Kesäkuun Kastehelmet 2012 **MAALISKUUSSA**

Kiitos Mupelo uudesta pinosta!

Hassua aatella että joillain on la jo ei ens mut seuraavassa kuussa!!! <3

ihanaa=) enää 3 kuukautta jäljellä=) En malta odottaa!
Ja ihanaa kevät tulee=)
Ihanaa odotusta kaikille!

maritta83 ja mooses 25+2

Huomasin ettei mulla ole laitettu synnytys sairaalaa tonne listalle.
Se ois keski-suomen sairaala=) kiitos jo etukäteen laittajalle=)
maritta ja mooses 25+2

Täällä saatiin vastaus punktiosta äsken ja kromosomien puolesta täysin terve lapsonen. Olot on osunut täysin nappiin koska tyttöä täällä odotellaan. Jos vois niin skumppa pullon korkkaisin, mutta taitaa pullakahvit riittää. Nyt se sitten on ihan todellista, MEILLE TULEE OIKEESTI VAUVA <3

Tervehdys täältäkin muuttokiireiden keskeltä :wave: ja kiitokset uudesta pinosta :flower:

Hiljaiseloa tullut nyt vietettyä palstailun suhteen, hiukan kiireistä aikaa tällä hetkellä mut onneks viikonloppuna helpottaa tää muuttorumba ihanaa päästä laittelemaan taas uutta kotia ja vielä ihanempaa että kevät ja ennenkaikkea se kesäkuu lähenee =)

niin ja tänään taas POKSUU poks poks!! :heart:

Kareliini ja pikkuinen 25+0 :heart:

Poikkka, ihania uutisia ja onnea tyttötiedoista :heart: :heart:

Höpöttäjä75 ja muut influenssasta/flunssasta kärsiville voimia!

Sandrastiinalle voimia väsymykseen, toivottavasti pian helpottaa!

Maritta83 paljon on hyviä neuvoja jo tullut, ymmärrän että suret tilannetta. Minulla yksi läheinen ystävä ei kestä olla minun kanssa missään yhteydessä, koska kärsivät itse lapsettomuudesta ja ensimmäiset hoidot nyt parhaillaan meneillään. Kyllä hän kertoi että on onnellinen meidän puolestaan, mutta on tällä hetkellä vain niin kovin masentunut omasta tilanteesta. Minä olen tosi surullinen että en voi pitää nyt yhteyttä ystävääni ja jotenkin koen sen niin epäreiluksi koko tämän tilanteen. Mutta ei auta kun antaa hänelle nyt aikaa, ilmeisesti se on parasta mitä voin tällä hetkellä tehdä.

Olen nyt pari viikkoa sairaslomalla. Kohdunsuulla ei onneksi muutoksia, mutta neuvolalääkäri kielisi kuitenkin ihan kaiken. Nyt ei saa muuta tehdän kuin levätä, jottei kohdunsuulla alkaisikaan tapahtumaan mitään. Supistukset ovat kyllä jonkinverran nyt vähentyneet. Parin viikon kuluttua taas kontrolli neuvolalääkärillä, joten silloin selviää miten jatkot. Painoa oli taas kerran tullut 800g/vko!! |O Painoa tullut nyt +10kg (lasken painosta ennen raskautta, en ensimmäisestä neuvolakäynnin painosta). Nyt kun ei saa liikkua eikä tehdä mitään, niin mitä muutakaan tämmöinen sokerihiiri sitten tekee kuin syö. Mun painonhallinnan tärkeä osa on aina liikunta, koska olen aina ollut perso hyvälle ruoalle.

Alkuviikosta haimme Kelan äitiyspakkauksen postista ja oli niin ihana päästä hypistelemään vauvanvaatteita! Minä kyllä tykkäsin vaatteista ja uskon että kaikki tulee käyttöön.

Miehen kanssa vielä kinastellaan että kestovappaillakko vai ei hänen. Hänen mielestä kakkaralli tulee olemaan kestovaippojen kanssa suurempaan kuin kertakäyttöisten. Vaikka olen yrittänyt perustella että tämä on taloudellisempaa ja luultavasti myös vauvan iholle parempi ja lisäksi minähän ne pyykit pesen. :vampire: Minä olen jotenkin tykästynyt nuihin taskuvaippoihin ja luulen että niillä tulen menemään aika pitkälle. Siskolta sain joitakin käytettyjä taskuvaippoja ja lisäksi äitiyspakkauksessa tuli yksi taskuvaippa ja yksi all-in-one. Ei näillä vielä koko rumbaa varmasti pyöritä, mutta päästään ainakin hieman alkuun. Ei ole tarkoituskaan ihan täysin kestoilla, eli varmasti niitä kertakäyttöisiä tulee käytettyä toisinaan.

Nauttiikaa kaikki jotka saatte/pystytte ulkoilemaan näistä kauniista aurinkoisista kevättalven ilmoista!

Muumimamma_ 26+5

Lisäystä vielä..

Poikkka, onnea ihanista uutisista!! :flower::heart:


Ja Mupelolle suuri kiitos taas uudesta pinosta!:flower:

Ihanaa Poikkka! :heart: Ihan tuli tippa silmään, mukava saada kuulla hyviä uutisia.

(.) Herkkäily ilmeisesti alkanut... Tuossa jokunen ilta sitten alahuuli väpättäen keskustelin miehen kanssa siitä, onko vauvaa pakko päästää ensimmäiseksi sairaalayöksi vauvalaan. (luin netistä työkaverin synnyttäneen juuri vauvan, ja hän odotteli aamusella yön vauvalassa ollutta lasta takaisin) "Miten jonkun, jota on sen 9kk kantanut, voi laskea sen jälkeen silmistään ainakaan samantien, kun pikkuisen on saanut?!".
Eilen taas erehdyin katsomaan jotain ohjelmaa, jossa oli 30viikkoinen vauva vanhempiensa kanssa. Siinä sitten silmät kyynelissä, että "Katso kulta, meidänkin vaavi on parin viikon päästä tuon kokoinen!". Saati sitten, kun vauvaa kylvetettiin ja kylvetyksessä käytettiin kuplia, niin kyyneleiltä ei voinut välttyä.
Ihmettelinkin jo, että missä ne omat herkkäilyt viipyy.... :ashamed:

Kiitoksia uudesta pinosta!
Henna ja vaavi 26+5

Poikkka Kiva kuulla että kaikki hyvin!! :heart:

Muumimamma Meillä onki sitten sama vika, täälki yks herkkuperse ilmottautuu ja ku se liikuntakielto ollu jo koht 3kk voimassa.. *Huoh* |O Itse rakastan liikuntaa ja sillä itseki pidän painoni hallinnassa parhaiten, no mut sit raskauden jälkeen. Ens tiistaina saa kuulla totuuden painostaki taas, noh varmaa mäki siihe kymmenee ylimääräsee kiloon pääsen.. :O |O :ashamed: : /
Meki tykättii äitiyspakkauksesta kaikista vaatteista, saatii se eilen! :heart:

Mupelo Kiitos uudesta pinosta tosiaan! :flower:

Missy ja prinsessa 25+6 :heart: jo 6pv yli :heart:

Kiitoksia kaikille onnitteluista :heart: On tää jotenkin niin uskomatonta ajatella että nyt saa oikeesti jo odottaa ilman mitään pelkoa. Ja kun kuulin odotan tyttöä, tuli sellainen olo että "nyt oon valmis". Mulla ollut noiden aikaisempien jälkeen uskomus (varsinkin kun edellis kerralla ois ollut tyttö) että Lapsi tulee kun koettelemukset on kasvattaneet tarpeeksi.

Maritta : Kannattaa antaa aikaa vaikka tuntuukin varmasti pahalta omastakin puolesta. Muistan ite olleeni vihainen ja katkera, ne ajatukset mitä mulla oli muista odottajista. Aika parantaa, mutta muista ettei sun tarvitse pyytää anteeksi omaa onneas.

Poikkka oikein hirmuisesti onnea iloisista uutisista!!

nemain; täällä kans yks herkistelijä. Ei tarvi tulla kuin hyvä biisi radiosta niin alkaa tunteet nousta pintaan.

Mupelolle kiitokset uudesta pinosta! Tosiaan jo maaliskuu, reilut kolme kuukautta laskettuun aikaan, joillan vielä vähempi.

maritta83 komppaan Poikkkaa, ei tarvitse pyytää anteeksi omaa onnea. Ja aika yleensä tosiaan paras apu, kuten edellä jo monesti todettu.

Täällä odotellaan edelleen päätöstä Kelalta, ei edes äitiysavustuksesta ole mitään vielä. Vaikka pitkälti toista viikkoa jo mennään hakemuksen laitosta... Tahtoisin jo hypistellä pikkuisia vaatteita.

Rintintin & masukki 25+4

Viimepinossa keskusteltiin siitä masun muodosta ni munkin täytyy sitä kommentoida. Eli mullakin etuseinässä istukka eli on ihn littee navan kohtaa ja heikko poikalupaus eli ei se vissiin sitten sitä tyttöä tarkoita.

Nii ja määkin olen laittanu noi kelan paperit kolme viikkoa sitten eikä mitään ole kuulunu. Haluaisin jo kovasti saada sen paketin.

*madde ja topi 25+1*

Poikkka: onnittelut hyvistä tuloksista! Upeaa! Nyt voit keskittyä rauhassa vauvan odotukseen!

Vatsan muodosta: mulla on vatsa ihan pallomainen tuossa edessä, vaikka istukka on etuseinässä. Mutta eilen aloin ihmetellä, että ihan kuin vatsa olisi jotenkin muuttanut muotoaan. Tukivyötä oli vaikea saada jo aamulla hyvin, mutta vasta illalla aloin ihmeissäni katsoa, ihan kuin napa olisi "eri paikassa" kuin ennen. Toisin sanoen aivan kuin mun vatsa olisi laskeutunut hieman. Ehkä vain kuvittelen... edellisissä raskauksissa mun vatsa on laskeutunut aikaisin, rv 31-32, mutta nyt on vasta rv26. Kuitenkin viime aikainen väsymys ja supistelut ja nyt tämä ihmettely on vähän saanut miettimään, että entä JOS kuitenkin kohdunsuulla/kaulassa on jotain muutosta. Samaa olen hermoillut aikaisemmissa raskauksissa, eikä mitään ole tapahtunut, mutta pikkuisen iski pelon peikko takaraivoon.

Tänään mulla on sokerirasitus. Olisin voinut nukkua vielä puoli tuntia, mutta en sitten enää saanut unta. Nyt kärvistelen hereillä ja on kamala jano ja nälkäkin!

Vauvan liikkeet ovat selvästi vahvistuneet ja tuntuvat ja näkyvätkin jo hyvin. Mulle on iskenyt lisäksi jonkinasteinen siivousinnostus. Harmittaa, etten töiltä jaksa siivota ja järkkäillä Tekisi mieli vielä viedä tavaraa kirppikselle ennen vauvan syntymää. Saa nähdä, alanko sitten äitiyslomalla kuurata lattioita joka toinen päivä...

Onnea Poikkka hyvistä tuloksista. Mahtoi tuntua pitkältä odotus. Toivottavati se unohtuu pian

Mupelo kiitos uudesta pinosta.

Poikkka: onnea hyvistä tuloksista, on varmaan suuri helpotus :flower:

Ei enää kauaa odotusta jäljellä, hui. Meijän pienellä on joku energisyyspiikki, kokoa ika tuntuu potkua johonkin suuntaan. Pahoinvointi vaivaa aamuisin ja aamupäivällä, ei mee syömälläkään ohi. Katoaa sit iltapäivästä. Kohta lähdetään kuopuksen kanssa pyörähtämään kaupungilla.

~ZZ&PikkuT 24+3~

Onnea poikka täältäkin

Ja maritta samaa mäkin komppaan, eli anna heille aikaa.
Heille on varmasti todella vaikea edes nähdä sinua, uskon että tuntuu tosi pahalta ja tottakai saat olla onnellinen teidän omasta puolesta.
Itse kkm kokeneena en pystynyt näkemään tuttavia joilla olisi ollut samaan aikaan LA ennekun itse tulin raskaaksi.
Onneksi ei ollut ketään parhaita/läheisimpiä kavereita, mutta sellasia joita sillointällöin näki niin keksin aina tekosyitä etten pääsekkään tulemaan.
En vaan ollut valmis siihen.

ninanina + pompula 26+3 :heart:

Poikkka, onnea hyvistä tuloksista!

Mupelo, kiitos uudesta pinosta

Tänään tuli käytyä äitiyspolilla, vauvoilla edelleen kaikki hyvin: painoa 970g ja 1050g. Potkuja ja liikkeitä tuntuu joka päivä Lääkäri muuten tarkitsi kohdunsuun tilanteen, ku mulla on ollut niitä harjoitussupistuksia monta kertaa päivässä mutta siellä alhaalla on kaikki hyvin eli kiinteä ja yhä kiinni. 3 vkon päästä taas käynti äitiyspolilla.

Mahan muodosta, mulla on pyöreä maha, ihan kuin siellä olisi pallo sisällä

Tänään alkoi sit sairasloma äitiysloman alkuun asti. Pitäs hakea Kelalta sairauspäivärahaa, mut ei vaan jaksa nyt heti...

malendra 26+5

Heippa! ja kiitos kaikille vastauksista..

Tänään oli sokerikoe..
Mutta vastaukset saan vasta maanantaina.
Oli helppo juoda mukillinen sokerimehua=) älkää siis turhaan pelätkö koetta,pahaa oloa ei tullut..ihan normaali oli olo koko sen 2 tuntia.
Toivon siis että sokeri arvot olisi kohdillaan.

maritta83 ja mooses 25+3

Poikka Ihania uutisia :heart:

jkoo Ihmeessä tilaat vaan sen ultran yksityiselle jos siltä tuntuu, mä en edes oo kysyny mieheltä, ilmoitin vaan että meen ja haluan sen nähdä vielä ultran kautta ja kattoa että kaikki on siihen asti kunnossa ja että se mittaa sen jne ja samalla sit vois kattoa sukupuoltakin

Unirytmi Tää meidän potkupalloilija rauhottuu illalla samaan aikaan kun mä käyn nukkumaan eli rauhoittuu kun mäkin, esikoinen oli samanlainen. Ei herätä öisin, tai ainakaan vielä oo herättäny *koputtaa puuta* Herää aamuisin joskus heti kun minä herään ja alkaa potkia ja hutkia, joskus menee niinkin kauan ekaan potkuun/liiikkeeseen, että ehdin arkenä töihinkin ja heräämisestä on menny jo lähes 2 tuntia Päivän aikana tulee sit rauhoittumisjaksoja, mutta en oo kellosta seurannu, miten on, mutta kahvista se ainakin aina herää kun mamma lykkää kaffia koneeseen tai no kyllä siis se ruokatunnin jälkeenkin alkaa riekata :heart:

Täällä on takuttu keittiö/kaappi toimittajan kanssa niin että sanoin jo pari valittua sanaakin Raukka saa tälläisen hormonihirviön vastaan joka pimahtaa heti kun ei mee niinku on sovittu Toivois vaan että kaikki ois pian valmista ja elämä rauhottuis ja pääsis anoppilasta omaan rauhaan, viettämään taas sitä omaa perhe-elämää :heart:

Ens tiistaina olis lääkärineuvola, saas nähdä on hb lähteny yhtää nousuun mun rautalääkityksellä... toivotaan Ja huomenna poksutaan ", mutta epäilen että en taas viikonloppuna kerkiä kun raksa työllistää taas "POKS 27" viikonlopun että ei pääse kun nukkumaan kotio : / Noh, pian tää pitäis olla ohi!

PikkuMyy ja "kikko" 25+6

Kiitos uudesta pinosta! =)

maritta: Minäkin tungen lusikkani tähän soppaan. Olen itse ollut miltei samanlaisessa tilanteessa, mutta toisella puolella. Siksi haluan kertoa miltä silloin tuntui ja mikä meni omalta kannaltani pieleen. Ehkä sinä vältyt näiltä sudenkuopilta?

Me siis jouduimme mieheni kanssa erittäin raskaan päätöksen eteen nt-ultran jälkeen. Päädyimme keskeytykseen, mutta päätös ei ollut helppo eikä sen kanssa ole helppo elää vieläkään (kesällä siitä tulee 2 vuotta). Läheiset sukulaiset tiesivät tilanteesta, mutta eivät oikein osanneet tukea meitä. Veljeni vetäytyi eikä halunnut kuulla koko asiasta. Hänen vaimonsa kuunteli minua, mutta syyllisti ja luokkasi sanoillaan. Tästä jäi jo tiettyä katkeruutta heitä kohtaan. Hyvin pian sen jälkeen veljeni vaimo tuli raskaaksi. Vauva oli todella toivottu (heillä oli takana aikainen keskenmeno) joten olin tietenkin onnellinen heidän puolestaan. Kuulin asiasta muuta kautta ja se oli kuulemma salaisuus, joten en ottanut asiaa esille. Odotin heidän itse kertovan asiasta. Kun kertoivat, onnittelin ja yritin olla kuin ei asia sattuisi. Hiukan välttelin heidän kohtaamista täytyy myöntää. Se oli vain liian raskasta nähdä heidän onneaan. Tuntui jopa siltä kuin he olisivat tahallaan halunneet satuttaa meitä vaikkei tietenkään asia niin ollut. Siis tilanteet joissa oltiin yhdessä ja veljeni silitteli vatsaa, he suukottelivat ja katselivat kuvastoista mitä tilaavat vauvalle ym. Tuntui vaan siltä, että eikö niitä olisi voinut tehdä sen jälkeen, kun me poistumme... En silti sanonut koskaan mitään. Me vain miehen kanssa vilkaisimme toisiamme ja molemmat ajattelimme samaa. Kotiin päästyämme itkimme molemmat suruamme. Mitä pidemmälle mentiin, sitä raskaammaksi tilanne kävi. Meille ei suotu uutta raskautta nopeasti vaan kituutimme vuoden ja kävimme myös läpi lapsettomuushoitoja. Veljeni lähetti minulle yllättäen sähköpostia, jossa haukkui minut pataluhaksi, kun en tue heitä tarpeeksi. Yritin ystävällisesti kysyä mitä olin jättänyt tekemättä ja koitin selittää, että tilanne on minulle todella vaikea, mutta olen silti koittanut parhaani mukaan olla heidän odotuksessaan mukana. Pyysin ymmärrystä. Vastaukseksi sain vähättelyä (he kokivat muka täsmälleen saman sen rv5 keskenmenon aikana) ja syytöksiä. Se satutti minua niin paljon, että lopullinen välien meno oli todella lähellä. Hän ei ole tähän päivään mennessä millään tavalla pahoitellut sanomisiaan ja varmasti ajattelee vielä samalla tavalla. Itse en ymmärrä miten heitä loukkasin omalla surullani. En sitä tuonut heidän tietoonsa vaikka kävin läpi helvetin. Koitin sen sijaan peittää suruni kaikin keinoin - mm. pitämällä etäisyyttä etten purskahtaisi itkuun heidän nähden. Nielin ajan myötä jonkin verran suuttumustani ja koitin olla veljeni vaimon tukena mm. synnytys pelkojen kanssa. Olin veljeni tukena myös synnytyksessä puhelimen välityksellä, kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen. Vauvan synnyttyä heidän ensimmäinen kohtaaminen oli tosi vaikea. Olimme yhdessä kesämökillä, joten pikatapaamisesta ei ollut kysymys. Koitin taas niellä suruni ja pidin vauvaa sylissä, opastin kantoliinan käytössä ym. Välillä hakeuduin yksin jonnekin syrjään itkemään. Vaikka tästä kaikesta on jo aikaa ja olen nyt itse onnellisesti raskaana, nämä muistot saivat minut taas itkemään. Suru on meillä edelleen läsnä. Menetettyä lasta tämä uusi ei korvaa eikä poista omantunnon tuskia keskeytyksestä.

Vinkkinä siis sanoisin, että älä ainakaan missään tapauksessa syytä tai syyllistä miehesi veljeä ja hänen vaimoaan. He varmasti yrittävät parhaansa, kun ovat teitä tavanneet raskaudesta huolimatta. Paras on ehkä antaa asian vain olla ja ajan hoitaa haavoja pikkuhiljaa. Jos tulee sopiva tilanne, ehkä voit antaa myötätuntoa ja tukea kuuntelemalla. Aika auttaa ja jossain vaiheessa he oppivat hyväksymään lapsenne heidän surustaan erillisenä yksilönä. Raskausvaihe on varmasti se raskain ja ehkä tosiaan ne ensimmäiset kohtaamiset pienen vauvan kanssa. Ainakin itse olen jo päässyt jonkin verran asiasta yli. Kyseistä lasta kohtaan minulla ei ole koskaan ollut mitään negatiivisia tunteita. Aikuisten välillä asia hautuu vielä varmasti jonkin aikaa. Ilman niitä loukkaavia viestejä kaikki olisi jo varmasti tosi hyvin. Niitä ei vaan voi unohtaa vaikka ehkä anteeksi annetaankin.

Sitä menetyksen tuskaa ei kukaan muu voi ymmärtää kuin saman läpi käynyt. Siitä ei toivuta hetkessä vaikka ulkopuolisille tilanne on ohi ja elämä jatkuu. Ehkä jonkin pienen häivähdyksen voit kuvitella, jos mietit että joutuisit nyt synnyttämään odottamasi lapsen kuolleena, jättämään hänet sairaalaan ja tulemaan tyhjin käsin kotiin. Se kuvitelma on kuitenkin vain kärpäsen kakka verrattuna siihen lamaannuttavaan tyhjän sylin tunteeseen mikä siinä tilanteessa kohtaa. Koita jaksaa ymmärtää heitä. Sinulla on oikeus nauttia ja iloita raskaudestasi täysin rinnoin. Se ei ole heiltä pois, mutta ehkä ei kannata ihan hirmuisesti hehkuttaa juuri heidän läsnäollessaan. Koittakaa vaikka keskittyä juttelemaan muista asioista ja käyttäytykää normaalisti niinkuin ennen raskautta. Se kantaa hedelmää pitkällä aikavälillä ja säilytätte varmasti hyvät välinne

Uimista täytyy välttää, jos kohdunsuu alkaa avautua. Siihen asti se on turvallista.

Tosi moni teistä on uskaltanut lentää raskauden aikana. Itse en enää uskaltaisi, kun olen nähnyt miten siinä voi käydä. Lentokiellot ovat ihan meidän ja lasten turvaksi. Lentäminen voi nimittäin käynnistää synnytyksen - myös aivan liian aikaisin. En kestäisi kantaa sitä syyllisyyttä, jos lapsi syntyisi reissun vuoksi liian aikaisin ja joutuisi elämään loppuelämänsä kenties vaikeasti vammaisena. Näitä tapauksia nähneenä on tullut varovaiseksi.

Meidänkin pikkuisella on jo tietty rytmi. Yleensä nukkuu eniten päivällä ja aktiivisimmat ajat ovat myöhään illalla ja aamuyöllä. Touhuaa aina jonkin aikaa kerrallaan, hiljenee ja meno alkaa taas hetken päästä. Yöllä herään nykyään kerran-pari kertaa potkuihin ja myllerrykseen. Aika usein herätys on samalla kellonlyömällä eli siitä taitaa tulla syöttöaika

(.) Maaliskuu alkoi ja äitiyslomaan enää 2kk. Jeeee! Töissä on taas tosi raskasta. Mietin jo, että pitäisikö ottaa aamukampa käyttöön. Ehkä se helpottaisi, kun näkee miten piikit vähenee.

Barbbis 23+6

tänään kävin hakeen Brion turvakaukalon ja siihen telakan. pitihän sitä tuijottaa jonku aikaa ja aatella että kohta siinä pikkunen on

Laitoin netin kautta kelaan hakemukset kun olen ennenkin tehny sitä kautta ja se on niin nopeeta, sit vaan postitin sen neuvolan todistuksen. Jospas se äippäpakkaus olis parin viikon päästä täälläkin.

Kaamee närästys koko ajan. ei tiedä mikä auttais. Kurkkua vaan polttelee. Oon huomannu että ruokaa ei jaksa syödä niin paljon ku ennen. Tulee paljon nopeempaa täys olo ja sit kiristää mahaaki.

Tuttipulloja pitäisi käydä ostamassa ja ne rintakumit. sekä itelle tietty kunnon imukykyisiä rättejä, sekä pienelle vaippoja, niin ei heti tarvi minnekkää kaupaan synytyksne jälkeen suunnistaa. Kosteus pyyhkeitä käytin esikoisella ainaki paljon eli niitäkin. Sit lähempänä synnytystä käyn varmasti ostamassa korviketta, kun tuo imettäminene ei oo yhtään mun juttu. Käy ihan liian kipeää mutta yritän ainaki vähintään öisin, kun se yö maito on parempaa. Mulla ei sitä maitoa tahdo oikein tullakkaan. Esikoistaki piti tunti tolkulla imettää ku ei mulle kukaan kertonu edes että kuin kauan lapsia yleensä imetetään.. tää siis jo synnärillä :/