Adoptio 29.10.2015 Päivitetty 29.04.2024

Mitä adoptioneuvonnassa kysytään? Näiden asioiden pohtimisesta hyötyvät kaikki vanhemmat

Adoptiolasta odottavien toiveita, taustoja ja motiiveja punnitaan tarkkaan noin vuoden kestävässä, pakollisessa adoptioneuvonnassa. Samojen asioiden pohtimisesta hyötyvät myös biologista lasta odottavat vanhemmat.

Teksti
Laura Pörsti
Kuvat
iStock

Adoptioneuvontaa antaa joko kotikunta tai Pelastakaa Lapset ry, ja sen tavoite on taata lapsen etu. Neuvonta sisältää useita kertoja, joista yksi on usein kotikäynti.

Jokaisella kerralla on yleensä oma teemansa. Neuvonnassa käsitellään esimerkiksi omia voimavaroja vanhempana, menetyksiä ja kasvatusperiaatteita.

Esittelemme neljä teemaa, joita adoptioneuvonnassa käydään läpi. Näiden asioiden pohtimisesta hyötyvät kaikki vanhemmiksi haluavat.

Lue lisää: 10 kysymystä adoptiosta

1. Kirjoita omaelämäkerta

Usein adoptioneuvonnan ensimmäisiä tehtäviä on omaelämäkerran kirjoittaminen. Konkreettisten kysymysten avulla omaa taustaa on helpompi pohtia.

Mikä on ensimmäinen muistikuvasi? Millainen oli kodin ilmapiiri? Kumman vanhemman puoleen käännyit, kun tapahtui jotain ikävää? Miten hän reagoi?

– Kysymyksiä pohtimalla pääsee kiinni siihen, millaiset omat kiintymyssuhteet olivat. Se kertoo jotain siitä, miten omaan lapseen luontaisesti suhtautuu. Tätä kautta voi myös miettiä, mitä haluaisi tehdä toisin kuin omat vanhemmat, Helsingin sosiaaliviraston adoptiotyöryhmän johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi-Kaikkonen sanoo.

Koulu- ja murrosiästäkin kannattaa palautella mieleen yksittäisiä tapahtumia ja niihin liittyneitä tunteita.

– Voi olla valaisevaa muistaa, mistä lapsena sai suurinta nautintoa: retkistä Puuhamaahan vai tavallisesta arjesta perheen kanssa, Haimi-Kaikkonen toteaa.

Edes adoptioneuvonnassa olennaisinta ei ole se, miten asiat sujuivat, vaan se, että tuleva vanhempi pääsee kirjoittamisen kautta pohtimaan taustaansa ja sen vaikutusta parisuhteeseen ja vanhemmuuteen.

– Kirjoittaminen on jo asian käsittelemistä ja sinällään hyödyllistä, Aulikki Haimi-Kaikkonen vakuuttaa.

– Jos vasta lapsen tulo laukaisee pinnan alla kytevät tunteet, tilanteisiin ei ehkä tule reagoitua kovin aikuisella tavalla.

2. Piirrä sukupuu

Sukupuun piirtäminen on konkreettinen tapa käsitellä omia juuria. Kuinka pitkälle tunnet oman sukusi taustat? Miltä oma puu näyttää suhteessa puolison puuhun?

Adoptio-odottajille asia on olennainen siksikin, että tulevalla lapsella ei ole mahdollisuutta selvittää biologisia juuriaan kovinkaan pitkälle. Häntä on osattava tukea taustojen pohtimisessa.

– Sukupuun kautta voi käsitellä niitä eroja, joita puolisojen perheissä on. Se herättää kysymään, miksi perheissä toimitaan tietyllä tavalla, Aulikki Haimi-Kaikkonen selittää.

Joskus sukupuun piirtäminen johtaa suvun salaisuuksien äärelle.

– Ehkä joku perheenjäsen on kuollut nuorena, eikä siitä ole koskaan puhuttu. Millaisia asioita omassa suvussa pystytään käsittelemään?

Salaisuuksista ei kokonaan päästä koskaan, mutta on hyvä tunnistaa puhumattomat asiat ja pohtia niiden merkitystä omassa elämässä.

3. Esittele perhe lapselle

Parisuhteen ja oman perhekäsityksen miettimiseen rohkaistaan adoptioneuvonnassa.

– Lapsi tulee aina kolmanneksi osapuoleksi parisuhteeseen. Sen myötä perheeseen tulee uusia suhteita ja vanhat muuttuvat, Aulikki Haimi-Kaikkonen toteaa.

Hän kehottaa miettimään parisuhdetta avoimin mielin. Välineeksi sopii kuvakirjan tekeminen yhtä hyvin kuin kirjoittaminenkin. Esimerkiksi Interpedian Etelä-Afrikan adoptioihin kuuluu, että hakijat laativat oman perheensä näköisen valokuva-albumin, jossa esitellään perhe ennen lapsen tuloa.

Albumissa voi olla esimerkiksi hääkuvia, kuvia pariskunnasta töissä ja kotona, kertomus perheen arvoista ja harrastuksista sekä kuvia isovanhemmista ja muista sukulaisista.

– Lähtökohtana parisuhteen miettimiselle voi olla se, miten olette tutustuneet. Mikä toisessa viehätti? Mistä asioista riitelette ja miksi? Miten olette käsitelleet kriisejä?

On hyvä antaa tilaa myös epämiellyttäville kysymyksille.

– Esimerkiksi sitä kannattaa pohtia, millaisista asioista voisi tulla ero. Mitä ei itse voisi kestää? Tämä asia on hyvä tuoda myös puolison tietoon, Aulikki Haimi-Kaikkonen ehdottaa.

4. Kokeile mielikuvaharjoituksia

Kunpa vain lapsi olisi terve, sanoo moni odottaja. Adoptio-odottajat joutuvat neuvonnassa pohtimaan sitäkin, että lapsi on kaikkea muuta.

Aulikki Haimi-Kaikkonen kehottaa tekemään lapselle asetetuista odotuksista konkreettisia jo odotusaikana mielikuvaharjoitusten avulla: Mitä lapsi tekisi, jos olisi nyt tuossa vieressä? Miten reagoisit, jos hän tekisi jotakin kiellettyä?

Lue myös:

Nämä ovat lapsettomuuden yleisimmät syyt

Uudet hedelmöityshoidot antavat toivoa lapsettomuudesta kärsiville

Lue myös

Kommentit (1)

jj

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X