Vaimoni

On ilta, käy vaimo viereeni,
ja käteeni kätensä jää.
Taas minua hellästi katsahtaa
tuo tuttua tutumpi pää.

Mitä sanot, sen melkein arvata voin,
mikään tuskin yllättää.
Lie kaikki jo kuultu kertaalleen,
kun vuodet ne vierähtää.

Vaan tokkopa lie tuo tarpeenkaan,
hyvä oikein on olla näin.
Olen minäkin vanha ja tuttu mies,
vaikka kääntäisit nurin päin.

Niin olimme nuoret aikoinaan,
pari ujo ja kokematon.
Oli toinen ihme kerrassaan,
kuin maailma tutkimaton.

Ei kaivattu leluja vuoteeseen,
toinen toiselle riitti vain.
Parinvaihdot, anaaliyhdynnät,
ei tarpeen, Sinut kun sain.

Ja lapset, ne tulivat, varttuivat,
oli lainat, niukkudet muut.
Mitä sattuikin, olit rinnalla.
Me, yhteenkasvaneet puut.

Nyt olemme jälleen kahdestaan,
pari vanha, vaan nuori niin.
Ja vuosikymmenet kolmet näin
jo häipyy unohduksiin.

Ei läheisyytesi kiihkoa luo,
en halua sinussa nosta.
En poltetta enää, lämpöä vain
saan tästä tuokiosta.

 

Kiitos.

 

Vaikutteita Uuno Kailaalta, vai?

 

Mukava, että joku kirjoittaa riimillistä runoa, jossa mitta on suurinpiirtein oikein, ja välttää älyttömiä sanalyhenteitä ja loppuheittoja.

 

Kaunis runo, kuin oma kertomuksemme. Erona se, että viime
viikolla vaimo ilmoitti, että 30-vuotinen yhteinen polku on loppu. Hän muuttaa omaan asuntoon vieden pahnanpohjim- maisemme mukanaan. Jäljelle jää tyhjä huoneisto, hiljaisuus ja elämänhaluttomuus.Kumppani on poistunut ja parisuh- teen esirippu laskeutunut. Poistun näyttämöltä.

 

Näin joskus käy, tiet eroaa,
sen kuka tietäisi, miksi?
Niin varmaan Sinä, kuin vaimosikin,
koetti elää ihmisiksi.

Ei ventovieras voi lohduttaa
ei, neuvoa, sanoa mitään.
Kun pohja entinen hajoaa,
ja toinen länteen lähtee - tai itään.

Vaan jatkuu näytös, ei yksikään
saa kesken poistua siitä.
Osan vaikean sait kenties näytelmään,
ja tuntuu, ei voimasi riitä.

Vaan roolimme meidän on näyteltävä
ja vietävä esitys päähän.
Voit olla osasi mittainen,
vaikka menisi helvetti jäähän.

 

Nyt on jollakin oikeasti pää keskellä hartioita. Hienosti sä vedät ;0)

 

On kovaa kamppailu elämän,
siis, vaimoni, vielä jatkan.
Sain sinusta taistelutoverin
näin varrelle vaivojen matkan.

Jo seitsemän säkkiä suolaa kai
on yhdessä syöty, niin arvaan.
Siis jotenkin tiedän, minkä sain,
menköön myötä- tai vastakarvaan.

En enkeli ole, et sinäkään
me äyskimme, tiuskimme vuoroin.
Ja ikäni jäljet ne näkyvät,
ja tuttu on puoleni huonoin.

Jos yhdessä öisin me heräämme
ei hytkäytä muinaiset pyyteet.
Vain vessaan pääsyä varromme,
ja tunnemme suontemme hyyteet.

Vaan kaveria ei jätetä,
oli isäimme tunnus ja henki.
Siis, taisteluparini, jatketaan,
läpi mittelön viimeisenkin.

 

Elämänmakuista tilitystä, onnittelen teitä jaksamisesta ja sinua hienosta tilityksestä.
Itsellä takana 34-vuotinen liitto, jota myös on tarkoitus jatkaa..

 

Upeeta! Kerrankin jotain kaunista. Minäkin haluaisin osata runoilla noin. Kiitos!

 

Ootte te naiset niin helppoja.:)

 

Ei naiset helppoja ole eikä vaikeita.
Ovat tunnelmat toisinaan haikeita,
niin naisen kuin miehen. Myös tekisi mieli
vaihteeksi toista kuin sitä yhtä ja samaa.
Siis, eikö aikuisen ihmisen järki ja kieli
voi muutakin tuottaa kuin tuttua kamaa,
erotiikastakin? Vain ainaista vittua, kyrpää ja kalua,
välimerkkeinä jokunen paska ja saatana.
Ei provosointiin ole minulla halua,
omiani kirjoittelen, näin melkein taatana.

 

Mahtavaa riimittelyä, sanojen käyttöä ja huumoriakin! Kiitos päivän piristyksestä!

 

jess!!

 

Suosiosi kasvaa, ihanaa. Runoillasi on sosiaalinen tilaus. Muuten lukeeko vaimosi myös nämä tekstit? Hän, muusasi, ansaitsee kiitoksen.

 

Tee näistä runokokoelma! Tahtoihminen rules!