Onko lapsesi keskinkertaisuus? Tästä syystä se on hyvä juttu
Eikö lapsesi suoriudu missään asiassa erinomaisesti? Usko pois, se ei haittaa lainkaan.
Valtaosa vanhemmista toivoo jälkikasvulleen auvoista ja onnellista elämää. Toisilla toivomukseen saattaa liittyä uskomus siitä, että lapsen koulu- tai urheilumenestys voisi tuoda tämän elämään onnellisuutta.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Riikka Riihonen muistuttaa kuitenkin, että mielenterveyden ammattilaisen näkökulmasta menestys ei ole tarpeen. Hän kirjoittaa aiheesta teoksessaan Täysillä tyttö – miten tukea itsetuntoa sekä muita asioita, joita tytön vanhemman on hyvä tietää.
Esimerkiksi kouluarvosanojen saattaa vertailu aiheuttaa lapsille Riihosen mukaan turhia paineita. Ne, jotka eivät yrityksestä huolimatta saakaan hyviä arvosanoja, voivat kokea huonommuutta, häpeää tai nolostumista.
– Lastenpsykiatrin näkökulmasta lapsen ei tarvitse olla ryhmänsä paras äidinkielessä, matematiikassa, liikunnassa tai missään muussakaan kouluaineessa. Parhaat arvosanat eivät tee onnelliseksi eivätkä ne edes ennusta vakaata tulevaisuutta, Riihonen kirjoittaa.
Hän muistuttaa, että itsesäätelykapasiteetilla on paljon enemmän tekemistä sen kanssa, miltä lapsen tulevaisuus tulee näyttämään. Tilastollisesti kyseinen ominaisuus korreloi eniten akateemisen uran kanssa, sillä vastoinkäymisiä, epäonnistumisia ja pettymyksiä tulee taatusti kaikille eteen. Tärkeintä on, millaisia valmiuksia ihminen on saanut niiden sietämiseen.
Mitä vanhempi voi tehdä tukeakseen lasta?
Hankalan tunteen ottaessa vallan vanhemman järkipuhe ei välttämättä auta. Lasta kannattaa kuitenkin ohjata huomaamaan oma kehityksensä verrattuna aiempaan. Hän on takuulla oppinut lisää esimerkiksi verrattuna vuoden takaiseen.
Jos lapsella on oppimisvaikeuksia, saattaa se vaikuttaa heikentävästi hänen itsetuntoonsa. Lasta kannattaa kannustaa huomaamaan onnistumisensa esimerkiksi taideaineen tai jonkin muun asian parissa. Joidenkin lasten vahvuuksia ovat esimerkiksi sosiaaliset taidot, ja he voivat olla reiluja ja auttavaisia kavereita. Tällaiset taidot ovat positiivisia työelämän kannalta.
Kotona lasta voi tukea panostamaan itselleen tärkeisiin asioihin.
Riihonen muistelee työuraltaan tyttöä, jolla oli oppimisvaikeuksia. Tytön itsetunto vaikutti kuitenkin vahvalta, ja hän sai onnistumisen kokemuksia liikunnallisen harrastuksensa parissa.
Harrastuksissakin tulee kuitenkin eteen tilanteita, kun kaikki ei mene lapsen toivomalla tavalla. Lapsen kanssa voi jutella asioista, jotka saattoivat vaikuttaa siihen, että esimerkiksi urheilussa tuli eteen vastoinkäyminen.
Itseään ei tarvitse mollata tai lytätä tällaisessa tilanteessa. Esimerkiksi urheilussa asiaan vaikuttavat muun muassa oma vireystila, jännitys tai vaikkapa hiljattain sairastettu tauti. Näistä taustatekijöistä on hyvä puhua, jotta lapsi ymmärtää, ettei hän itse ole huono.
Virheet ja epäonnistumiset kasvattavat myös itseymmärrystä
Hetkistä, joina ihminen kokee epäonnistuvansa tai mokaavansa, on myös mahdollisuus oppia jotakin ennen kaikkea itsestänsä. Kun lapsi huomaa vaikeiden tunteiden jälkeen, että esimerkiksi noloudesta, häpeästä ja epätoivosta voi päästä eteenpäin, antaa se luottamusta.
On myös kannattelevaa huomata, että ympärillä olevat ihmiset rakastavat ja välittävät virheistä ja epäonnistumisista huolimatta, eivätkä he pidä lasta huonona ihmisenä. Parasta vastalääkettä Riihosen mukaan on se, että lapsi voi jatkaa tekemistä ja menemistä edelleen ja huomata asioiden sujuvan, vaikka välillä vastaan tulisikin hankaluuksia.
Liiallinen kiltteys ei ole tavoiteltavaa
Menestyksen ja hyvien arvosanojen lisäksi lapsen ympärillä olevat aikuiset saattavat odottaa lapselta nuhteetonta käytöstä.
Vanhempien kannattaa tarkastella omia oletuksiaan siitä, millainen on kiltti lapsi tai hyvä sisarus. Liiallisen kiltteyden ja vastuuntunnon Riihonen on huomannut johtavan uupumukseen. Siksi olisi tärkeää opettaa lapsille pienestä pitäen, että tämän omilla mielipiteillä ja rajoilla on myös väliä, vaikka vanhemmilla onkin valta ja vastuu monista asioista lapsen elämässä.
Toiset lapset ovat sisäisesti vaativampia kuin toiset. Heille yhteiskunnan viesti siitä, että ”tee aina parhaasi” on iskostunut mieleen hyvin vahvasti. Joskus tie itsemyötätuntoon voi olla hyvin pitkä.
Sisäinen vaativuus voi kertoa myös kodin emotionaalisesta ilmapiiristä. Riihosen mukaan on tavallista, että vaativan lapsen tai nuoren vanhemmista vähintään toinen on elänyt itse lapsuudessa ympäristössä, jossa on odotettu pärjäävyyttä ja suoriutumista.
Lapsi on saatettu jättää jo muutaman vuoden iässä kauppareissun ajaksi yksin ajatuksella, että hän pärjää kyllä. Hän on saattanut joutua vastaamaan omista koulutöistään itsenäisesti ja varhain. Yleensä kotona on odotettu myös hyviä kouluarvosanoja ja menestystä urheiluharrastuksessa. Ulkonäköönkin on saattanut kohdistua odotuksia sen sijaan, että lasta olisi kasvatettu rakastamaan omaa vartaloaan ja pitämään siitä huolta.
Riihonen toivoo, että vanhemmat kiinnittäisivät ennen kaikkea huomiota siihen, että opettaisivat lapselle kohtuutta. Saako lapsi pitää hauskaa vai pitääkö hänen koko ajan tehdä jotain hyödyllistä?
Vanhemman kannattaa harjoitella sallivuutta, lempeyttä ja ymmärtäväisyyttä myös itseään kohtaan, sillä sekin vaikuttaa ilmapiiriin, jossa lapsi kehittyy.
Lähde: Riihonen, Riikka: Täysillä tyttö – miten tukea itsetuntoa sekä muita asioita, joita tytön vanhemman on hyvä tietää (Kirjapaja, 2024)
Jaa oma kokemuksesi