Kasvatuksen asiantuntijat tyrmäävät liian lempeän vanhemmuuden: ”Kyllä tästä herää monta huolenaihetta”
Kasvatuksen asiantuntijat ympäri maailmaa kritisoivat jyrkästi lempeää vanhemmuutta. Myös suomalainen psykoterapeutti Malin Kinnunen on ilmiöstä huolestunut.
Jos huudat ikääntyneelle, vammaiselle tai eri kulttuurista lähtöisin olevalle ihmiselle kovaan ääneen, sinua saatetaan syyttää syrjinnästä. Jos tuotat toiselle ihmisille häpeää tai rankaiset heitä, syyllistyt kaltoinkohteluun. Lastenkasvatuksessa tämän kaltainen käytös on kuitenkin aika tavallista.
Tämä eettinen ristiriita ihmetyttää tietokirjailija Sarah Ockwell-Smithia. Hän on kirjoittanut aiheesta viisitoista tietokirjaa, joista eniten julkisuutta ovat keränneet The Gentle Parenting (2016) sekä Because I say so (2023).
Ockwell-Smithia pidetään käsitteiden gentle parenting ja childism luojana. Vapaasti suomennettuna lempeä vanhemmuus tarkoittaa vanhemmuuden tyyliä, jossa vältetään lapsen komentamista, määräilyä, äänen korottomista, häpäisemistä ja rangaistuksia. Asiat pyritään selvittämään lapsen kanssa puhumalla, kunnioittaen hänen fyysistä itsemääräämisoikeuttaan.
Childismi puolestaan kuvaa lasten yhteiskunnallista syrjintää eli sitä, että lapsia on sallittua kohdella epäkunnioittavasti.
Sarah Ockwell-Smithin kanssa on helppo olla samaa mieltä. Ockwell-Smithin mukaan lempeä vanhemmuus on lapsen arvostamista, tämän näkökulman huomioimista, myötätuntoa lapsen tunteita kohtaan sekä lapsi-aikuinen suhteen rakentamista myönteisten kokemusten perustalle.
Hyviä periaatteita. Monet kasvatuksen asiantuntijat ovat kuitenkin huolestuneet lempeän vanhemmuuden aallon leviämisestä sosiaalisen median välityksellä.
Suostutteleva kasvatusote ei toimi
Turun yliopiston lastenpsykiatrisen tutkimuskeskuksen kehittämispäällikkö, psykoterapeutti Malin Kinnunen tutustui Kaksplussan pyynnöstä lempeän vanhemmuuden sisältöön sosiaalisessa mediassa.
– Kyllä tästä sisällöstä herää monta huolenaihetta, hän toteaa.
Kinnunen kiinnitti erityisesti huomiota siihen, miten voimakkaasti vanhempia kannustetaan suostuttelevaan kasvatusotteeseen ja joustamaan lapsen motiiveja mukaillen.
– Kun näihin sisältöihin tutustutaan pikaisesti sosiaalisessa mediassa, vanhemmat alkavat soveltaa ideoita kukin omalla tavallaan, Kinnunen pohtii.
Vanhemmasta voi tuntua, että hän on kamalan huono, jos hän puhuu päättäväisesti lapselle tai kantaa rimpuilevan lapsen autoon.
– Lapsi ei osaa vielä tehdä järkeviä päätöksiä. Vanhemman tehtävä on päättää lapsen puolesta, mitä tehdään ja milloin lähdetään.
Lapsen aivot kypsyvät järkevään päätöksentekoon oikeastaan vasta reilusti yli parikymppisenä. Siihen saakka ja sen jälkeenkin lapsi tarvitsee päätöksissään aikuisen tukea. Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle arkisten toistojen ja rutiinien kautta, miten erilaisissa tilanteissa kannattaa toimia.
– Mielestäni on aika epäreilua lasta kohtaan, jos kotona ei harjoitella aikuisen tottelemista ja tiettyjen sääntöjen noudattamista. Jos jatkuvasti mennään lapsen rytmissä, kyllä siitä kaaosta taitaa syntyä, Kinnunen sanoo.
Liian lempeä vanhemmuus voi olla karhunpalvelus lapselle
Kinnusen mukaan lapsi kohtaa suuria haasteita viimeistään kouluiässä, jos hän on tottunut suostutteleviin aikuisiin.
– Suurin osa lapsista haluaa käyttäytyä hyvin, mutta he eivät aina tiedä, millaista käytöstä heiltä odotetaan.
Rajan pitää tulla jossain kohtaa vastaan. Joskus se tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsi napataan tahdosta riippumatta kainaloon ja kannetaan pois tilanteesta.
– Kovakourainen ei saa olla, mutta päättäväinen ja johdonmukainen pitää olla, Kinnunen painottaa.
Mitä nuorempana lapsi alkaa harjoitella sosiaalisten tilanteiden ymmärtämistä ja tilanteeseen sopivaa käytöstä, sitä vahvemmat vuorovaikutus- ja ryhmätaidot hänelle voi kehittyä. Malin Kinnunen toivoo kaikkien vanhempien oivaltavan, että myönteinen ja lapsilähtöinen kasvatus ei tarkoita lapsikeskeisyyttä.
– Liika joustaminen lapsen motiiveja kunnioittaen voi ajan myötä osoittautua vahingolliseksi lapsen kehitykselle.
Jaa oma kokemuksesi