuneita vauvan sydänäänilaskujen vuoksi.</p><p></p><p>Aloin tuntea voimakasta ponnistamisentarvetta ja huutelin, että nyt on pakko ponnistaa! Se tunne oli jotain niin voimakasta ja pakottavaa, ettei varmaan mikään vedä vertoja. Kätilö tarkisti kohdunsuun ja olin täysin auki. Kello oli 10.30 ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Tein kyljelläni joitain harjoitusponnisteluja, kunnes sitten noin 10.40 aloitettiin kunnolla se ponnistusvaihe. Huoneeseen tuli yhteensä 6 kätilöä avustamaan synnytystä. Aluksi ponnistin sen minkä pystyin, mutta hetken päästä supistukset luuhistuivat ja olivat kestoltaan todella lyhyitä. Sain taas oksitosiinitipan ja ponnistelu jatkui. Tunnetila oli sekava, mielessä pyöri ajatus, että kohta meidän lapsemme on maailmassa ja samalla epätoivo, ettei tämä lopu koskaan. Jossain vaiheessa vauvan sydänäänet romahti kokonaan. Sydämensyke oli vain 5-25 lyöntiä/min, välillä ääniä ei ollut ollenkaan. Kello 10.44 on otettu imukuppi käyttöön. Minua käskettiin ponnistamaan tosi kovaa, niin kovaa kun vain lähtee. Ponnistin ja ähistin sitten niin kovaa kuin ikinä pystyin, mutta tuntui ettei se tule sitten millään ulos! Oli todellinen kiire saada lapsi ulos kun se oli jo kuolemaisillaan siellä ja mietin että nyt se on PAKKO saada tulemaan ulos. Tunsin kauheaa painetta ja venymistä ja mielessä pyöri vain, että nyt on pakko päästä äkkiä pois tästä, kun sattuu niin paljon ja tuntuu ihan kamalalta! Luulin että kuolen siihen paikkaan ja jotain sellaista taisin huudellakin. Muuten kyllä pysyin ihan hiljaa ja keskityin kaikella tavalla ponnistamiseen. Imukuppi tuntui hirveältä, kun se ei pitänyt vauvan päässä kunnolla kiinni ja jouduttiin vaihtamaan erilainen kuppi käyttöön. Mulla ei ole mitään hajua missä vaiheessa pää on tullut ulos, mutta lopun vartalosta tunsin tosi hyvin. Se oli hirveä tunne, ihan kuin olisi haljennut kahtia!</p><p></p><p>Kello 10.49 syntyi pieni tyttövauva. Kun vihdoin näimme tytön ensimmäisen kerran, muistan vain itse katsoneeni häntä ja miettineeni, että kuinka se voi olla noin pieni! Jestas se oli pieni..</p><p>Odotin kuulevan sen maailman ihanimman ensiparkaisun, mutta tyttö ei itkenyt. Ei päästänyt mitään ääntä ja oli ihan eloton. Ainut mistä huomasin lapseni olevan edes elossa, oli kun hän availi silmiään. Kätilöt leikkasivat napanuoran ja odotin, että vauva nostetaan rintani päälle, mutta sen sijaan katsoinkin perään kun hänet vietiin pois. Kukaan ei kummemmin kertonut mitä tapahtuu vaan kyselin hädissäni mitä vauvallemme on käynyt. Vakuutettiin, että vauva on kunnossa, täytyy vain vähän herätellä kun joutui olla niin kamalassa ahdingossa pitkän ajan. Tyttö siis elvytettiin ja mahasta asti imettiin lapsivettä ja limaa.</p><p>Vihdoin 15 minuutin kuluttua tyttö tuotiin meidän luokse. Voi että sitä tunnetta, meidän lapsemme! Meidän oma pieni tyttö. Itkin aivan tajutonta onnen sekaista itkua ja mieskin oli aivan sekaisin. Tunnelma oli sumuinen, mutta se oli elämäni kaunein hetki. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Tyttö painoi 2960g ja oli 48cm pitkä. Oma pieni tyttömme. Meidän oma <3</p><p></p><p>Synnytys siis kesti supistusten alkamisesta päälle 20 tuntia. Ponnistusvaihe 19min, josta 10min pelkkiä niitä ns. harjoitusponnisteluja, eli virallinen kesto noin 10 minuuttia.