Vauva oli 5 viikkoa vanha, kun puoliso jätti Annan – yksinäisyys ja deittailun vaikeus saivat luomaan teoksen, jota lukiessa pyyhkii kyyneliä
Kun Anna jäi yksin lapsensa kanssa, syntyi kirja, jollaista hän olisi itse kaivannut kriisin keskellä.
Kuinka treffeillä käyminen onnistuu silloin, kun rintaruokkii pientä vauvaa?
Sarjakuvataitelija Anna Härmälän Sinkkumutsi-sarjakuvateoksessa (S&S, 2024) päähenkilö Mia jutustelee vastapäätä istuvalle miehelle taidekoulusta ja Berliinistä. Mies ei vastaa mitään vaan tuijottaa herkeämättä Mian rintoja, jotka alkavat keskustelun lomassa turvota maidosta.
Lopulta Mian paita kastuu märäksi, ja miehen naama valuu vihreää limaa. Mia toteaa ajatuksissaan, että hänen on näemmä odotettava imetyksen loppumista ennen kuin suuntaa treffeille.
Sarjakuvan piirtänyt Härmälä kertoo, että kirjan kohtaukset perustavat osittain tositapahtumiin.
– Todellisuudessa monet sinkkumutsivuosina kokemani asiat olivat niin absurdeja, että ne vaikuttaisivat jopa fiktiossa epäuskottavilta.
Kivuliaista ja oudoista kohtaamisista syntyi lopulta kuin itsestään kokonaisen kirjan verran sarjakuvia.
Aiemmin lasten kuvakirjoja tehneelle taiteilijalle teos on täysin ainutlaatuinen tuotos – sellainen, jonka Härmälä olisi itse halunnut lukea kriisin keskellä, kun ex-puoliso jätti hänet vain viisi viikkoa vauvan syntymän jälkeen.
Vauvakupla rikkoutuu
Sarjakuvakirja alkaa kohtauksella, jossa vauvakuplassa olevan pariskunnan miehen erektio alkaa kasvaa.
Lopulta erektio on niin suuri, että se rikkoo vaaleanpunaisen kuplan perheen ympäriltä. Mies juoksee puhjenneesta kuplasta tiehensä.
Tästä kohtauksesta alkaa selviytyminen, jota teoksen päähenkilö Mian kohtaamat ihmiset eivät aina tunnu ymmärtävän. Monet jakelevat neuvoja: ”Nauti tästä ainutlaatuisesti ajasta, sillä vauvasi on vain kerran pieni” ja ”treffien aika ei ole vielä”.
– Lapsesta pystyy kuitenkin iloitsemaan parhaiten silloin, kun elämä on tasapainossa ja siihen kuuluu muutakin kuin vanhemman rooli, Härmälä toteaa.
Ulkopuolisten kommentit tuntuivat Härmälän mielestä epäreiluilta myös siksi, että parisuhteessa eläviä vanhempia kehotetaan yleensä pitämään rakkauselämästään huolta. Yleisesti oletetaan, että pariskunnat myös jatkavat intiimielämästä nauttimista vauvan syntymän jälkeen.
Kirjan päähenkilö Mia käy sitkeästi deiteillä. Ystävät jännittävät Mian puolesta, miltä eka kerta synnytyksen jälkeen tuntuu, kun Mia antaa heille vinkkiä, että saattaa suunnata tapaamansa miehen kanssa maakuuhuoneen puolelle.
Vaikka treffit eivät johda parisuhteeseen, Mia kokee kohtaamisen voimauttavana. Hän huomaa, ettei seksi tee kipeää synnytyksen jälkeen.
Sinkkumutsina onkin asemassa, joka voi herkästi tehdä epävarmaksi, kun tapaa uuden potentiaalisen seurustelukumppanin – seksin saralla on totuteltava siihen, mikä omassa kehossa tuntuu nykyään hyvältä ja samalla tehtävä tuttavuutta uuden kumppanin kanssa.
Ei sinkkumutseja illanviettoihin
Sinkkumutsi-teoksen vahvuus on siinä, miten osuvasti se kuvailee tilanteita, joihin moni yksin elävä vanhempi joutuu – siinäkin tapauksessa, ettei edes haluaisi parisuhdetta.
Päähenkilö Mia tuntee kutistuvansa pienen pieneksi päiväkodin vanhempaintapaamisessa, johon kaikki muut saapuvat kahden vanhemman voimin.
– Oikeasti minut on kohdattu päiväkodissa todella hyvin. Alemmuuden kokemus on kuitenkin fakta monille vanhemmille, joiden perhemuoto ei vastaa vallitsevaa normia, Härmälä toteaa.
Alun perin Härmälä piirsi yksittäisiä sarjakuvastrippejä, jotka hän julkaisi Instagram-tilillään. Englanniksi kirjoitetut kohtaukset ovat saaneet kiitosta ympäri maailman ja Sinkkumutsi-teos onkin ilmestynyt Suomen lisäksi myös Iso-Britanniassa.
Usein palautetta antaneet äidit ovat itkeneet kertoessaan siitä, miten sarjakuva on onnistunut pukemaan sanoiksi heidän tuntemuksiaan, erityisesti yksinäisyyttä ja väsymystä.
Teoksen liikuttavimpiin kohtauksiin lukeutuu sarjakuva, jossa lumimyrskyssä tarponut uupunut äiti kuvittelee vierelleen puolison, joka tarjoutuu hakemaan kaupasta taaperolle vaippoja, tiskaamaan ja imuroimaan. Lopulta hahmo haihtuu pois ja toteaa hymyillen: ”Eiku! Minähän jätin sut.”
Vaikka silmät saattavat välillä kostua teosta lukiessa, on sarjakuvissa synkempien sävyjen lisäksi mukana komiikkaa, joka saa hymyilemään.
Eräässä kohtauksessa päähenkilö Mia tapaa puolikuuron tätinsä täpötäydessä kahvilassa. Utelias sukulainen haluaa kuulla, mitä Mialle on käynyt. Mitään hentoista kuiskuttelua täti ei kuule, joten Mia joutuu korottamaan ääntään. Samalla kaikki ympärillä olevat asiakkaat saavat tietää, mitä Mialle on tapahtunut.
Kaikki eivät kuitenkaan halua nähdä yksinjääneen surua ja tuskaa. Mialle tekee kipeää kohdata muita pariskuntia. Yksinäiselle parien elämä näyttäytyy täydellisyyttä hipovana. Joillekin pariskunnille Mian suru ja sinkkuus taas tuntuvat hankalilta asioilta.
Teoksessa on esimerkiksi sarjakuva, jossa Mia ajetaan pois pariskuntien yhteisistä illanvietoista: sinkkuvanhemmuuden edustajia ei paikalle kaivata.
Vastalääke katkeruuteen
Vaikka sinkkumutsina oleminen on kaikkea muuta kuin helppoa, on Härmälä lapsestaan valtavan kiitollinen. Se välittyy myös teoksen onnea huokuvista sarjakuvista, joissa rakkaus omaa lasta kohtaan vetää pimeinä hetkinä kohti valoa.
Paras vastalääke katkeruuteen oli Härmälälle eron jälkeen se, että kiperinä hetkinä yritti kuulostella sitä, mitä itse tarvitsi. Sitä hänen oli mahdollista pohtia myös terapiassa.
Härmälää on auttanut myös se, että yhteisvanhemmuus exän kanssa on toiminut. Tapahtuneesta huolimatta hän on ollut huolehtiva isä.
Tänä päivänä Härmälä on kiitollinen uudesta parisuhteestaan. Nykyisellä kumppanilla on myös lapsia. Pari kohtasi Bumble-deittisovelluksessa, jossa Härmälä teki selväksi olevansa villapaidassa viihtyvä äiti, joka etsii pidempiaikaista parisuhdetta.
– Toisaalta onnea voi kokea myös ilman romanttista suhdetta. Elämä oman lapsen kanssa kaksinkin antaa parhaimmillaan paljon.
Myös sarjakuvassa akuutti kriisi alkaa lopulta helpottaa päähenkilö Mian elämässä, mutta ympärillä olevat olettavat hänen elämänsä olevan edelleen pelkkiä vastoinkäymisiä.
Teoksen loppupuolella Mia suuntaa lastenrattaiden kanssa määrätietoisesti kauemmas ihmisistä ja toteaa lapselleen: ”Alma, nyt riitti. Etsitään joku paikka missä saadaan olla ihan rauhassa tyytyväisiä meidän elämään.”
Jaa oma kokemuksesi