Vilman lapset syntyivät samana vuonna tammi- ja joulukuussa - ”Isompi ikäero voisi olla raskaampaa”
Vilma ja Väinä saivat esikoisen ja kuopuksen samana vuonna, mutta se ei ollutkaan niin raskasta kuin Vilma oli ajatellut.
Kun alle kaksivuotias Viljami herää päiväunilta, hänellä on ensimmäisenä mielessään yksi ajatus: missä sisko on?
Viljami kipittää 11 kuukautta nuoremman pikkusiskonsa Vivianin luokse sekä halaa ja suukottaa häntä.
Vilman, 22, ja hänen puolisonsa Väinän, 25, lapset ovat syntyneet samana vuonna. Viljami saapui maailmaan tammikuussa 2022 ja pikkusisko joulukuussa.
– Lähipiirille ei tullut yllätyksenä, että meille tulee toinen vauva heti perään. Viljami oli hyvin helppo vauva.
Esikoinen söi ja nukkui hyvin eikä juuri itkeskellyt. Pariskunnalle oli myös selvää, että he haluaisivat saada lapsia nuorena, joten pikkusisarus oli enemmän kuin tervetullut heti Viljamin jälkeen.
Viesti ystävältä ”käynnisti” ensimmäisen synnytyksen
Esikoisen raskausaika oli muuten vaivaton, mutta Vilman rauta-arvot laskivat alas. Vilma odotti kuumeisesti vauvansa tapaamista.
Tavallaan synnytys käynnistyi kaverin kannustamana. Kun Vilma kävi neuvolassa raskausviikolla 39, alkoi hän uumoilla, että vauva ei olisi ihan heti tulossa.
Neuvolan jälkeen Vilma ja puoliso suuntasivat kauppaan. Vilma sai ystävältään viestin, jossa tämä kertoi siirtyneensä synnytyssalin puolelle. Samassa Vilmakin tunsi supistustensa alkavan.
Iltapäivällä Vilma siirtyi synnytyssairaalaan. Korona-ajan rajoitusten takia puoliso lähetettiin vielä kotiin odottamaan uutta kutsua. Illan tullessa hän pääsi takaisin Vilman tueksi.
Aamuviideltä Viljami ja vanhemmat näkivät ensimmäistä kertaa toisensa.
Vilman mielestä synnytys sujui hyvin, varsinkin, kun se oli hänelle ensimmäinen laatuaan. Kipuja helpottamaan Vilma sai epiduraalin.
– Olin luullut, että synnyttäminen on kauheata, mutta ei ihan niinkään ollut.
Viljami alkoi neljän kuukauden iässä nukkua täysiä yöunia. Jos vauva vähänkin kääntyili, Vilma säpsähti hereille.
Kun toinen raskaus sai alkunsa Viljamin ollessa noin kolmen kuukauden ikäinen, Vilma huomasi monesti unohtaneensa, että on raskaana. Viljamin hoitaminen piti ajatukset tiiviisti muualla.
Selkeä merkki raskauden alkamisesta oli kuitenkin se, että Vilman rintamaidontuotanto hyytyi. Onneksi Viljami hyväksyi korvikkeeseen siirtymisen mukisematta.
Toisaalta muutos helpotti Vilmaa, sillä puolisokin pystyi ruokkimaan Viljamia. Vilma sai kerätä voimia tulevaa vauvaa varten.
Vilma pohtii, että raskainta Viljamin vauva-ajassa oli lopulta se, että Vilma itse oli jatkuvasti varpaillaan.
– Kävin tarkistamassa vähän väliä, hengittääkö vauva varmasti.
Kävelyimetystä
Toinen synnytys oli Vilmalla aiempaakin helpompi.
Pari kutsui yöllä käynnistyneen synnytyksen vuoksi Viljamille hoitajan kotiin. Jo muutaman tunnin kuluttua pikkusisko oli syntynyt, joulukuisena aamuyönä.
Perheen parhain ”joululahja” kiinnosti esikoista valtavasti. Viljami olisi jatkuvasti halunnut käydä tutkimassa vauvaa ja koskea häneen. Pienempää sisarta ei juuri uskaltanut laskea lattialle.
Mustasukkaisuutta oli myös ilmassa. Kun Vilman puoliso siirtyi kolmen viikon kuluttua takaisin töihin, keksi Viljami jos jonkinlaista jäynää, jolla saisi äidin huomion kokonaan itselleen. Esikoinen alkoi myös itkeä ja ulista kovaan ääneen, jos Vilma nosti vauvan syliinsä.
– Ei auttanut kuin imettää kuopusta samalla, kun kävelin taaperon kanssa käsi kädessä pitkin kotia.
Vilma muistelee vaiheen kestäneen muutamia viikkoja. Sen jälkeen Viljami vaikutti hyväksyvän tilanteen.
Hän auttaa edelleen ylpeänä Vilmaa pikkusiskon hoitamisessa ja ottaa siskon mukaan leikkeihin.
Kiintymyksestä kielii myös se, että Viljami ei voi mennä nukkumaan ennen kuin on antanut siskolleen hyvänyönsuukon.
Toki tarkkana saa myös olla. Kuopus ottaa nyt ensimmäisiä horjuvia askeleita, kun taas Viljami pomppii jo vauhdikkaasti sohvalta alas. Vanhempien on pysyttävä valppaina, jotta suuremmilta törmäyksiltä vältyttäisiin.
Samalle luokalle kouluun?
Vilman perheessä vuodenvaihteen tienoille sattuu monta juhlahetkeä. Ei mene kuin kaksi kuukautta, niin kuopuskin on jo virallisesti taapero.
Sisarukset aloittavat päiväkotitaipaleen yhdessä, kun Viljaminkin 2-vuotissyntymäpäiviä on vietetty.
Ennen sitä Vilma palaa töihin, ja puoliso jää muutamaksi kuukaudeksi lasten kanssa kotiin.
Raskaimmat ajat taitavat olla takana päin, vaikka uudet kehitysvaiheet haastavatkin vanhempia.
Lapset menevät nukkumaan joka ilta yhtä aikaa kuudelta ja heräävät aamulla samaan aikaan. Vivian nukkuu aamupäivällä ensimmäiset päiväunet. Iltapäiväunille molemmat kömpivät yhtä aikaa.
– Voisi olla jopa raskaampaa, jos lapsilla olisi isompi ikäero, Vilma pohtii.
Jää nähtäväksi, pääsevätkö sisarukset samalle luokalle koulussa. Siihen asti on hyvä jakaa päivät yhdessä.
Jaa oma kokemuksesi