</p><p>Jälkeiset tulivat 5min kuluttua tytön syntymästä. Verta menetin synnytyksen aikana 550ml ja ompelun aikana 250ml.</p><p>Rakko katetroitiin synnytyksen aikana 3 kertaa, ja viimeisin katetrointi pysyi minulla koko loppu päivän, kun ei oikein pystynyt itse liikkua mihinkään synnytyksen jälkeen ja yli vuorokauden sängyssä makaamisen jälkeen.</p><p>Synnytyksen jälkeen minut vietiin leikkaussaliin tikattavaksi, kun jälki oli niin paha. Sekin oli tuskaa olla tunteja erossa vauvasta. Ompelu kesti tunnin. Sain vielä 2 annosta epiduraalia ja rahoittavan aineen suonensisäisesti. Niiden ansiosta en tuntenut rinnasta alaspäin mitään. Joka oli hyvä asia, koska en halunnutkaan enää tuntea itsessäni yhtään mitään synnytyksen jälkeen. Repeämät olivat tosi pahat, välilihassa III-asteen repeämä (leikattu oikealta puolelta pakaraan asti), emättimessä 7cm pituinen III-asteen repeämä, sulkijalihakset revenneet ja ulkosynnyttimissä joka puolella jotain ruhjeita ja tikkejä. Operaation jälkeen olin heräämössä 2 tuntia. Odotin siellä kovasti sitä koska pääsen pois ja saan nähdä vauvani. Minulle sanottiin, että sitten kun saan jalat nostettua ylös koukkuun, pääsen pois. Katsoin kelloa viiden minuutin välein ja yritin väkisin nostella niitä jalkoja.. Saatiin vielä perhehuone ja nautittiin siellä olosta ensimmäiset kolme päivää. Elämämme ihanimmat päivät</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="jendde, post: 21919334, member: 55227"] Yhdeksän aikaan aamulla sain lisää epiduraalia. Kohdunsuu oli 7 senttiä auki. Enää se ei auttanutkaan niin hyvin. Kivun se vei suhteellisen hyvin pois, mutta aivan käsittämättömän kova paineen tunne jäi. Se sattui aivan kamalasti. Ympärillä oli hirveä häslinki koko ajan, kun vauvan vointi oli vaakalaudalla. Itse roikuin itkien ja huutaen sängyn laidoissa kiinni sen paineentunteen voimasta. Hengittelin ilokaasua oikein urakalla, mutta muuta se ei enää tehnyt kuin pahanolon. Kaikki oli ikäänkuin sumun peitossa ja toivoin vain että tämä kärsimys jo loppuisi. Hetken päästä vauvan päästä alettiin ottaa verinäytteitä, hapensaannin varmistamiseksi. Näytteet olivat onneksi joka kerralla hyviä, mutta kätilöt olivat silti kovin huolestuneita vauvan sydänäänilaskujen vuoksi. Aloin tuntea voimakasta ponnistamisentarvetta ja huutelin, että nyt on pakko ponnistaa! Se tunne oli jotain niin voimakasta ja pakottavaa, ettei varmaan mikään vedä vertoja. Kätilö tarkisti kohdunsuun ja olin täysin auki. Kello oli 10.30 ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Tein kyljelläni joitain harjoitusponnisteluja, kunnes sitten noin 10.40 aloitettiin kunnolla se ponnistusvaihe. Huoneeseen tuli yhteensä 6 kätilöä avustamaan synnytystä. Aluksi ponnistin sen minkä pystyin, mutta hetken päästä supistukset luuhistuivat ja olivat kestoltaan todella lyhyitä. Sain taas oksitosiinitipan ja ponnistelu jatkui. Tunnetila oli sekava, mielessä pyöri ajatus, että kohta meidän lapsemme on maailmassa ja samalla epätoivo, ettei tämä lopu koskaan. Jossain vaiheessa vauvan sydänäänet romahti kokonaan. Sydämensyke oli vain 5-25 lyöntiä/min, välillä ääniä ei ollut ollenkaan. Kello 10.44 on otettu imukuppi käyttöön. Minua käskettiin ponnistamaan tosi kovaa, niin kovaa kun vain lähtee. Ponnistin ja ähistin