Toistuvat keskenmenot

Koin tänään neljännen peräkkäisen keskenmenon. Taustalla on kaksi onnistunutta raskautta ennen näitä keskenmenoja. Tämän kertainen meni kesken jo rv 5 ja yksi oli tuulimuna. Kaksi keskimmäistä menetystä olivat kaikkein rankimmat, odotus oli jo edennyt yli 12 viikkoa.

Olo on tällä hetkellä sanoin kuvaamattoman kauhea....en tiedä enää mitä ajatella...miksi näitä tapahtuu...onko kellään kokemusta näin monen keskenmenon jälkeen onnistuneesta raskaudesta ? Ja onko kellään kokemusta toistuvista keskenmenoista onnistuneiden raskauksien jälkeen?
 
Olen todella pahoillani menetyksistäsi. Kyllä on kokemusta kahden normaalin raskauden ja synnytyksen jälkeen keskenmenoista, minulla tosin kaksi keskenmenoa takana, 3/14 ja 8/14. Ja isommat lapset ovat jo 8- ja 9-vuotiaat.
En oikein osaa enää haaveilla kolmannesta, kun viimeinen vuosi on ollut yhtä odotusta, surua ja suurta pettymystä. Aika järkiperäisesti olen kuitenkin tästä toisesta selvinnyt, ensimmäinen oli suuri sokki.. tapahtui spontaanisti vasta rv 10+6, en toki tiedä kauanko sikiö oli ollut kuolleena, mutta raskaana uskoin olevani noin pitkään. Toisella kertaa menin sitten varhaisultraan rv 7 ja asianlaita todettiin, ei sykettä ja alkio vastasi viikkoa 6+4, sama tilanne 10 päivän päästä -> lääkkeellinen tyhjennys.

Vertaistuesta en tiedä, itse en näistä paljon miehenkään kanssa enää puhu. Kokemukset on lähentäneet meitä paljon, mutta parhaalta tuntuu vain yrittää katsoa eteenpäin ja odottaa uutta tilaisuutta. Kerätä voimia uusiin mahdollisiin pettymyksiin ja jaksaa vaan odottaa.

Paljon voimia ja tsemppiä sinulle!!! Minkäikäisiä isommat lapsesi ovat? Onko heillä sama isä kuin näillä keskenmenneillä? Tätä minulta kysyttiin toisen keskenmenon kohdalla, ja minun tapauksessani kyseessä on uusi mies.. Ikää molemmilla 31.
 
Haluaisin antaa teille toivonkipinää omalla tarinalla..
1. Ja 2. Lapsi sai alkunsa heti ja raskaudet ongelmattomia. Toisella tytöllä oli halkio syntyessään.

Sitten alkoi ongelmat: 2008 kromosomopoikkeava raskaus --> keskeytys12/08 rv 19+ . 06/09 km ja tuli avioerokin.
Uuden miehen löysin ja tulin raskaaksi joka päätyi km 06/10.
Seuraava km 10/10 ja heti perään 11/10.
Tehtiin km tutkimukset ja ainoa ns. Poikkeava oli rajoillaan oleva kilppariarvo. Positiibista testi näytti 2/11 jolloin tuloksetkin sain.
Yksityinen lääkäri pisti tyroksiinin vajaatoimintaan ja terve tyttö 10/11.
Olin uudelleen raskaana 02/12 joka todettiin tuulimunaksi 04/12. Raskauduin heti uudelleen ja jälleen km 05/12 vkolla 5 tällä kertaa (muut rv 6-10 välillä)
Nostettiin kilpparilääkityksen annostusta ja kesäkuussa suoraan 5vkoa km:stä testi jälleet +.
Heinäkuussa vkolla 7+5 todettiin sikiön vastaavan 6+5 ja syke.... ja myös toinen sikiö sykkeineen <3

2/13 syntyi tyttäret nro 4. Ja 5. Täysaikaisina ja terveinä .

Nyt on lapsiluku täynnä..

Mutta vinkki: testauttakaa kilpirauhasarvot tsh ja t4v koska vajaatoiminta aiheuttaa keskenmenoja, rskennepoikkeavuuksia ja lapsettomuutta.

Tsemppiä kaikille useita (tai vaikka yhdenkin ) km:ja kokeneille

T. Neiti kera 5 tyttären
 
Minulla on nyt 7 raskaus menossa. Joista kolme on päättynyt onnellisesti. Ensimmäinen keskenmenoista oli tuulimuna 09/12, toinen 17+1 05/13 ja kolmas 11+6 10/13. Tällä hetkellä olen viikoilla 15+6 ja raskaus sujunut tähän asti hyvin. Minusta tehtiin kahden jälkimmäisen keskenmenon jälkeen kaikki mahdolliset testit ja tutkimukset, mutta mitään syytä näihin keskenmenoihin ei löytynyt. Nuokin raskaudet olivan siihen asti sujuneet ilman ongelmia ja yhtäkkiä sydän oli vain pysähtynyt. 17+1 syntyneen pojan hautasimme.

Keskenmenot on raskaita kokemuksia ja pelokastoive kuitenkin seuraavasta. Itsellä on auttanut kun on puhunut asiasta ja ollut avoin omien tuntemusten ja ajatusten kanssa. Kävin aika syvällä viimeisen km jälkeen ja niihin aikoihin kävin yhden terapiakäynnin. Jälkeenpäin ajateltuna olisin tarvinnut niitä enempi. Nyt huomaan kuitenkin, että aika jollakin tapaa tekee tehtävänsä. Meillä on ollut konkreettinen paikka missä olemme voineet käydä ja kotonakin poltettu kynttilöitä ja tehty surutyötä näille kahdelle muullekin. Itsestä on tuntunut hankalalta kun keskenmenolle ei ole sanoja, niille tuntemuksille ja ajatuksille. Oli tarve puhua, mutta ei tiennyt mitä niistä olisi sanonut. Sitten aloin puhumaan siitä, että pitäisi puhua eikä ole sanoja näille kokemuksille. Sekin auttoi. Yritin netistä ettiä vastaavia kokemuksia, mutta aika vähän ne kosketti silloin omia tuntemuksia.
 

Yhteistyössä