Kolmekymppiset TOKAkertalaiset TAMMIKUUSSA

-O D O T T E L I J A T-

Sasha80.............................LA 1.3.2011.....................SKS
Novelle78 ...........................LA 14.3.2011..................K-SKS
Piki80.................................. LA 17.3.2011..................SKS
Niiskunenä-78.....................LA 30.3.2011..................K-HKS
Pössi.................................. .LA 7.4.2011
Nanna81.............................LA 10.7.2011 (kolmas)
Ada....................................LA 12.8.2011...................KOS



-S Y N T Y N E E T -

Y k k ö s e t

2008
Piipi79 20.2. (40+5).......................Tyttö
Soap toukokuu..............................Ty ttö
Hemuli79 21.5. (39+4)...................Poika 49cm, 3430g
Nanna81 22.9. (38+5)...................Poika 51cm, 3985g
Novelle78 19.10. (41+0)................Poika 55 cm, 3570g
Pössi joulukuu (37+6).................................. ....2580g
Sasha80 28.12. (36+1)..................Poika 45 cm, 2480g

2009
Niiskunenä-78 23.1. (37+0)...........Poika 48 cm, 2835g
Vetku 1.2. (40+4)..........................Tyttö 49cm, 3330g
Kvart Över 17.2. (41+0).................Tyttö 52cm, 3920g
Hazel 20.2.(39+2)..........................Tyttö 49 cm, 3370 g
Epeti 27.8.................................... ..Poika ja Poika
Piki80 26.10. (40+2)......................Tyttö 51cm, 3654g
Ada 8.12 (39+3, sektio).................. Poika 48 cm, 3475 g

K a k k o s e t

2010
Nanna81 26.2. (40+5)....................Poika 51cm, 3654g
Hemuli 8.6. (40+5)..........................Tyttö 49cm, 3820g
Vetku 17.9. (41+2).........................Poika 51cm, 3600g
Epeti 29.9. (41+2)..........................Tyttö 53cm, 3860g
Kvart Över 8.10. (41+3)..................Tyttö 52cm, 3908g

2011
Piipi79 5.1. (39+3)........................Tyttö 52,5 cm, 4080 g
Hazel 13.1. (38+3)........................Tyttö 49 cm, 3100 g


http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/1884223-kolmekymppiset-tokakertalaiset-joulukuussa/
 
Viimeksi muokattu:
Hyvää tätä vuotta kaikille!

Pössi, sieltähän kuului oikein hyviä uutisia viime vuoden lopulla! Toivottavasti kiukkupussi pysyttelee vielä poissa jonkin aikaa ;)

Tosi kurjaa, jos ei isovanhemmat oikein ole tukena. Meillä on ollut onnea siinä suhteessa, että välit on kunnossa molempien vanhempiin ja apuakin saa tarvittaessa. Ei me tosin esim. yökylään olla viety Ekiä vielä ollenkaan, mutta suuri apu on mulle ollut omasta äidistä mm. menneenä syksynä Ekiä päiväkodista haettaessa. Tai siis ei ole tarvinnut pitää koskaan poikaa siellä hirveän pitkää päivää, vaikka olen ollut työmatkoilla, kun mummu on sitten tarvittaessa hakenut Ekin kotiin. Ja lupasi olla avuksi edelleen tammikuussa, kun mulla on taas normaali 8 h työaika plus ne pitkät matkat. Yritän selvitä viimeset työviikot jotenkin plussasaldoja käyttämällä kohtuullisen pituisilla päivillä ja sitten mummun avulla.

Puuh, meidän päivärytmi on melkoisen hukassa lomaviikon jälkeen. Huomenna se pitäis saada edes vähän oikastua. Eki nukkui tänäänkin päikkäreitä klo 16 asti ja nyt sitten tietenkin valvoo vielä. Katotaan, miten saadaan nukahtamaan ja kuinka myöhään aamulla taas nukutaan.
 
Heippa,

en ehtinyt vielä joulukuun vikoja juttuja käydä lueskelemassa, mutta tulin vaan toivottamaan Hyvää uutta vuotta ja ilmoittelemaan, että täällä ollaan vielä... Tänään kyllä shoppailureissun jälkeen on koko illan supistellu, välillä jo 5-7minuutinkin välein, mutta ei kovin kipeästi, ainoastaan napakasti. Nyt tulee enää muutama tunnissa. Luulin jo, että päästäis lähtemään, mutta ei... No, vielä on viikko laskettuun aikaan, mutta kyllä täällä oltais jo niin valmiita synnyttämään tää muhkea kaveri ulos!

Taidan painua kohta jo pehkuihin, supistelut on vieny sen verran voimia, että oon jo ihan puhki. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,

t. Piipi + "pieni" 39+0
 
Moikka!

Kiitos Novelle uudesta pinosta:).

Piipille tsemppiä viime metreille, jospas ne supistelut olis pehmitellet paikkoja sielä että lähtö olisi jo lähellä.

Huomasinpa tuossa, että meillä kaikilla tässä on tähän asti toinen lapsi mennyt pidemmille päiville kuin eka. Hassu juttu, eikös sitä yleensä puhuta että menis toisin päin.

Tänne ei oikeastaan uutta kuulu. Vieläkin ollaan kipeenä, mutta ehkä vähän jo toivoa näkyvissä että tästä joku päivä selviäisi. Töihin paluuta jännityksellä odotan. Ensi viikon ma alkaa työt paikassa josta jäin sairauslomalle ja äitiyslomalle esikoista odottaessa. Mutta kaippa ne asiat palaa mieleen taas kun pidempään on sielä kuitenkin töitä tehnyt.

Viimeksi muuten neuvolassa käydessä huomasin eroja edellisen neuvolan ja tämän välillä käytännöissä. Esim. se kun aikaisemmassa neuvolassa aivan alusta asti käytiin tulessa vessassa jättämässä näyte niin nyt sain ohjeet, että aletaan seuraamaan vasta raskauden loppu puolella. Ja sokerirasitukseen passitettiin ekassa neuvolassa viikolla 12 ja 20 niin nyt on vain viikolla 20. Outoa että samassa kaupungissakin on eroja käytännöissä, mutta kaippa se sitten niin on. Saas nähdä mitä vielä tulee :).


Nanna 13+1
 
Onnellista tätä vuotta kaikille!

Terveisiä lääkärineuvolasta. Tessulla oli kaikki oikein hyvin. Etukäteen jännitti kovasti kohdunsuun ja kohdunkaulan tilanne, kun on melkein kaksi kuukautta supistellut, mutta kaikki oli siellä kunnossa. Iltaisin ja öisin supistelee tosi paljon ja välillä napakastikin, mutta ilmeisesti ei haittaa. Esikoisen kanssa oli sama juttu supistusten kanssa ja vähän etuajassahan hän sitten tulikin.

Tässä on nyt sellainen kumma juttu, että Tessu vaikuttaa olevan tosi iso kaveri. Painoarvio oli 1040 g, mikä vastaa viikkoja 28+1, vaikka viikkoja on vasta 26+5. Tällä menolla hän on laskettuna aikana pitkälti yli 4 kg. Olen ihan kauhuissani ja soittelin jo terkkarille, että miten sen pelkopolin kanssa nyt oikein on, milloin sinne pääsee. Yöunet meni jo ennen tätä tietoa, saati nyt. En mitenkään pysty tuollaista möhköä synnyttämään, kun 2,6-kiloisenkin synnyttäminen oli niin hirveää. Melkein itkettää pelkkä ajatus. Minä vaan toivon, että arvio olisi ollut väärä ja että vauva tulisi taas etuajassa. Menen myös sittenkin sinne sokerirasitukseen, vaikka ei pitänyt. En ole mitenkään riskiryhmää, mutta millä ihmeellä tällaisen kokoeron muuten selittää? Sukupuolikin en lapsilla sama.

Toivottavasti Piipi pääsee pian tositoimiin, ellei ole jo! Lupaavalta kuulosti supistukset.

Nannalle mukavaa töihinpaluuta.
 
Ensiksi ettei unohdu... Mukavaa Uutta Vuotta kaikille!. Piipillä alkaa olla jo tosi jännän paikat, tsemppiä! Nannalle rentoja työpäiviä, nautihan aikuisesta seurasta ja kahvitauoista! Ja Pössille onnittelut aselevosta uhmiksen kanssa. Hyvä kun tilanne oli hyvä, paitsi tuon kokoarvion suhteen. Kvartti, onneksi teilläkin on ollut helpompaa nukuttamisen suhteen. Meillä myös. Joskus menee kauan ennen kuin nukahtaa, mutta ei enää protestoi niin paljoa.

Meidän pienelle pojalle tuli jouluna ensimmäinen hammas! Ja ikäähän herralla on 3 kk... Muuten tosi kiva juttu (näyttää tosi söpöltä huutaessaan... ;) ), mutta syöttöhommien kannalta ei olekaan niin kiva juttu. Tyttö lopetti pureksimisen muutaman kerran jälkeen, mutta nämä tapaus on selvästi kovempi luu.

Kaikille jaksamisen ja masennuksen poikasen kanssa taisteleville erityisterveiset. Sitä on myös täällä ilmassa. Mies on nyt lomalla, ja kuvittelin että pääsee tämän viikon vähän helpommalla ja saa sitä omaakin aikaa, mutta samaa huttua tää on kuin normipäivinäkin. Kiukuttaa. Nyt meen keittämään cappucinot (kiitos joulupukille!), jos se vähän helpottais. Pitkästä aikaa pääsi sentään nettiinkin kun molemmat on nukkuneet jo melkein tunnin yhtä aikaa.
 
Mitenkä se tuntuu aina, että toisten raskaus etenee paljon hurjempaa vauhtia kuin oma. NANNALLAkin jo 14. rv menossa!

Tammikuisia siis odotellaan vähitellen syntyväksi. Ja sitten se onkin jo meidän maaliskuisten vuoro, huh!
PIIPILLE tsemppiä loppupäiville. Eiköhän sieltä pian kuulu jo vauvauutisia.

PÖSSI, toivottavasit pääset sinne pelkopolille juttelemaan ja suunnittelemaan synnytystä hyvissä ajoin, ettei sen takia tarvitse yöunia menettää. Hurjaltahan se kuulostaa, että yli nelikiloinen mahdollisesti olisi tulossa tällä kertaa, ja jos sun kokemus paljon pienemmänkin synnyttämisestä on ollut kurja. On varmasti hyvä varmistaakin nuo sokerit, ettei vaan siinä ole syytä isoon kokoon. Vai onkohan ne painoarviot tosiaan miten luotettavia jo tokan kolmanneksen lopuilla? en tiedä...

VETKULLE jaksamisia talvimasennuksen kanssa. Oon kyllä aika varma, että kevätaurinko piristää monen mieltä. Koitetaan jaksaan nämä pimeät ajat jollain ihmeen kaupalla. Vai tuli siellä jo hammaskin pikkuiselle. Eihän se tosiaan ihan vielä olis ollut tarpeen. Toivottavasti pureminen loppuu alkuunsa.

Pöh, meillä on nyt jäänyt ihan kokonaan se Ekin omaan huoneeseen siirto. Kesällä vielä suunnittelin kovasti, että joulukuussa alettais totuttaa Ekiä omaan huoneeseen. Mutta kun syksy on mennyt flunssia sairastellessa, ei ole tullut taas mieleenkään siirtää niin levotonta nukkujaa kauemmas. Viime yönä olin kyllä taas valmis lähtemään saman tien siirtelemään huonekaluja niin, että Ekin sänky mahtuis toiseen huoneeseen. Ihme kitinää ja yskimistä tunnin verran just kun oli ihanasti nukahtanut oikein hyvin. Rauhottui sitten vasta, kun pääsi isän viereen nukkumaan. Olishan tässä vielä aikaa ennen vauvan tuloa tehdä tuollainen isompi muutos. Epäilyttä vaan, ettei Eki tykkää nukkua yksin. Kauankohan kestäisi se opetteluvaihe? Minkälaisia kokemuksia muilla on?

t.Novelle 30+2
(Ainakin toiseksi viimeinen kymmenluku paukkuu jo!!!!)
 
Onnea Piipi :flower::heart: ! Tuolta toiselta foorumilta bongasin tiedon. Odotellaan kuulumisia tännekin :)

Tänne ei mitään erikoista. Mulla ei ole ollut supisteluja eikä mitään, mutta ei ollut viimeksikään ennen kuin sitten synnytys alkoi.

Novelle: ehkä kannattaisi nyt siirtää Eki omaan huoneeseen, koska vauvan tuloon olisi vielä hyvin aikaa. Samaan syssyyn ei tosiaan kannata ajoittaa kahta isoa muutosta. Meillä S siirtyi mielellään omaan huoneeseen ja samalla siirtyi pinniksestä isoon sänkyyn. Oli jotenkin ihan tohkeissaan siitä uudesta sängystä. Eli meillä ei ollut oikeastaan mitään ongelmia, paitsi tietysti se, että isojen sängystä pääsee pois toisin kuin pinniksestä -> palauttamista sänkyyn kunnes nukahtaa.....

Hazel 37+3
 
Hazel, miten hyvin S nukkui ennen omaan huoneeseen siirtoa? Siis tarvitsiko hyssytellä yöllä yhtään tai jonkin verran? Ja miten sen jälkeen? Mua kun epäilyttää se, jos siirretään omaan huoneeseen, ja siellä pitää ruveta ravaamaan öisin.

Nyt ainakin Eki vaatii taputtelua jonkin verran. Saattaa siis herätä itkemään yöllä. Eniten tätä on silloin, kun on sitä flunssaa. Joskus ei nuku millään omassa sängyssäkään, jos on kipeä. Terveenä pysyy kyllä omassa sängyssään, mutta ei nuku ilman hyssyttelyjä öitä läpi. Nyt Eki nukkuu isän vieressä. Jos ja kun (ainakin joskus) siirretään omaan huoneeseen, oon aika varma, että hyssyttelyvastuu siirtyy taas minulle, huonounisempana. Ei mun mies varmaan edes herää, jos EKi itkee toisessa huoneessa. Ei se nytkään häiriinny esim. Ekin yskimisetä juurikaan, kun taas itse valvoin taas viime yönä kaksi tuntia putkeen, kun Eki vaan yski ja yski. Ja sit en saanut muuten vaan unta... Eli joo, kolme päivää päiväkodissa, ja taas EKille tule yskä ja nuha. En jaksa enää tätä!

Vai teki Piipi ekan poikkeuksen tuohon meidän tilastoon siitä, että kakkoset tulee myöhemmin kuin ykköset tähän pinoon. No sehän on lupaavaa! Onnittelut sinne!
 
Paljon onnea Piipille! :flower: Minkä kokoinen "pieni" sieltä lopulta tuli? Miten kaikki meni ja on jatkunut?

Vetkun vauva onkin ollut aika ripeä hampaankasvatuksen suhteen. Toivottavasti hän lopettaa puremisen pian, kun pääsee uutuuden viehätyksestä.

Novelle, minustakin tuntuu, että kannattaa yrittää siirtää Eki omaan huoneeseen hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Jospa ne flunssatkin vähenisivät sitten kun hän ei ole enää päiväkodissa. Vai oliko tarkoitus, että on? En muista. Ehkä se sängysät nouseminen ei ole paljon sen pahempi, kuin että Ekin yskä valvottaa sinua? Toivottavasti siirto sujuu hyvin! Meillä meni omaan huoneeseen siirtyminen tosi helposti muuton yhteydessä, kun muksu oli 1 v 3 kk. Hän oli lopettanut yöheräilyt viikkoa aiemmin kuin seinään. En minä tiedä, mitä hän ymmärsi, mutta sanoin jo etukäteen, että nyt sinä saat ihan oman huoneen, jossa saat nukkua rauhassa, uudessa kodissa on uudet järjestelyt ym. Kaveri ehdotti tuota ratkaisua ja minusta tuntui ensin, että eihän niin voi tehdä, että muutto ja oma huone yht'aikaa, mutta päätettiin kuitenkin kokeilla ja hyvin sujui. Nyt aiomme siirtää muksun pinniksestä isojen sänkyyn tämän kuun aikana. Jännittää tosi paljon, että millainen palautusrumba siitä syntyy.

Olen vähän toipunut kokoarvion aiheuttamasta järkytyksestä. Toki toivon edelleen, että siinä olisi ollut virhe. Koko tarkastetaan ainakin kerran uudestaan ja pelkopolilla varmaankin vielä erikseen ja tehdään synnytystapa-arvio. Enpä kyllä tiedä kumpaa pekään enemmän, alatiesynnytystä vai sektiota.

Esikoinenkin on taas normalisoitunut ja on oma ärhäkkä itsensä. Hyvä kausi olikin poikkeuksellisen hyvä ja myös pitkä, 1,5 viikkoa.
 
Heipä hei,

nyt ehdin tällekin puolelle pikaiseen kirjoitella. Eli kiitos vaan onnitteluista, pikkusisko syntyi 5.1. viikolla 39+3 eli tosiaan aikaisemmin kuin esikoinen :). Tiistaina 4.1. mulla oli neuvola, jossa tehtiin sisätutkimus, paikat oli jo kahdelle tai kolmelle sormelle auki ja kätilö vähän "venytteli" siinä samalla kohdunsuuta. Päivällä ja yöllä tulikin koko ajan kovempia supistuksia, mutta vaan muutama tunnissa kunnes sitten heräsin seuraavana aamuna klo 7 kovaan supistukseen. Siitä supparit sit jatkuikin saman tien 5 minuutin välein kovina, joten herättelin miehen, vietiin esikoinen päiväkotiin ja suoraan synnärille. Synnytys oli hiljalleen käynnissä ja päästiin saliin, supistuksia tuli klo 14 mennessä 5-9 min välein ja kivun kanssa vielä pärjäsi. Tässä vaiheessa olin 5cm auki ja äkkiä kivut koveni ja menin vielä suihkuun helpottaan oloa. Suihku helpottikin mukavasti, mutta pyysin sen jälkeen samantien epiduraalin. Se tehos tosi hyvin ja pari tuntia olin lähes kivuton, vasta kuitenkin 7cm auki. Kalvot puhkaistiin siinä vaiheessa ja sit tulikin kaks tosi kovaa supistusta ja ponnistamisen tarve tuntui samantien. Kätikö tsekkasi tilanteen ja olin täysin auki ja eiku ponnistamaan. Valitettavasti epiduraalin vaikutus oli just haihtunut, joten ponnistusvaiheessa ei puudutusapuja enää ollut ja tuska sen mukainen... Onneksi se kesti kuitenkin "vain" 20min, vaikka tuntui kyllä todella paljon pidemmältä... Neiti tuli maailmaan klo 18.34 ja selvisin yhdellä pienellä repeämällä ja kolmella tikillä. Mitat siis 4080g ja 52,5cm, joten ONNEKSI neiti päätti tulla etuajassa ulos eikä kasvanut enää tuosta...! Täysi työ oli meinaan tossa nelikiloisen punnertamisessa ;) Päästiin kotiin jo eilen illalla ja ihanahan tää on kotona olla. Isosisko on aivan haltioissaan ja välillä vähän liiankin innokkaasti vauvaa silittelee ym.

Jaahas, nyt kutsutaan...

t. Piipi ja pikkusisko 3 vrk
 
Onnea Piipi tätäkin kautta pikku prinsessasta :flower:!!

Viimeinen päivä kotiäitinä :/. Hiukan haikeaa. Ja stressiä pukkaa, missä mun työkengät, onko kaikki avaimet hommattuna, kuinka monelta pitikään nousta että ehti 7 töihin jne :D. Flunssa onneksi on ehkä hiukan parempana. Kävin yksityisellä lekurilla pari päivää sitten kun alko poskionteloissa olemaan tunne että kohta posahtaa ja tulehdushan sielä oli. Nyt siis antibiootit menossa.

Me siirrettiin vanhempi omaan huoneeseen jo 6kk iässä. Helpotti paljon lapsen unia kun meinasi eheräillä joka kääntymiseen muuten. Ja tosiaan isojen poikien sänkyyn siirtyi kesällä. Nyt menee nukkumaan menot jo tosi hyvin. Voi vain iltatoimien ja sadun jälkeen toivottaa hyvää yötä ja poika nukahtaa itsekseen! Saattaa huudella omasta huoneesta muutaman kerran käymään sielä, mutta varmaan vain haluaa tarkistaa että äiti ja isi on kuulolla. Aina ei edes tuota tarvi kun jo unessa.
Nuorempi siirrettiin vasta reilu viikko sitte omaan huoneeseen. Tässä on ollu niin paljon noita sairasteluita ja yöheräilyjä että olen kokenut helpommaksi kun on vieressä ollu yöt. Ihan hyvin on mennyt nyt nämä viime yöt omassa huoneessa.

Nyt taas penkomaan kaappeja jos ne kengät jostain vielä löytyis...

Toivottavasti Pössillä kokoarvion tarkastuksissa tulis hieman pienempiä tuloksia seuraavan kerran! Hyvä, että niitä tulee muutama lisää niin jos se hiukan varmistuisi sitten.

Nanna 14+0
 
Viimeksi muokattu:
Onnea Piipille prinsessasta! :)

Nannalle tsemppiä töihinpaluuseen!

Täällä ollaan saatu muutto suoritettua ja pidän peukut pystyssä, että se oma koti löytyisi pian ja pääsisi tästä väliaikaisesta pois. Ei täällä mitään hätää ole, mutta kumminkin. Siihen hepatoosiin ei nyt sitten saatu vastausta, kun olivat laittaneet PUUTTEELLISET verikokeet neuvolasta :stick: Eipä ole nyt kyllä kutissutkaan, eli uudet kokeet otetaan sitten vähän myöhemmin muutaman viikon päästä. Mutta siitä sokerirasituksesta sitten narahdin : / Se keskimmäinen arvo oli koholla, ja nyt sitten otetaan noita seurantoja kotona ja ens viikolla tsekataan niitä neuvolassa. Ainakin ihan hyviltä nuo arvot on nyt näyttänyt tuon ruokavalion kanssa, joten ihan toiveikas olen. Ja se syöpäepäily tällä läheisellä varmistui :'( Nyt on sitten edessä puoli vuotta sytostaattihoitoja, alkaen ensi viikolla. Ennuste kyllä on ihan hyvä, mutta rankat ajat edessä :(
 
Novelle: silloin kun S siirrettiin omaan huoneeseen, niin heräili ehkä 0-2 kertaa yössä, joskus enemmän (oli joku kausi, jolloin heräili enemmän, mutta ei kestänyt kauan). Me vaihdettiin siihen isojen sänkyyn silloin samalla ja siitä se kipittää meidän huoneeseen, jos herää. Yleensä aina riittää, kun sanoo, että on yö ja kantaa ja peittelee takaisin sänkyyn. Sen enempää ei tarvitse hyssytellä tms. Nyt S herää 0-1 kertaa yössä, aika paljon menee ilman herätyksiä, mutta aamulla kyllä herää tosi aikaisin.
 
Piipille hirmuisesti onnea! Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin hyvin isosiskon suhteen ja muutenkin. Melko nopea synnytys sulla, varsinkin kun kyse oli yli 4-kiloisesta.

Novelle, meillä kanssa esikoinen siirtyi omaan huoneeseen joskus jo reilu puoli vuotiaana, sen jälkeen kun saatiin hänen huone tyhjennettyä muuttolaatikoista. Hyvin on siellä nukkunut, tuota pikkuveljen syntymän jälkeistä nukuttamis- ja yöheräilyvaihetta lukuunottamatta. Ja isojen sänkyyn siirrettiin vajaa puolitoistavuotiaana. Mä kanssa tsemppaisin kokeilemaan ainakin sitä omassa huoneessa nukkumista. Tuttujen puheista olen tulkinnut, että saattaa olla hankalampaa mitä isommaksi pääsee, ja monella yöheräilyt on vähentyneet sillä, ettei nukuteta samassa huoneessa/ sängyssä. Kannattaa varautua siihen että nukkuminen on siirron jälkeen alussa huonompaa, niin ei voi yllättyä kuin positiivisesti!

Pössi, hyvä että pahin sokki on helpottanut. Toivottavasti saat pelkopolilla asiallisen kohtelun ja varmuuden vauvan koosta. Harmi ettei hyvää kautta kestänyt tuon pidempään.

Meillä nukuttiin tänään kymmeneen. Heräsin itse ensin epäuskoisena puoli 10, tyttö heräsi kympiltä heti kun hiippailin kylppäriin ja pikkuveli sitten vasta puoli 11. Otin tosin poitsun viereen torkkumaan jo joskus kasin pintaan, mutta kuitenkin. Päivällä onkin ollut sitten hiukka huonompaa tuo nukkuminen... Huomenna on pakko herätellä aikaisemmin, jos eivät muuten herää. Niin ja poitsulla pukkaa nyt ilmeisesti toista alahammasta. Tunkee käsiä ihan hulluna suuhun ja kuolaa PALJON. Ja puree edelleen syödessään. Yhtenä päivänä tuli vertakin, kun nappasi vähän tiukemmin. Irrotan heti, ja torun, ja pari kertaa olen tökkäissyt suupieleen omalla sormella, mutta mikään ei tunnu auttavan. Ei tosin pure joka kerta, vaan esim. silloin kun masua kipristää, mutta on tosi raivostuttavaa kun saa olla koko ajan varuillaan.

Nyt nukkuun...
 
Hello ja hyvää uutta vuotta! Palattiin maanantaina takaisin, mutta enpä ole paljon ehtinyt koneella käymään. Kävin äsken neuvolassa ja kaikki oli hyvin, nyt on siis 33+1. Rauta pitää tosin aloittaa : /

Paljon onnea Piipille pienestä prinsessasta!

Nannalle tsemppiä työhön paluuseen. Eipä sitä putkea pitkään sentään ole :)

Niisku, ikävää kuulla läheisen syöpäepäilystä :hug: Minun tädilläni oli syöpä ja selvästi oloa kohensi se Havupuu-uutejuoma, vaikka toiset eivät siihen uskokaan.

Novelle, me siirrettiin Niklas omaan huoneeseen kans 6 kk ikäisenä. Selvästi unet rauhoittuivat siitä.
 
Oma huone
Ai, moni teistä onkin jo aikasin siirtänyt vauvan omaan huoneeseen...Meillä jatkui se aamuyön/varhaisen aamun imetys vielä melkein 1-vuotiaaksi asti, joten jo siitä syystä ei tullut mieleenkään vauvana tehdä siirtoa. Lisäksi meidän makuuhuone on niin valtavan suuri (varmaan 25-30 neliötä), että sinne mahdutaan kaikki hyvin. Pinnis otettiin pois käytöstä loppukesästä, ja se muutos sujui oikein hyvin.

Eipä siinä mitään häviä, jos kokeilee siirtää pojan omaan huoneeseen. Voi kyllä olla totta, että se on jo vähän "myöhäistä" tehdä. Tuollanen 2-vuotias ymmärtää jo niin palon asioita, ja varmasti aluksi suuttuu, kun laitetaan pois isän vierestä nukkumasta. Mut jos se sitten pitkään vaikka jatkuu ihan mahdottomana koko siirtoyritys, voihan sitä aina siirtää takasin meidän makkariin. Kai sitten on vaan rohkeasti kokeiltava viimeistään kun mun äitiysloma alkaa. Nyt on taas sitä yskää Ekillä, mutta paranemaan päin onneksi.

TÖIHINPALUU
Mites NANNAN töihin paluu on onnistunut? Muistan kun mulla aluksi oli kova ikävä Ekiä ja olin aika levoton, että miten se nyt pärjää siellä päiväkodissa. Ja yritin aina kiirehtiä kotiin heti kun vaan ehdin. Ja sitten olin vihanen, jos ei ne miehet olleetkaan kotona just kun tulin, kun oli oikein yrittänyt kiirehtiä...Mutta kyllä ne ajatukset siitä sitten rauhottui vähitellen, ja oppi nauttimaan siitä, että saa olla rauhassa aikuisten seurassa.

PÄIVÄHOITO
Pitäis soitella päivähoitotoimistoonkin. En ole vielä sopinut tarkemmiin Ekin hoitoajoista jatkossa. Kovasti on kai ruuhkaa päiväkotiin, siis jonossa tulijoita olisi, eikä ne mielellään antais kai jatkaa siellä ollenkaan, mutta onhan siihen ihan lakisääteinen oikeus. Mutta katotaan nyt, mitä sovitaan keväästä.

Nyt pitää taas töitä tehdä...
 
Viimeksi muokattu:
No nyt ehdin taas vähän jatkaa...

NIISKU, jopas nyt, että puutteellisia veritutkimuksia on tehty. Sattuuhan sitä kaikkea, mutta ei kiva yllätys ollenkaan. Harmi että se syöpäepäily osoittautui oikeaksi. Onneksi nykyään on hyviä hoitoja, joskin tosi rankkojahan ne on joka tapauksessa. Ja sokeritkin vielä meinaa kiusata. Kovasti tsemppiä sinulle kaikkiin koettelemuksiin. Onneksi ei sentään ole kutissut enää. Ja onnea kodinmetsästykseen myös!

Taisin itse välttyä tällä kertaa raskausdiabetekseltä. Huomenna se lopullisesti selviää, kun on neuvolakäynti. Mutta olishan ne tietääkseni sieltä soittaneet, jos olis jotain huomautettavaa ollut testissä. Jännä juttu, mikä siinä sitten viime raskaudessa oli, kun sillon testiarvioista mullakin se keskimmäinen oli liian korkea.

VETKU, noi on kivoja ylläreitä välillä, kun saakin nukkua tavallista pidempään :) Meillä Eki on ruvennut nukkumaan aamuisin ihan säännöllisesti mielellään vähintään klo 7 asti, kun pitkään herättiin aina kuudelta myös viikonloppuisin.

Me annetaankin nyt Ekin aamuisin nukkua ainakin 6.30 asti myös arkisin, että saadaan rytmi viikonloppunakin edes vähän myöhäsemmäksi. Tämä on tosin kostautunut viime aikoina päivärytmiongelmina: viikonloppuisin on herätty aamulla vasta klo 8, ja sitten ei meinaa millään tulla uni silmään päikkäriaikaan. Eki nukahti viime viikonloppuna sekä la että su vasta joskus klo 17 ihan syliin. Ja sitten taas on pakko herättää aika pian, ettei mene illalla ihan hirveän myöhään. Ja väkisin herättämisestä aiheutuu tietysti melkoinen ja melkoisen pitkä kiukkukohtaus. Kai se rytmi tästä taas ajan kanssa löytyy myös viikonloppuihin.

Mites tokakertalaiset jo synnyttäneet: onko SYNNYTYS kokonaisuudessaan edennyt miten paljon nopeammin kuin ekalla kerralla? Jotenkin se vaan alkaa pikkuhiljaa olla mielessä tuokin asia tässä työviikkojen käydessä vähiin. Joku mua varotteli, että se kokonaiskesto helposti puolittuu näin toisella kerralla, että kannattaa sikäli hyvissä ajoin lähteä sairaalaan, koska meillä on sinne se noin tunnin automatkakin.

PÄIVÄHOITOASIA täällä vähän etenee. Soittelin kuntaan, ja tokihan he toivovat, ettei ainakaan kokopäivähoidossa pidetä Ekiä. On kuulemma lähes katastrofi tämä kevät. Pitää nyt sitten vihdoin miettiä, montako tuntia ja kuinka monena päivänä viikossa Eki menis päiväkotiin. Ehkä joku 10 pv/kk ja sillä max 5 tunnin päivillä vois kokeilla. Siitähän tulee 2-3 pv/viikko ja esim. klo 10-15. Noilla ajoilla maksukaan ei olis enää paha.
 
Iltoja!

Töihin paluu on mennyt loistavasti! Asiat alkaa palautumaan mieleen pikku hiljaa ja yllättävän paljon semmosta pientä nippelitietoa tuonne on jäänyt mielen sopukoihin mitä ei olis uskonnukkaan. Suoraan sanottuna töissä on ollut kivaa ja aika mennyt tosi nopeaa. Tottakai lapsia ikävä on, mutta toisaalta kun tietää että nyt ovat isänsä kanssa kotona niin helpottaa omaa oloaki. Nuorempi on ihana kun tulee iltapäivisten kontaten vastaan ja tuumaa ilahtuneena äiti! Kun tulen kotiin :). Vanhempi on vissiin tottunut jo siihen että töissä saattaa käydä joten riippuu ihan hänen mielentilasta onko ovella vastassa vai ei.

Synnytyksestä: Minulla piti paikkansa tuo keston lyheneminen. Siis sen jälkeen kun nuoremman synnytys lopulta käyntiin saatiin. Esikoisen aikoja en minuutilleen muista mutta kokonaiskesto oli noin 13-14h ja ponnistusvaihe 36min. Toisella kokonaiskesto oli 4h35min ja ponnistus 3min. Saa nähdä lentääkö kolmas ekalla ponnistuksella pihalle, jos samaa rataa jatkuu nopeutuminen.

Novelle: Noissa sokereiden raja-arvoissa oli ainaki tapahtunu muutoksia siitä ku esikoisia odotettiin. Mulla oli aikalailla samat arvot viimeksi kuin M odotuksessa, mutta ei enää ylittäny niitä rajoja joten puhtain paperein selvisin toisessa odotuksessa.

Ikävää Niisku, että teille on tullut huonoja uutisia. Jaksamisia sinulle. Toivotaan, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ja onnea tosiaan uuden kodin metsästykseen! Jospa se oikea tulisi pian vastaan!

Jotain minulla asiaa vielä oli, mutta se meni nyt.... Pitää taas palata kunhan saan sen päähäni.

Nanna 14+3
 
Nanna, tosi kiva että työt on lähteneet hyvin käyntiin! Varmasti niistä työpäivistä jaksaa nauttia ihan eri tavalla, kun tietää ettei töissä tarvii hengailla kauaa. :D

Novelle, mulla avautumisvaiheen alku 4 cm:n asti, jonka siis molemmilla kerroilla vietin kotona, ei lyhentynyt yhtään, mutta sitten ponnistusvaihe oli selvästi lyhyempi ja samoin sairaalassa vietetty aika ennen syntymää. Ekalla kerralla meni n. 5 h, tokalla n. 2,5 h. Tokalla kerralla tosin puhkaistiin kalvot vasta sairaalassa, ekassa lapsivesi meni kotona.

Meillä oli eilen 4 kk lääkärineuvola ja kaikki oli kunnossa. Poika punkee jo kovasti pystyasentoon istumaan, eikä tarvii kuulemma enää estellä jos haluaa istua sylissä tuettuna. Melkoisen jäntevä jässikkä on muutenkin. Miten ihmeessä noi kasvaa noin kamalaa vauhtia? Hassua kun joutuu jo kaivamaan esille sellaisia vaatteita, joita tyttö tuntuu pitäneen ihan just äsken...
 
Oho, Vetkun poika on jo 4 kk! Jokos teillä aletaan soseita maistella kohta? Toivottavasti se pureminen loppuu. Ei varmaan kiva ollenkaan, kun ei koskaan tiedä, iskeekö kiinni vai ei :D

Juu, unohdinpa sitten kokonaan kysyä eilen neuvolassa sokerirasituksen tulokset. Höh, ensi kertaan jäi sitten. Kaikki oli kunnossa edelleen. Painoa on nyt tullut n. 8,5kg yhteensä, 400g/viikko viime kerrasta. Välillä meinaakin vähän turvottaa, mutta se vaihtelee päivittäin. Tuntuis siltä, että jos nukun monta yötä huonosti, sitten turvottaa. Mutta jos saa nukuttua paremmin, ei nestettäkään kerry niin. Niin ja vauveli on ainakin tässä vaiheessa pää alaspäin. Toivottavasti pysyykin niin! Ihan erilaiselta tuntuukin liikkeet. Potkut on voimakkaampia ja tuntuu kyljessä, joskus aika ylhäällä, joskus mahan keskivaiheilla. Ja selvästi enempi painavalta tuntuu tuolla alavatsalla kuin viime kerralla, jolloin Ekin pää oli kylkikaaren alla. Nyt ei niin närästäkään kuin silloin. Kunpa siis ymmärtäisi pysyä nyt näin päin.
 
Novelle, varmasti se sokru on kunnossa, jos ei kerran terkkari ottanut sitä puheeksi. Mahtavaa se olisi, jos ei nyt iskisi :)

Nanna, mahtavaa, että töihin paluu sujui hyvin. Ihania nuo lasten tervehdykset, kun menee hakemaan hoidosta pois :heart:

Toivottavasti tosiaan tuo synnytyksen nopeutuminen pitäisi paikkansa. Toivottavasti sitä pystyis pärjäämään kotona suppareiden kanssa mahdollisimman pitkään. Me mennään tutustumaan Savonlinnan synnärille helmikuun alussa. Sittenpähän tiedän kaikki sairaalan varustukset ja osaan odottaa jotain. Toivottavasti siellä olisi se amme!

Onpas Vetkun poitsu kasvanut nopeasti! Joskus se aika tosiaan tuntuu menevän liian nopeasti :)
 
Hei kaikki. Kopioin tänne jutun tuolta toiselta foorumilta, jotta ehdin ennen pikkuisen heräämistä. Ei tarvi lukea kahteen kertaan, jos tuntuu tutulta! Eli tässä tällainen tiivis versio synnytyksestä.

Meille syntyi tyttönen 13.1.klo 6.36. Mulla meni vedet yöllä ja pyysivät sairaalaan näytillä, vaikkei supistuksia ollut. Ajattelin, että tulen varmaan kotiin päiväksi odottamaan supisten alkamista. Sairaalalla olin 1,5 cm auki eikä synnytys ollut alkanut. Hoitaja suositteli peräruisketta ja passitti mut suihkuun. Ja sitten supistukset alkoivatkin. Hoitaja sanoi, että toi ruiske usein tekee sen uudelleensynnyttäjillä. Pääsin saliin, kun tuntui, että voisin ottaa ilokaasua. Ilmoittelin miehelleni, että lähtisi tulemaan sairaalalle. Salissa ehdin hengitellä ilokaasua tunnin, kun yhtäkkiä supistukset tuntuivat ihan kamalilta. Sain soitettua kelloa ja kätilö tuli paikalle ja pyysi mut sängylle. Samalla mieheni tuli ovesta sisään, kun piehtaroin sängyllä ja itkin! Kohdunsuu oli kokonaan auki ja ponnistamaan vaan. Kesti 1 minuutin ja tyttö tuli maailmaan!! Synnytys kesti 4 tuntia kokonaisuudessaan ja loppu meni siis tosi vauhdilla.

Tytön mitat olivat 3100 g ja 49 cm. En olisi ikinä uskonut, että synnytys menee noin nopsaan, kun ekasta olin sairaalalla sen puolitoista vuorokautta ennen kuin sain vauvan puskettua ulos. Ponnistusvaihekin lyheni nyt siis tunnista yhteen minuuttiin!! Eli todella kannattaa lähteä sairaalaan ajoissa. Eikö Novelle ollut tuota mietiskellyt. Mieheni ehti olla salissa varmaan 2 minuuttia ennen kuin tyttö oli maailmassa. Olisi pystynyt tulemaan aiemminkin, jos olisin pyytänyt, mutta en itsekään tajunnut, miten nopsaan edetään. Kohdunsuun tilannetta ei katsottu saliin mennessä, joten viimeisin tieto oli, että se on 2-2,5 cm auki.....

Toivottavasti ehdin täällä vierailla. Ainakin nämä ekat päivät ovat menneet oikein hyvin :) Mieheni on kolme viikkoa nyt lomalla, joten se on iso helpotus.
 

Yhteistyössä