sitten niin kovaa kuin ikinä pystyin, mutta tuntui ettei se tule sitten millään ulos! Oli todellinen kiire saada lapsi ulos kun se oli jo kuolemaisillaan siellä ja mietin että nyt se on PAKKO saada tulemaan ulos. Tunsin kauheaa painetta ja venymistä ja mielessä pyöri vain, että nyt on pakko päästä äkkiä pois tästä, kun sattuu niin paljon ja tuntuu ihan kamalalta! Luulin että kuolen siihen paikkaan ja jotain sellaista taisin huudellakin. Muuten kyllä pysyin ihan hiljaa ja keskityin kaikella tavalla ponnistamiseen. Imukuppi tuntui hirveältä, kun se ei pitänyt vauvan päässä kunnolla kiinni ja jouduttiin vaihtamaan erilainen kuppi käyttöön. Mulla ei ole mitään hajua missä vaiheessa pää on tullut ulos, mutta lopun vartalosta tunsin tosi hyvin. Se oli hirveä tunne, ihan kuin olisi haljennut kahtia! Kello 10.49 syntyi pieni tyttövauva. Kun vihdoin näimme tytön ensimmäisen kerran, muistan vain itse katsoneeni häntä ja miettineeni, että kuinka se voi olla noin pieni! Jestas se oli pieni.. Odotin kuulevan sen maailman ihanimman ensiparkaisun, mutta tyttö ei itkenyt. Ei päästänyt mitään ääntä ja oli ihan eloton. Ainut mistä huomasin lapseni olevan edes elossa, oli kun hän availi silmiään. Kätilöt leikkasivat napanuoran ja odotin, että vauva nostetaan rintani päälle, mutta sen sijaan katsoinkin perään kun hänet vietiin pois. Kukaan ei kummemmin kertonut mitä tapahtuu vaan kyselin hädissäni mitä vauvallemme on käynyt. Vakuutettiin, että vauva on kunnossa, täytyy vain vähän herätellä kun joutui olla niin kamalassa ahdingossa pitkän ajan. Tyttö siis elvytettiin ja mahasta asti imettiin lapsivettä ja limaa. Vihdoin 15 minuutin kuluttua tyttö tuotiin meidän luokse. Voi että sitä tunnetta, meidän lapsemme! Meidän oma pieni tyttö. Itkin aivan tajutonta onnen sekaista itkua ja mieskin oli aivan sekaisin. Tunnelma oli sumuinen, mutta se oli elämäni kaunein hetki. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Tyttö painoi 2960g ja oli 48cm pitkä. Oma pieni tyttömme. Meidän oma <3 Synnytys siis kesti supistusten alkamisesta päälle 20 tuntia. Ponnistusvaihe 19min, josta 10min pelkkiä niitä ns. harjoitusponnisteluja, eli virallinen kesto noin 10 minuuttia. Jälkeiset tulivat 5min kuluttua tytön syntymästä. Verta menetin synnytyksen aikana 550ml ja ompelun aikana 250ml. Rakko katetroitiin synnytyksen aikana 3 kertaa, ja viimeisin katetrointi pysyi minulla koko loppu päivän, kun ei oikein pystynyt itse liikkua mihinkään synnytyksen jälkeen ja yli vuorokauden sängyssä makaamisen jälkeen. Synnytyksen jälkeen minut vietiin leikkaussaliin tikattavaksi, kun jälki oli niin paha. Sekin oli tuskaa olla tunteja erossa vauvasta. Ompelu kesti tunnin. Sain vielä 2 annosta epiduraalia ja rahoittavan aineen suonensisäisesti. Niiden ansiosta en tuntenut rinnasta alaspäin mitään. Joka oli hyvä asia, koska en halunnutkaan enää tuntea itsessäni yhtään mitään synnytyksen jälkeen. Repeämät olivat tosi pahat, välilihassa III-asteen repeämä (leikattu oikealta puolelta pakaraan asti), emättimessä 7cm pituinen III-asteen repeämä, sulkijalihakset revenneet ja ulkosynnyttimissä joka puolella jotain ruhjeita ja tikkejä. Operaation jälkeen olin heräämössä 2 tuntia. Odotin siellä kovasti sitä koska pääsen pois ja saan nähdä vauvani. Minulle sanottiin, että sitten kun saan jalat nostettua ylös koukkuun, pääsen pois. Katsoin kelloa viiden minuutin välein ja yritin väkisin nostella niitä jalkoja.. Saatiin vielä perhehuone ja nautittiin siellä olosta ensimmäiset kolme päivää. Elämämme ihanimmat päivät [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kivimäelle 6v 3kk tuomio
