Pohjoismainen kasvatustapa on paras maailmassa, sanoo brittikirjailija – listaa 5 syytä, miksi täällä kasvaa maailman onnellisimpia lapsia
Kun kirjailija Helen Russel muutti Iso-Britanniasta Tanskaan, hän huomasi että pohjoismainen lastenkasvatustapa on ainutlaatuinen koko maailman mittapuulla.
Kun lapsettomuushoidot eivät toimineet, kirjailija Helen Russell muutti Iso-Britanniasta Tanskaan vähemmän stressaavan elämän ja miehensä työn perässä. Pariskunta ajatteli, että vuonna 2016 maailman onnellisimmaksi maaksi valittu Tanska olisi hyvä paikka kasvattaa lapsia.
Vuosien yrittämisen ja pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen he saivatkin lopulta Tanskassa kolme lasta. Perheen perustaminen vieraassa maassa avasi Russellin silmät sille, kuinka valtavia eroja kasvatuksessa pohjoismaiden ja hänen kotimaansa Iso-Britannian välillä on. Pohjoismaiset tavat tuntuivat monin paikoin järkevämmiltä kuin ne, joihin hän oli aiemmin tottunut.
Lopulta kokemuksista syntyi kirja How to Raise a Viking: The Secrets of Parenting the World’s Happiest Children. Kirjassa Russell kertoo omia havaintojaan kasvatustyylien eroista, joita on kerännyt vuosien varrella.
Lasta ei tarvitse suojella kaikelta
Tärkein asia, jonka Russell on pohjoismaisesta kasvatustyylistä omaksunut omaan käyttöönsä, liittyy lasten vapauteen ja rohkaisemiseen.
– Lasta ei tarvitse suojella koko ajan. Annan heidän kiivetä puissa, tippua ja kokeilla uudestaan, Russell selittää Kaksplussan haastattelussa.
Tanskassa ajatusmallina on, että epäonnistumisia tapahtuu, ne vahvistavat lasta ja auttavat häntä kasvamaan. Russell kuvailee myös suomalaista sisua samanlaisena ajatustapana.
Lapset käyttäytyvät ulkona paremmin
Muutettuaan Tanskaan Russell pääsi tutustumaan täysin toisenlaisiin sääolosuhteisiin ja ulkoilutapoihin kuin mihin hän oli kotimaassaan Iso-Britanniassa tottunut.
Rankka ilmasto tuli tuoreelle äidille shokkina ja esimerkiksi vauvan jättäminen ulos rattaisiin nukkumaan kauhistutti Russellia. Ajan myötä hän kuitenkin oppi ymmärtämään, miten hyvää ulkoileminen tekee lapsille säästä riippumatta.
– Kunhan lapsella on oikeanlaiset varusteet päällään, ulkoilu onnistuu ympäri vuoden. Sen tajuaminen kesti minulta kauan enkä aluksi todellakaan osannut pukea lapsiani sään mukaisesti, hän kertoo.
Russell on huomannut lasten jopa käyttäytyvän ulkona paremmin.
– Ulkona heidän ei tarvitse riidellä leluista. Jokaiselle varmasti riittää tikkuja leikkeihin.
Lapsi on yhdenvertainen aikuisen kanssa
Russellin mukaan pohjoismainen kasvatustyyli on empaattisempaa ja ymmärtäväisempää kuin muualla. Lapsi on yhdenvertainen aikuisen kanssa, hänen kanssaan keskustellaan asioista eikä häntä pidetä alempiarvoisena kuten esimerkiksi Iso-Britanniassa.
Tämä näkyy myös perheiden ruokailutottumuksissa. Pohjoismaissa on normaalia, että perhe kokoontuu kerran päivässä yhdessä syömään. Muualla maailmassa tapa ei ole yhtä yleinen.
Russell ajattelee, että yhdessä syöminen tarjoaa hyvän tilaisuuden perheen välisille keskusteluille.
– Kaikki kokoontuvat yhteen ja ovat pöydässä tasa-arvoisia. Jokainen perheenjäsen saa kertoa omista asioistaan ja kaikkia kuunnellaan.
Leikki kehittää monia taitoja
Monet tutkimukset osoittavat, että lapset ovat onnellisempia ja kokevat vähemmän stressiä, kun heidän ei tarvitse mennä kouluun todella nuorena. Iso-Britanniassa koulu aloitetaan yleensä jo viisivuotiaana tai jopa nuorempana, eli muutama vuosi aiemmin kuin Suomessa.
– Lapset päätyvät akateemisesti samalle tasolle, riippumatta milloin ovat aloittaneet koulunkäynnin. Sen aloittamiseen ei ole kiirettä, Russell huomauttaa.
Kun lapset saavat kehittyä leikkien, he ajattelevat luovemmin ja oppivat leikin avulla, miten maailma toimii. Myös monet taidot kehittyvät leikin avulla.
– Olen huomannut, että lasteni yhteistyötaidot ja ongelmanratkaisukyky ovat hyvin kehittyneet. He ottavat myös vastoinkäymiset vastaan paremmin kuin ystävieni lapset Iso-Britanniassa ja osaavat olla hyvin empaattisia.
Itsekunnioitus ei perustu saavutuksiin
Vaikka lapsia tulee kehua, on Russell huomannut selkeän eron pohjoismaiden ja muiden kulttuurien välillä: pohjoismaissa lapsia ei ylistetä samaan tapaan kuin muualla maailmassa.
Russell viittaa tanskalaisen perheterapeutti Jesper Juulin teoriaan, jonka mukaan liiallisuuksiin menevä kehuminen aiheuttaa lapsille suorituspaineita. Tärkeintä olisi, että lapset ajattelisivat riittävänsä sellaisena kuin ovat. Kun lasten tekoja ei ylistetä liikaa he ymmärtävät olevansa arvostettuja ja rakastettuja suoritustensa tasosta riippumatta.
– Itsekunnioituksen ei pitäisi perustua saavutuksiin. Meidän pitäisi arvostaa ihmisiä niistä huolimatta. Jokainen on arvokas, koska on olemassa, Russell toteaa.
Jaa oma kokemuksesi