Tänään 14:33
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Pienen vauvansa perjantaina surmannut äiti on tänään laskettu vapaalle jalalle
Tänään 13:16
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Miehenä pitää olla hirveän varovainen nykyaikana
Tänään 12:58
vierailija
30 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Mikä vastuu eläimen myyjällä on siitä että ostajalla on edellytykset hoitaa sitä?
Tänään 12:27
vierailija
17 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Olen 58 vuotias.Voiko nyt vasta alkaa kuumat aallot ym.....vaikka kk loppunut 52vuotiaana
Tänään 11:03
Vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
6.
ulkona on ihan tyypillinen vappusää
Tänään 10:32
viisikymppinen isoäiti
5 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Arhinmäellä vauhti päällä – Heiluttaa punalippua Hakaniementorilla ja kehottaa kapinaan"
Tänään 10:24
vierailija
17 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Orpon hallitus on onnistunut laskemaan inflaation 0,6 prosenttiin Sannan kymmenestä prosentista
Tänään 09:21
vierailija
12 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:24
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Timo Vornanen saa osallistua eduskunnan täysistuntoon ensi viikolla
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:09
Luettu: 831
Aihe vapaa
3.
Häiriseeköhän Vornasen vaimoa se, että mies painii ja ammuskelee 18 vuotiaan mimmin vuoksi?
Started by vierailija
Eilen 20:54
Luettu: 786
Aihe vapaa
4.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Started by vierailija
Eilen 01:54
Luettu: 549
Aihe vapaa
5.
Uskomattoman kaunis Ruotsin Madde-prinsessa meni sitten pilaamaan kasvonsa 😢
Started by vierailija
Sunnuntai klo 07:49
Luettu: 409
Aihe vapaa
6.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Started by viisikymppinen isoäiti
Eilen 09:08
Luettu: 404
Aihe vapaa
7.
Ei ollut joukkoraiskauksen estäminen, ei ollut itsepuolustusta
Started by vierailija
Eilen 23:51
Luettu: 390
Aihe vapaa
8.
Sain pesää
Started by vierailija
Eilen 14:06
Luettu: 373
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
2.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
3.
"Arhinmäellä vauhti päällä – Heiluttaa punalippua Hakaniementorilla ja kehottaa kapinaan"
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
4.
Perussuomalaiset bilettää ja minfo kaatuu kun porukka haluaa osansa partyistä
Latest: vierailija
29 min sitten
Aihe vapaa
5.
Vahva plussa jo viisi päivää ennen menkkojen alkamista
Latest: vierailija
29 min sitten
Lapsen saaminen
6.
kyllä tuo äkkijyrkkä on lapsellinen ihminen
Latest: vierailija
31 min sitten
Aihe vapaa
7.
Missä ovat SDP:n miljardit - Lindtman sitoutui sopeutukseen vielä helmikuussa
Latest: vierailija
58 min sitten
Aihe vapaa
8.
Relaatio 425
Latest: vierailija
Tänään 16:38
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
~The esikoisten syntyneetpino~
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu