Marraskuun 2012 masuasukit <3 *elokuussa*

Kiitos Millimama uudesta pinosta :heart:

Kiitos Millimama uudesta pinosta!

Ja tosiaan häät on nyt tulevana lauantaina meidän puutarhassa :heart:

Pappi kävi eilen juttusilla ja tästä voi nyt sitten vetää johtopäätöksen, että pappi tulee myös kastamaan sitten aikanaan Keijomme.

Muutenkin meillä kaikki hyvin, Keijo heiluttelee mahaa potkuillaan ja välillä jotenkin muljuaa niin että tulee vähän heikko-olo, joku muukin taisi kuvata oloa merisairaudeksi... Kärsin eilen aivan mahdottomasta jalkojen pakotuksesta, mutta se johtui siitä että kylmästä yöstä huolimatta nukuimme ikkuna auki ja veto taisi tehdä huonoa. Viime yön oli sukat jalassa ja ikkuna kiinni, niin nyt ei jomota. Muilla on jalat krampannu, mutta mulla kramppaa välillä varpaat: tuntuu että ne vääntyy ihan solmuun, pitää oikein voimalla oikoa niitä etteivät vääntyis.

Tänään olis neuvolalääkäri

Mutta aurinkoista loppuviikkoa kaikille, saattaa tämä suunta nyt hieman hiljentyä hääjärjestelyiden takia

Sandells & Keijo 23+6

Kiitoksia Millimamalle uudesta pinosta! Täytyykin heti tulla jotain kirjoittelemaan niin löydän tänne toistekin

Kasteesta Mekään ei kumpikaan kuuluta kirkkoon joten lapselle pidetään varmaan nimeäiset tai sitten nimi ilmoitetaan syntymän yhteydessä. Olen jotenkin tuon jälkimmäisen kannalla kun kerran tuleva nimi on jo päätetty.
Mulla on kovin ristiriitainen suhtautumistapa kirkkoon. Toisaalta seurakunnat tekevät paljon hyvää työtä esim. kerhotoiminnan yms. suhteen. Mutta toisaalta ilkeimmät ihmiset ketkä tunnen ovat seurakunnan toiminnassa vahvasti mukana. Itsellä myös nuo homokeskustelut ovat olleet se viimeinen pisara, vaikka en ennen niitäkään ole kirkkoon kuulunut. Lisäksi ainakin meillä päin kirkkovaltuusto erilaisissa päätöksissään (esim. valittaessa virkaan henkilöä) suosii ihan törkeällä tavalla mieshakijoita. Tuo homovastaisuus ja miesten suosiminen ei kuulu omaan arvomaailmaani eikä mielestäni myöskään enää 2000-luvulle.

Tehokasta loppuviikkoa Saldelsille hääjärjestelyiden parissa! Tulee mieleen parin vuoden takainen aika jolloin itse olin ihan samoissa puuhissa tähän aikaan. Meillä tosin hääpäivä syyskuun alussa, mutta kyllä kekkereissä oli järjestettävää jo monta kuukautta etukäteen. Ihanaa juhlapäivää teille ja rentouttavaa häämatkaa (vai muistanko oikein että olisitte reissuun lähdössä?) :heart:

Tuna ja Sintti 24+2

Huomenta! Ajatella, elokuun jälkeen enää 2 kuukautta ennen meitä!!!

Kaverit
Mua kiusattiin jo tarhasta asti ku olin isompi ku muut ja jatkui aina yläasteen loppuun saakka! Aina oli 1-3 kaveria onneks ketkä ei hylänny, ei tarvinnu yksin olla. On kyl ihan kauheeta, miten nuoresta asti opitaan kiusaamaan. On pakko omia lapsia yrittää valistaa, että erilaisuus on rikkautta! Mulla ja miehellä ei kummallakaan oikeastaan enään ole sellaisia ystäviä joita nähtäisiin missään, kun lapsia rupesi syntymään, siitä kaveriporkusta, mihin kuuluttiin aikanaan, kukaan ei vieläkään ole saanut lapsia, ja ties lie ovatko enää yhdessäkään. Kyllä koti on ihanin paikka olla. Onhan mulla sitte siskoja kelle voi puhua yms mut oishan se kiva jos ois vaikka ne pari kaverii jolle vois jutella 100 luottamuksella! Noh, ehkä niitäkin sit joskus tulee, kun työelämään palaa takaisin.. miehelläkin jäi kaverit silloin joskus armeijan myötä, kun he ryyppäsvät kaiket viikonloput ja me taas ei siitä hommasta olla koskaan innostuttu ja heti sen armeijan jälkeen jäin ensimmäistä lasta odottamaan. Meijän arvot on jossain muualla kuin alkoholissa, kyllä sitä FB:stä lukee aina ku taas hurja meininki vkloppuna yms.. eiks ne koskaan kasva aikuiseks?! Noh, kukin tyylillään... Lapset on kyl ainakii kasvattannu meitä ihan hirveästi.

Uskonto
Me kuulutaan miehen kanssa molemman ev.luttiin... Ei me kumpikaan koskaan olla oltu mitään uskontofaneja eikä sellaiseksi koskaan muututakkaan.. Lapset kuuluvat myös kirkkoon, saavat sitten itse päättää myöhemmin haluavatko erota kirkosta vai ei. Seurakunnasta on kuitenkin jotain hyötyäkin, esim ristiäistilaisuus ollaan vietetty aina seurakunnan tilassa, kun eihän meillä kotona tila riitä. Ja on just lapsille kaikkia kerhotoimintoja. En mä koskaan kotona mitään uskontohömppää lapsilleni tyrkytä. Voi kuitekin olla avarakatseinen. Kyllä mun mielestä oli silloin lapsena kiva ku pääsi seurakunnan leireille ja rippileiri tietysti, haluan antaa omille lapsille samat mahdollisuudet kuin itsellenikin on annettu enkä usko, että sen takia lapsista mitään uskontohörhöjä tulee, kun ei minustakaan tullut. Mun mielestä jokainen saa kuulua mihin uskontoon tahansa tai olla kuulumatta, mutta se on törkeää, että jehovat käyvät varmaan 4 kertaa vuodessa oven takana myymässä uskontoaan meille! Mun mielestä uskonto ei ole kaupan. Ja varmaan osaisin itse liittyä toiseen uskontoon jos niin tahtoisin. Ärsyttää se, että ovelle tullaan tuputtamaan. Enää en viitsi edes ovea avata niille.

Johan sitä tuli taas vuodatettua, ei muuta ku aamupalalle..

Niiskuneiti-87 muru 25+3 :heart:

Huomenta koko jengille!

Lääkärineuvola oli aamulla, ja valtakunnassa on kaikki hyvin. Hb 130, eli jatkuva punajuurten ja pinaatin popsiminen on siis pitänyt arvot kohdillaan. Verenpaineet 118/77 eli oikein hyvät, painoa oli tullut reilu 500g viikossa sitten viime käynnin, mutta eipä tuo mitään siitä sanonut. Muuten on kuitenkin kaikki kohdillaan niin ei ilmeisesti syytä huoleen.

Samalla sain viime viikkoisen sokerirasituksen tulokset, ja sielläkin on lukemat suorastaan esimerkillisiä. Paasto 4,3 eli reilusti alle rajan, 1h arvo 6,6 ja 2h arvo 5,7. Eli todella hyviä lukemia. Sykkeet löyty kans heti ja syke olikin 160! Aiemmin ollut nin 140, ja nyt sitten pompsahti. Tosin mönkiäinen potki innoissaan doppleria koko ajan, joten onko tuo nyt ihme jos syke on korkealla.

Uskonnosta on ollut aika paljon keskustelua viime päivinä täällä. Me ollaan miehen kanssa molemmat erottu kirkosta, alunperin oltiin molemmat kastettu ev lut seurakuntaan. Erottiin ihan sen takia, että seurakunnalla ei ole meille mitään niin tärkeää annettavaa, että haluttaisi maksaa siitä veroja yli 300€ vuodessa. Ja kun vielä omat uskonnolliset näkemykset ei milään tavalla vastaa kirkon näkemyksiä, niin parempi lähteä koko kirkosta. Olen sitä mieltä, että jos nyt vaikka joku kaunis aamu herään ja hurahdan uskovaiseksi, niin en todellakaan tarvitse järjestäytynyttä kirkkoa toteuttaakseni uskoa.

Itse olisin halunnut jättää rippikoulunkin käymättä, mutta koska ripari-ikäinen ei voi sitä itse päättää, niin vanhempien sanelemasta pakosta hampaat irvessä kahlasin senkin läpi. Minulla onkin ollut pitkään sellainen olo, että minut on vasten tahtoani sidottu sellaisen järjestön jäseneksi, jonka oppeihin ja toimintaan en itse usko lainkaan. Ja kirkon osalta tulee niin paljon "ehdottomia totuuksia", jotka iskostetaan jo pienten lasten mieliin, etten voi hyväksyä vastaavaa aivopesua omalle lapselleni. Koen kirkon erittäin ahdasmielisenä ja suvaitsemattomana, sekä keskiajalle jämähtäneenä, enkä halua tukea heidän näkemystään yhteiskunnasta, tai siitä millainen sen pitäisi olla. Sen vuoksi tätä tulevaa lastakaan ei kasteta kirkkoon, vaan järjestämme sitten pienet nimiäiset jossain vaiheessa talvea, kunhan joulun yli on päästy.

Kavereita minulla on jonkin verran, mutta todellisia ystäviä vain yksi. Hänkin asuu sen verran kaukana, ettemme näe kuin pari kertaa vuodessa. Mutta silti joka kerta on kuin emme olisi koskaan erossa olleetkaan. Lapsiperheitä ei ympärillä juurikaan ole, ja nekin muutamat kaverit, joilla on lapsia, ovet sitten näitä puolituttuja, joiden kanssa ei kiinnosta edes kahville lähteä, kun ei oikein olla senkään vertaa tekemisissä keskenämme. Saa nähdä kuinka yksinäiseksi tässä sitten tulee jos ei mistään löydy muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä seuraksi ja juttukumppaniksi. Kaveripiirissäni on suurin osa reilusti minua nuorempia, joten intressit ovat heillä aivan erilaiset. Paljon opiskelijoita, joilla menee viikonloput bilettäessä, ja eihän minulla ole heidän kanssaan paljoakaan yhteistä.

Ja kiitos Millimama uudesta nipusta.

Acacia ja masukki 26+1

Kiitokset Millimammalle uudesta pinosta.

Millimamalle kiitos uudesta pinosta! Uskomatonta, että on jo elokuu, multa kesä on kyllä jotenkin tuntunut lipsuneen ohi! Mulla olisi viikko töitä, sitten häät ja siitä alkaisikin parin viikon loma! Ehkä se kesä alkaa mulla vasta sitten, toivottavasti sää on myös sen mukainen

Kavereita on mullakin vähän, mutta olen jotenkin tottunut siihen. Miehellä taas on suuri kaveripiiri, ja joskus aikaisemmin on tuntunut, että olen jotenkin huonompi, kun mulla ei ole kavereita. Olen kuitenkin päässyt sen tunteen yli - onneksi! Arvostan ja rakastan suuresti läheisiäni, varmaankin juuri siksi, että ystäviä ei ole paljon.

Meillä käytiin keskustelua kasteesta. Kuulumme molemmat kirkkoon, mies on ev.lut ja minä ortodoksi. Mies haluaisi, että lapsi saisi itse päättää kuuluuko kirkkoon vai ei. Minä taas olen ehdoton, että lapsi kastetaan ortodoksiksi. En ole mitenkään uskonnollinen, mutta pidän ortodoksisuutta perintönä. Se on kuulunut vahvasti elämääni, se on tärkeää äidilleni ja oli varsinkin hänen vanhemmilleen suuri osa elämää. Haluan jatkaa sitä, vaikka en uskonnollisia seikkoja aiokaan mitenkään opettaa tai painottaa kasvatuksessa, lähinnä siihen kuuluvia tapoja ja haluan että lapsi saa niihin tutustua.

Meidän perheessähän on jo yksi keskustelu käyty liittyen uskontoon, kun oli kyse naimisiin menosta. Minulla kesti aika kauan luopua kirkkohäistä, mies saa siis siinä asiassa tahtonsa läpi, ja menemme maistraatissa vihille. Minä pidän siis oman pääni tässä lapsen kasteessa! Lapsi saa sitten isompana tehdä omat ratkaisunsa, olen myös sitä mieltä, että kirkosta eroaminen käy helpommin kuin siihen liittyminen myöhemmin.

Omaa napaa... Sokerirasituksen tulokset olivat erinomaiset, ei siis huolta siitä. Ensi viikolla olisi neuvolalääkäri, kiva mennä taas tarkistukseen, miten homma etenee Tänään poksutaan, jo 26+0!!!! Eilen sanoin miehelle, että potkut tuntuu nyt jotenkin tosi paljon voimakkaammilta kuin aiemmin, ja ylempänä. Ja sitten luinkin heti aamulla sähköpostista kaksplussan raskausviikkokirjeestä, että nyt lapsiveden määrä on vähentynyt, joten liikkeet tuntuu selvemmin

Yölliset heräilyt ovat saapuneet minullekin. Vessaan on joutunut nousemaan ja pari suonenvetoa ollut, sekä kerran heräsin pikkusen jumppailuihin! Eilen oli jalat aivan sohjona, kun olin töiden jälkeen ollut jalkojen päällä iltakymmeneen asti! Ei varmaan koskaan ole ollut niin kipeät jalat

Pituutta mulla on 168cm ja vatsaa mittailin muiden tuloksista innoittuneena, niin tuloksena noin 91cm.

Nyt lounaalle, nälkähän se jo vatsassa kurniikin

Suzyy ja pikkunen 26+0

Hei elokuu! Kiitos Millimamalle pinosta! =)

Sokerirasituksesta selvitty ehjin nahoin, mutta toivon, ettei ikinä enää! Puolen tunnin jälkeen alkoi huono olo ja siitä vartin päästä jo pyörryttiki, että jouduin pistää maate odotushuoneen sohvalle. Siinä makoili yks toinenkin samassa tilanteessa oleva ja kysyinki siltä, että auttaako tuo Meille litkun juottanut hoitaja vain vitsaili ohi mennessään, että mitä hän on meille oikein juottanu, kun tuossa tilassa ootte.. No kysy se toki vointia, ettei ihan jättäny oman onnensa nojaan. Menin sitte homman jälkeen kanttiiniin kahville ja leivän syömään. Olin kuvitellu, että pystyn käveleen kilsan verran kotiin, mutta pakko oli soittaa miehelle, että tuu hakeen. Oon yrittäny tässä sitte tasasesti syödä, että olo normalisoituis...

Kiitos kastevastauksista, ei se niin arka aihe ollutkaan Mun henkilökohtaiset kokemukset meidän seurakunnasta vaikutti aikanaan mun eroamiseen. Ja nyt muuton yhteydessä taas joutuis samaan seurakuntaan. Mäkin kuulun niihin, jotka haluais, että lapsille opetettaisin koulussa ennemmin elämänkatsomustietoa ja sais kirkko vaikka kokonaan järjestää uskonnonopetuksensa esim. iltapäiväkerhotoimintana.
Lumineiti, kirjoitit mun mielestä kanssa tosin hyvin. Ja hyvin moni niin sanottu tapauskovainen vain kokee turvallisuutta siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön, jossa on tietyt tavat ja elämänkaaren rituaalit. Itse oon kuitenkin aina ollut pohdiskelija ja etsinyt vastauksia elämän suurille mysteereille. Isovanhempien kristillisen kasvatuksen vastapainona on ollu äidin puolen puheet noidista ja muista yliluonnollisista ilmiöistä Mun käsitys maailmankaikkeudesta on paljon laajempi, mitä kirkko opettaa. Mutta pitää vielä miehen kanssa keskustella asiasta. Sen vanhemmat voi saada sätkyn, jos ristiäisiä ei tule.. Miehen edesmennyt sisko ei kuulunut kirkkoon, mutta silti hälle pidettiin kirkolliset hautajaiset, kun omaiset näin tahtoi (mikä oli mun mielestä aika outoa). MUTTA meistä on niin paljon välitetty tähänki asti, ettei se varmaan pahemmin haittaa, jos meidät todella unohdetaan sinne korpeen sitten!!! :kieh:

Häät. meitä ei molempia oikein nappaa järjestää häitäkään ja ollaan mietitty ihan maistraatissa käyntiä vaan. Ja nyt kun tää kirkossa olo on mulla tapetilla, niin varmaan lykkääntyy koko homma. Oishan se ollu kiva olla naimisissa ennen lapsen syntymää, kun eikö jossain vaiheessa kysytä sitä isän todistamista vai mikä se on? Ehkä ensi kesänä vois olla mukava järjestää uudessa kodissa joku juhlatilaisuus sitten ihan lähisuvun ja parhaimpien ystävien kesken, jos me ollaan saatu kodissa hommat siihen malliin. Isännällä voi kyllä remppahammasta alkaa kolottaan...

Mullaki nuo kaverit asuu lähinnä tosi kaukana ja onhan se rivistö tässä vuosien saatossa harventunut, ettei mulla oikeastaan oo kuin yksi tosi hyvä ystävä. Ja sitte on muutama, joihin pitäis pitää enemmän yhteyttä, että saa ne vielä pidettyä "lähellä". Yks pariskunta ilmoitti juuri saaneensa poikavauvan ja vähän ärsytti, kun kaveri on kumminki jonku aikaa tienny, että meillekin tulee eikä oo sanonu ite mitään. Mutta mä osasin vähän epäillä, kun niistä ei oo koko kesänä kuulunu mitään ja yleensä ne on ilmotelleet kun ovat tulleet käymään täälläpäin miehen kotona.
Viime viikolla facessa sitte julkasin itestäni pariki kuvaa, missä näkyy vauvamaha ja kyllähän niitä onnitteluita tuli, mutta ei sen enempää herättänyt kyllä vanhoilta kavereilta kiinnostusta alkaa kyseleen kuulumisia... Että siitä kait näkee kuinka läheisiä kavereita enää on.
Ja mulla kanssa on ollu näitten elämäntilanteiden vaihdosten myötä aina mielessä, että sitten kun mulla on uusi työ tai alotan jonku harrastuksen tai jotain, niin saan uusia kavereita, mutta eipä oo oikein onnannu, kun työki oli sitte tommosta tosi itsenäistä, ettei oikeita työkavereitakaan oo ja kollegat on sitte ihan eri ikäisiä kuin minä. Nyt kun olin aika kauanki yhen vakkarin kaverina auttamassa, niin tultiin ihan hyvin juttuun ja tuntu tosi pahaltaki sanoa sitte, etten jatka enää. Mutta eiköhän me yhteyttä pidetä, kun tosi paljon juteltiin kaikesta.

Lääkärineuvola mulla onki kahden viikon päästä. Muistin, että ois ollu jo ens viikolla... Sitte het seuraavana päivänä pääsen hoidattaan nuo jalkani kauniiksi (tai edes sinne päin)! Mutta sillon tosiaan alkaa ne koulut taas! Mutta onneks kesällä on ollu taipumusta jatkua vielä tuonne syyskuullekin asti, vaikka yöt kylmenee ja pimenee..

mnica ja möntti 26+6

Kiitos Millimamalle uudesta pinosta!

Kavereista Mulla on kavereita paljon. Oon kyl asunu tällä samalla paikkakunnalla jo 8-vuotiaasta asti, et ehkä sekin vaikuttaa.. Miehen kavereiden kautta olen saanut myös lisää kavereita. Kaikkien miehen kavereiden tyttöystävät ovat tosi kivoja tyyppejä, joten ei ihme, että sieltäkin niitä ystäviä on lisää tullut. Monilla kavereilla on myös jo lapsia tai on tulossa, joten sekin auttaa pysymään edelleen kavereina. En voi kyllä valittaa, ettei olisi ystäviä lähellä. Oon kyl sen osalta onnekas! Mutta olen myös ollut nuorempana koulukiusattu.. Oon aina ollu sellanen kiltti tyttö..ehkä helppo saalis kiusaajille..ala-asteella ja yläasteella mua nimiteltiin lihavaks..oon ollu sellanen pyöree nuoruuteni..yläasteen lopulla alko se pyöreys kadota..mut en mielestäni koskaan mikään lihava oikeesti ollu..mut toiset lapset on julmia.. Toivon, ettei omia lapsia kiusata koskaan ja en todellakaan annan niiden kiusata ketään!

Ristiäiset meilläkin pidetään, vaikkei olla mitään kovin uskonnollisia..kuulutaan miehen kanssa molemmat kirkkoon..joskus oon miettiny, et haluaisin erota..mut toisaalta taas haluan pitää ristiäiset ja haluan viä joskus kirkossa naimisiin.. oon ollu nuorena rippileireillä isosena ja toiminu seurakunnan kerhonohjaajana..käyny myös ite kerhossa lapsena ja myös seurakunnan leireillä..kyllä niissä kivaa oli ja omakin lapsi saa mennä, jos niin haluaa.. mut oon nähny myös sen tekopyhyyden mikä koitetaan pitää piilossa..seurakunnan työntekijät ei ite oo mitään suvaitsevaisinta ja mukavinta porukkaa..ollaan niin ihanaa ihmistä muiden nähden, mutta selän takana ei.. mut tosiaan seurakunnalla on paljon hyviäkin juttuja! Just näitä lapsille järkättyjä leirejä ja kerhoja..uskonnon tuputtamista vihaan yli kaiken! Ja oma lapsi saa uskoa mihin haluaa kun aikuiseksi kasvaa..

Nellielli ja pötkö 26+3

Moikka moiii!!

Poksumaan tulin minäkin eli tänään 25+0!! poks poks! =)

Kiitoksia vaan uudesta pinosta!!! :flower:

Kasteesta: Kyllä meillä tullaan pieni kastamaan, esikoinenkin kastettiin. Kuulutaan miehen kanssa molemmat kirkkoon ja kirkossa vihittiinkin -04. Ollaan myös oltu molemmat nuoruudessa isosia ja paljon seurakunnan toiminnassa mukana, joten on meille ihan luontevaa että uskonto on läsnä myös näissä elämän käänteissä.

Voisin laittaa tähän vielä linkin tuosta minun blogista. Jos joku haluaa käydä lueskelemassa enemmän kuulumisia. Siellä on tarinaa meidän arjesta, esikoistytöstä, mun käsitöistä, piirustuksista, ynnä muusta. Tietty myös vähän tästä mammamahasta ja raskaudesta. Olen pitänyt sitä esikoisen odotuksesta saakka ja sieltä jostain blogiarkistosta löytyy myös esikoisen ajalta masukuvaa ja hänen syntymästään ym. Mutta jos jollain on tylsää niin eikun lueskelemaan.

Harakanhattu

Ööööö... Mistäs muusta piti kommentoida... Ei mitään käryä. XD Jatkan siis ensi kerralla.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille Marrasmammoille ja masuille!

Harakanhattu ja jäpikkä 25+0 <3

Tuossa olis tuore masukuva. Eilen otettu huonolla kännykkäkameralla, mutta kyllä siitä selvän saa. Alkaa olla suhteellisen muhkea, mutta ei näy takaa katsottuna ollenkaan. Eli tämä pulla turpoaa suoraan eteen. Klikkaamalla saa isomman kuvan näkyviin.

Ja viikot oli siis kuvassa 26+0

Multa löytyy tuolta linkittämästäni blogista. On meinaan valtavaaaaa!!!!!

Moi taas pitkästä aikaa kaikille. Mullakin vierähti tovi lukiessa kaikki viestit, en siis varmaan muista kommentoida kaikkea mikä oikeasti niitä ajatuksia herätti.

Menenpä ekana kuitenkin tohon kirkkoasiaan. Me kuulutaan miehen kanssa molemmat kirkkoon. Myös vauva kastetaan. Kirkko ja uskonto ei meillä sinänsä näy arjessa, muuta kuin niiden perus oppien suhteen, joiden pitäisi nyt näkyä ihan kirkkoon kuulumattomien käytöksessäkin. Eli siis just nää rakasta lähimmäistäsi jne. Mulle kirkko on aina ollut enemmänkin semmen taustatuki, semmonen taho minne voin sit hädän hetkellä ehkä mennä pyytään apua jos tarvii. Itse kyllä uskon Jumalaan, mutta enemmänkin oon semmonen tapakristitty. Oon niin kasvanut siihen evluttiin, kun omalla paikkakunnalla ei ollut muuta kuin seurakunnan päiväkerho aikanaan. Meillä ei omat vanhemmat myöskään ole sen uskovaisempia kuin itse, eikä meillä ole koskaan luettu Raamattua tai opetettu mitään kristillisiä juttuja. Mnicalla on mun mielestä kyllä hyvä pointti - oikeutettu sellainen - sen suhteen, että lapsella tulee olla oikeus itse valita kun on siihen kypsä. Mä näen asian kuitenkin sillä tavalla päin vastoin, että mä haluan tarjota sen pienenkin, jollakin tapaa osallistuvan instituution mun lapseni taustalle turvaksi, ja jos hän itse valitsee myöhemmin ettei kirkkoon halua kuulua, niin hän voi vapaasti tehdä sen valinnan. Mutta siis en missään nimessä tuomitse sitä kun joku ajattelee eri tavalla, päin vastoin. Arvostan sitä että jokaisella on asioista oma kokemus ja näkemys ja rohkeutta toimia sillä tavalla.

Mä itse kannatan tasa-arvoa ja tasavertaisia ihmisoikeuksia (jos siis mennään tähän kirkon homokantaan), mutta mun mielestä on myös väärin yhteiskunnalta vaatia kirkolta jotakin sellasta, mitä kirkko ei omana tahonaan kannata. Toisin sanoen, ei Suomalainen yhteiskunta voi vaatia myöskään muslimien muuttavan kirkollisia tapojaan ihan vaan siksi, että maalma muuttuu jne. Jokaisella uskontokunnalla on mun mielestäni oikeus tuottaa sellaista toimintaa ja arvomaailmaa, jonka kokee oppiensa mukaiseksi. Vanhoja uskontoja pitäis mun mielestä vaalia sellaisinaan, ja mahdollisesti yhteyskunnallisten arvojen muuttuessa esim. perustaa uusia uskonhaaroja, jotka elää maailman tän hetkisen tilan mukaan. Tosin, ymmärrän sen, että tää homous on aiheena joillekin sellanen, että se kolauttaa koska muuten arvostais kirkon oppeja, mutta tää yks seikka vaikuttaa niin paljon kuitenkin. Mulla on itsellä paljon homoystäviä ja toivoisin heille tasavertaiset oikeudet tässä maassa, mutta samalla koen, että kirkolla on oikeus sanella omat arvonsa.

Toivottavasti ilmasin itseeni oikein enkä pahottanut kenenään mieltä. Tiedän, että tuo on aiheena paljon tunteita herättävä ja siksi koitin tuoda molemmin puolin näkökulmia esiin. Pääasia että jokainen rakastaa lastaan ja kasvattaa parhaaksi katsomallaan tavalla toisia huomioon ottavan ihmisen. Joo joo lässyn lää!

Mitäs muuta... Mä en ole vatsanympärystä mittaillut kun se oli jo melkonen ennen raskauttakin. Ihan suorakaiteen muotonen olen aina ollut ja normaali terveen näkönen ihminen, mutta siis pulleampi kuin hoikka. 169 oon pitkä ja masu on nyt tommonen näkyvä, mutta ei kovin pinkeä vielä. Sen verran pinkeä kuitenkin, että liikkeet näkyy jo ulos päin. Viikko sitten huomasin että kun Haapis potkii niin koko maha helähtelee sen tahdissa.

Fourth Giftille vaan edelleen myötätuntoni ja muillekin joilla ongelmia ihmisten kanssa. Tänään sain juuri itse viikon sairaslomaa työpaikkakiusaamisen takia. Mun työkaveri (nainen hänkin) muistuttaa erehdyttävästi fourth giftin ex-miestä, liekö kärsivät samasta oireyhtymästä (narsismista). Puolioista vuotta sitten tilanne kärjistyi aika pahaksi ja taistelutahtoani olen sinnitellyt ja koittanut jättää tän tyypin kommentit omaan arvoonsa, mut nyt mulla on pieni vauva mahassa, joka aistii kaiken, en voi siis tehdä töitä niin ahdistavassa ja pelottavassa ilmapiirissä kuin mitä tää tyyppi siellä rakentaa. Päivän hän anto mun olla rauhassa oman lomansa jälkeen ja sitten se haukkuminen ja arvostelu alkoi. Ja siis tietysti kaikki mitä mä koitan sanoa on väärin tai valhetta. En jaksa tarkemmin selittää mutta kuitenkin. Toisten työkaverieni ja ystäväni ja mieheni kannustamana menin sitten lääkäriin. Mutta jos meikäläisellä menee ihmisten kanssa muuten hyvin, niin pitäähän yksi pahakin olla.

Haapalainen potkuttelee kivasti jo päivittäin. Mies on harmissaan kun itse hymähtelen potkujen vuoksi ja naureskelen vauvalle. Aina kun pyydän häntä paikalle et näkis miten masu heiluu tai et tunnustelis potkuja niin vauva hiljenee

Mulla sokerirasitus on parin viikon päästä, sinne siis menee terkkarin sanojen mukaan täällä päin kaikki ne, joilla BMI on yli 25.. Mut toinen terkkari sanoi et vaikuttaa siihen tietysti muutkin jutut. Mut tää on käytäntö ilmeisesti ensisynnyttäjien suhteen. Toivottavasti ei ilmene mitään poikkeevaa. Mä oon ylipainostanikin huolimatta aina ollut tosi terve ja liikkuvainen, ei koskaan mitään flunssaa kummempaa (kop kop kop) ja sokeritkin aina tosi hyvät, joten toivotaan et nytkin on. Hemppa oli alkujaan 148 ja viikko takaperin nlassa näytti vielä 137. Ihan normaalisti oon syönyt, vettä juon varmaan miljoonakertaisesti vanhaan verrattuna. Mut siis mitään ylimäärästä rautaa en oo tarvinnut.

Hei täällä jotkut harmitteli kaverien, ja erityisesti mammakavereiden puutosta. Mulla vähän samaa vikaa kun kaikki opiskelukaverit muuttaneet pois ja loput ystävät asuu kaukana muualla. Laitoin itse sekä kaksplussan että vauva-foorumin keskustelupalstoille viestiä että odottelen esikoista ja kaipailen seuraa. Nyt meitä on jo kuusi samalla seudulla asuvaa naista jotka on alkujaan olleet enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa. Me ollaan tavattukin ja tarkotus on tavata jatkossakin ja toivottavasti ystävystyä. Tähän sain vinkin Turussa asuvalta kaveriltani, jolla vuosi sitten oli sama tilanne, nyt hänellä on liuta uusia ihania kavereita, joilla kaiken lisäksi on myös vauvat! Kannattaa kokeilla jos verkosta löytyis seuraa!

Nyt on jo tekstiä niin paljon että pahoittelen pitkää sanojeni tulvaa ja jatkan muita hommia.

Ihania oloja mammat!!

-hiipinen ja Haapalainen 23+3

Uskonto ja kaste: Me kuulutaan kirkkoon ja midän molempien vanhemmat on luokkaa "himo"uskovaisia. Itse en osaa itseäni luokitella eli en oikein tiedä uskonko vai en.. Lapsi kastetaan mutta ripari onkin sitten aikanaan toinen juttu, sen saa lapset itse päättää ja vaikka sitten erota kirkostakin, jos siltä tuntuu. Jos en mä nyt ihan väärässä ole niin joku kristinuskonsuuntaus kyllä harrastaa aikauiskastetta lapsikasteen sijaan, en vaan muista mikä.. Mutta evlutiin jos kuuluu niin se kaste on kait vähän pakko.. Voin olla väärässäkin. Me ilmoitetaan lapsen nimi aika pian sen jälkeen kun on syntynyt, jos nyt päästään joskus yksimielisyyteen nimestä ja ristiäiset on sitten enemmän sellainen "läpihuutojuttu", joihin kutsutaan vaan isovanhemmat, kummit ja ehkä sisarukset. Näin toimittiin esikoisenkin kanssa.

Kaverit: Muakin kiusattiin pari ekaa vuotta koulussa, masennuin ja koulunvaihtoakin suunniteltiin tästä syystä. Sitten sain jostain päähäni ruveta antamaan samalla mitalla takaisin ja seuraavat 10 v. (=lukion loppuun saakka) olinkin sitten luokan tyranni eli kiusasin milloin ketäkin, näitä minua kiusanneita nyt eniten. Lukiossa ja yläasteellakaan en varsinaisesti ketään kiusannut mutta kuuluin kyllä siihen porukkaan, jota vähän pelättiin. Että ei kovin mairittelevia muistoja kouluajoilta. Paitsi että tämä lapsuudenaikainen kaverini, joka minua kiusasi ja jota minä hetken muilutin, on edelleen yksi parhaita kavereitani ja asiat on aikanaa puhuttu halki ja sovittu. Minulta on monestakin elämänvaiheesta jäänyt kavereita, joista toisten kanssa olen tekemisissä enemmän ja toisten vähemmän. Paljon kavereita mulla ei varsinaisesti ole ja ihan lähellä ei asu nyt ketään. Netin kauttakin olen pariin ihmiseen viime vuosina tutustunut ja hyviä kavereita nykyisin ollaankin. Yhdelle hyvälle, lähellä asuvalle kaverille, jonka kanssa voisi vaan istua hiekkalaatikolla tai käydä lenkillä, olisi kyllä tilausta..

(.) Palasin lomalta töihin ja aika raskas olo sekä fyysisesti että henkisesti on työpäivän jälkeen. Harmikseni työkaverini oli lomani aikana saanut keskenmenon noin rv 14 ja en nyt oikein tiedä, mitä hänelle sanoisin. Vältteli minua koko päivän enkä ehtinyt hänen kanssaan kaksin jutella. Huomenna uusi yritys ja ymmärrän kyllä että minun on nyt paras pysyä poissa hänen näköpiiristään.

HilmaVilma 26+0

Jee tänään se sokerirasitus on ohi! HUH! Olihan tuskaa. Täällä tuntuu tuo Terveyskeskuksen Laboratorio olevan joku mummeleiden ja pappeleiden tapaamiskeskus. Ehdin istua odotustilassa 15 min kun neljä mummelia jo "vahingossa" törmäsi toisiinsa, ilokseen tunsivat ja kaikk oli tulleet 1-2h ennen omaa varattua aikaansa labraan ihan vaan "kun täällä aina näkee näitä tuttuja!" ARGH siinä kuuntelin kaikki tarinat pohjaan palaneista puuroista ja tämän kesän mansikoista istuskellessani

Ja vielä tuosta uskonnosta oli pakko takertua näihin:

Hiipinen pointti tuon homokeskustelun pohjalta mun näkemyksen mukaan taas on se, että niin kauan kuin evlut kirkko nimeää itsensä Suomessa "kansankirkoksi" ja kirkko ja valtio ovat sekaisin (lue: politiikka ja uskonto sekoitetaan, kirkko kerää verovaroja ja esim valtion kouluissa uskonto on evlut-pohjaista kuten nyt juuri näin Suomessa toimitaan). Tällöin mikäli kirkko halutaan pitää koko kansan kirkkoutensa sen todellakin täytyy muotoutua kansan mukaisesti ja pysyä ajan hermolla eli silloin valtiolla on oikeus vaatia kirkkoa suvaitsemaan myös homot perkele!

Tätä en siis itse kannata yhtään, musta on niin väärin että kirkko ja valtio on sekoitettu keskenään. Uskontojen pointti on aina kussakin laadussa omansa, ja sen pitäis olla kirkoilla aina vapaa, eli juuri niin ettei yhtä uskontokuntaa voi pakottaa suvaitsemaan ketään uskojensa vastaisesti - olkoot keskenään niin ahdasmielisiä kuin haluavat - mutta jättäkööt sitten sen lopunkin kansan/yhteiskunnan rauhaan jota eivät suvaitse - eli irtautukoot valtiosta ja politiikasta kokonaan. Näinollen evlut-kirkosta pitäisi tulla samassa asemassa oleva kirkko ja uskontokunta kuin muutkin uskonnot ilman eri oikeuksia - ja näin ollen myös ilman eri velvollisuuksia..

Tämän ihmiset aina unohtaa. Jos Suomen yhteiskunnalla on velvollisuuksia kirkolle verojen kautta yms. tunnustuksen kansankirkkouden kautta niin myös kirkolla on Suomen yhteiskunnalle velvollisuuksia. Ja kirkon varojen keruun voisi aivan hyvin toteuttaa vapaaehtoisesti jos nyt kannattajansa haluavat jotain kannatuksestaan maksaa, hyvä sentään ettei kirkkoon kuulumattomien tarvitse mitään maksaa :kieh:

Muttaku muttaku kirkko tekee niin paljon hyvää.. no on niitä muitakin järjestöjä/tahoja joista on hyötyä kans, ja ne ei kerää varojaan veroissa niin en osaa siinä mielessä arvostaa seurakuntaa hyväntekijänä. Peräpohjolan kankussa olevassa pikku kotikylässä minulle lapsena oli hyödyllisempää nuorisotilat ja kunnan rahoituksen kautta olevat bändiharjoitusmestat ja 4H kerhot ynnä muut kuin yksikään varhaisnuorten jumalan kämmenellä -leiri joissa pakotettiin lukemaan raamattua vuoron perään leikkituntien välissä.. Niin en kyllä tuossakaan mielessä osaa arvostaa seurakuntia. Tietysti mielestäni on hyvä mitä useampia eri tahoja ylipäätään on jotka toteuttavat kaikennäköistä hyvää tuovaa toimintaa, niin siinä mielessä tietysti en pidä tuota osaa kirkosta niin vahingollisenakaan.. ei niin paljoa pahaa ettei jotain hyvääkin.

Hyvätapaista ja -arvoista kasvatusta voi kyllä opettaa aika monen muunkin arvomaailman kautta kuin uskonnon että en näe tuota kristillistä arvopohjaakaan tärkeänä - päinvastoin, todennäköisyys suvaitsemattomuudelle kasvaa seurakunnan nuorisotoiminnassa niin miksi haluaisin laittaa lapseni oikeen paalupaikalle ottamaan siitä mallia? On paljon muita uskontoja joissa arvopohja on paljon terveellisempi kuin evlutissa heitetään nyt vaikka random buddhalaisuus, mutta en tunne yhtäkään tapabuddhalaista?

Toivon että en pahoittanut kenenkään mieltä, mutta anteeksi vain minusta jokainen tapauskovainen on jollain tasolla tekopyhä. Onneksi uskonto ei kovinkaan monella tapakristityllä tunnu olevan mikään elämän ykkösasia, kaikillahan meillä on moniakin asioita jotka on vähän niin ja näin tai olkoon kun on ennenkin ollut, kun ei ole niin tärkeää eikä jaksa mitään sille tehdäkkään, ja kun kaikki muutkin. Jos kaikki jotka ei usko eroais kirkosta alkaisi kyllä muita tahoja olla entistä enemmän jotka järjestäis häihin ja nimejäisiin yms. esim tiloja ja perinnepalveluita - vaikka Suomalaista pakanaperinnettä tai seutuperinteitä kunnioittaen, mutta eihän niille tule tarvetta kun kaikki menee vaan tutun kirkon mukaisesti - ja sehän sopii kirkolle kun rahat juoksee.

Lumineiti ja Uubo 34+3

Hyvää elokuun ekaa päivää kaikille ja kiitos uudesta pinosta Millimamalle!

Kavereista on ollut puhetta. Mullakaan ei mitään kovin laajaa ystäväpiiriä ole. Muutama hyvä ystävä, kaikki lapsuudesta asti olen tuntenut, ja heillä on myös pieniä lapsia, mikä on kyllä tosi kiva juttu. Yhteen näistä ystävistä on kyllä välit vähän viilentynyt, vaikka kummeja toistemme lapsille olemmekin. Myös pari lapsetonta ystävää on, ja onkin ihan kiva välillä hengailla lapsettomienkin kanssa. Mutta kyllä nämä lapselliset ystävät ovat olleet ihan korvaamaton tuki. Mutta.. en oikeastaan kaipaakaan mitään kovin suurta kaveriporukkaa, koska en ole kovin sosiaalinen ihminen. Siis pidän ihmisistä, mutta tykkään myös olla omissa oloissani ja omassa rauhassa. En kaipaa sitä, että puhelin soi koko ajan. Oon selvästi huomannut että muutama kaveri on ns. mennyt menojaan sen myötä kun esikoinen syntyi. Tiedä sitten mistä johtuu.
Juuri yksi päivä mietin kun facebookia selasin, että siellä porukka on kyllä selkeästi jakautunut kahteen "kastiin." On lapsettomat ja lapselliset. Lapsettomat julkaisee juuri näitä päivityksiä, missä koko ajan tapahtuu jotain, ollaan menossa jossain joidenkin kanssa ja on niin kivaa. Lapselliset sitten julkaisee näitä "Ville oppi tänään ajamaan ilman apupyöriä" yms. juttuja. Suurin osa kuvista esittelee lapsia, itsestä ehkä juuri se yksi pakollinen kasvokuva jos sitäkään. Joten en yhtään ihmettele jos kaveripiirit muuttuu lapsensaaniin myötä, koska varsinkin parikymppisenä ero lapsettomien ja lapsellisten välillä on niin suuri.
Mulla on ehkä aina ollut vähän sellanen ulkopuolinen olo, niin kuin en kuuluisi oikein mihinkään. Vaikka tulenkin ihmisten kanssa toimeen enkä ole mikään "outolintu" niin tuntuu etten ihan sopeudu joukkoon. Mutta aikuisuuden myötä senkin on hyväksynyt ja onneksi on perhe, johoon tietää kuuluvansa ja siinä ei tunne itseään ulkopuoliseksi

Kaste Meillä myös kastetaan vauva, esikoinenkin on kastettu. Tosin mies on kyllä ihan ateisti, joten ehkä se on sitten enemmän sellainen kaunis tapa. Itse en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata tohon uskonto-asiaan. Kyllä niitä asioita välillä tulee mietittyä ja pohdittua mutta usein elämä on kyllä aikamoisen maallista eikä siinä paljon uskonto näy. Liityin kirkkoon rippikoulussa, ja silloin asia tuntui tärkeältä, mutta jotenkin se uskonnollisuus ei ole mun elämässä kuitenkaan saanut oikein jalansijaa. Mutta kyllä se musta on kaunis ajatus, että nämä masuvauvat ovat ikään kuin Jumalan ihmeitä. Muutakin kuin vain kemiallinen reaktio hedelmöityshetkellä ja osa evoluutiota. Kyllä sitä varmaan jokainen ajatteleekin että oma lapsi on ihme.

Lapsen oikeudesta valita oma uskontonsa Toi on kyllä tavallaan totta. Mua ärsyttää sellainen tuputus, kun pieniä lapsia kasvatetaan johonkin tiukkaan uskontoon, jossa on paljon sääntöjä, rajoituksia yms. (sen kummemmin nyt eri uskontoja erittelemättä) ja joissa vedotaan moniin asioihin uskonnon takia. Esim. ehkäisykielto. Mutta itse koin lapsena ahdistavaksi kun en kuulunut ns. valtauskontoon, kun "kaikki muut" kuuluivat. Tunsin oloni ihan oudoksi. Siihen aikaan oli jotenkin erikoista jos ei ollut ev.lut. Mielummin olisin ottanut kasteen vauvana kuin päättänyt siitä itse teini-iän myllerryksessä. Siksipä meillä lapset liitetään kirkkoon ja hevoi sitten aikuisena itse erota siitä jos siltä tuntuu. Ja tämä ihan oman kokemuksen takia, mielipiteitä tästä voi olla monia enkä sano niitä vääriksi.

Ihania mahakuvia muuten Pitäisiköhän sitä itsekin uskaltautua näyttämään omaa "projektia"..

Kiitos uudesta pinosta!

Meidänkin lapset kastetaan, päättäkööt ite isompana eroavatko vai pysyvätkö kirkossa. Mä kuulun tavasta olla kirkossa. Mies erosi, mutta liittyi uudestaan, että pääsi kummiksi. En voi kyllä sanoa uskovani oikein mihinkään, mutta tavasta olen kirkossa.. eroan varmasti jossain vaiheessa. Mä en aina ymmärrä himouskovaisia, jotka kokevat että ainoastaan se oma jumala on oikea ja oman kirkon tavat ainoita oikeita. Ei nähdä mitään muuta. On paljon asioita mitä en eri uskonnoissa hyväksy ja ovat ihan käsittämättömiä asioita.

Ystävät, mitä ne on? Olemme muuttaneet niin usein, ettei oikeasti ole kavereita/ystäviä, mutta hyvänpäivän tuttuja kyllä. Tutustun nopeasti uusiin ihmisiin. Mutta tosiaan enemmänkin saisi tukiverkostoa olla..

Sokerirasituksessa oli kaikki arvot reilusti alle viitearvojen, ei siis huolta. Hyvä hyvä.

Nyt on kaukalo ostettu. Hyviä alennuksia oli! -50% saatiin kaukalo + telakka ja siihen vielä tinkasin pikkasen alennusta kun oli viimenen kappale =). Nyt ois isoimmat hankinnat tehty. Jee! Nyt sitten äkkiä rahaa säästöön hoitovapaata varten. Vuosi aikaa pistää sukan varteen.

Nämä viikot vierähtää erittäin nopeesti! 2kk päästä vietän jo ensimmäistä ä-lomapäivää! Vauva ollut tosi hiljanen eilen illalla ja tänä aamuna. Kovasti odotellut tuttuja potkunyrkkeily-harjoituksia, muttei oikein irtoa. No, ei kait toinen aina jaksakaan meuhkata. Napakkaa supistelua/menkkamaista kipuilua taas ollut enemmän. Inhottavaa. Onneksi ensi viikolla on lääkäri, vihdoin.

hevosenkenkä rv 26+2

Toivottavasti kukaan ei saanut mun tekstistä kuvaa et olisin jotenkin himouskovainen Mut niin Lumineiti, en tiedä viittasitko mun kirjotukseen kokonaisuudessaan tolla omalla kommentilla, ymmärsit ehkä mua hiukan väärin.. Mutta siis oon ehdottomasti samaa mieltä siinä, että kirkkoa ja valtioo ei saa sekottaa ja nythän ne on sekasin. Se mun kanta tohon "homovaatimukseen" tuli ilmastua hyvinkin mustavalkoisesti ja tiivistäen, koska en jaksa jauhaa asiasta juurta jaksaen vaikka aiheeseen palasinkin, tästähän vois keskustella vaikka kuinka kauan. En missään nimessä oo sitä mieltä et kirkko tekee kaiken oikein ja siellä on kaikki oikein, kirkossa on paljon myös sellasta mistä itse olen eri mieltä, kuten esim. tuo homoavioliittojen siunaaminen. Se tapa, jolla kirkko on mun elämässäni ollut, on ollut mun mielestä hyvä ja antanut mun olla just semmonen kun oon ja uskoo niin paljon kun uskon. Mutta siis nimenomaan niinkuin säkin sanoit, jos kirkko itse mainostaa itseään niin kuin sanoit, tulee sen mukautua myös itse siihen tilanteeseen. Musta ihanteellinen ja oikea tilanne olisikin juuri se, että kirkot ja valtiot pysyisivät erillään toisistaan.

Mun kokemus kirkosta ja seurakunnasta on ilmeisesti todella erilainen kuin esim. Lumineidillä. Siellä missä itse olen kasvanut ja kuinka paljon koskaan seurakunnan kanssa ollutkaan tekemisissä, niin on aina kirkonkin taholta kannustettu enemmänkin tutustumaan siihen uskontoon ja oppeihin, koskaan musta ei oo tuntunut siltä et olis painostettu, tuputettu tai koitettu aivopestä. Ehkä niiden aivopesu on sit onnistunut. Mulla vaan ei yksinkertaisesti ole huonoja kokemuksia kirkosta ja seurakunnasta, joten en ole kokenut tarvetta erota siitä. Vaikkakin mun oma henkilökohtainen usko on paljon laajempaa kuin mitä kirkko opettaa. Itse en näe myöskään mitään pahaa siinä, jos joku kuuluu kirkkoon turvallisuuden tunteen vuoksi.

Mnicalla oli taas hyvä pointti tosta uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Musta olis hyvä jos kaikkia uskontoja opetettais yhtälailla, periaatteessa tieteen näkökulmasta tai kulttuurien tuntemuksen vuoksi. Eli perinteisen uskonnon opetuksen tilalle tulis se elämänkatsomustieto, mut olis hienoa jos jo koulussa opetettais tasavertasesti kaikkia maailman uskontoja, opetettais mihin mikäkin uskonto perustuu jne.. Ihan siis siinä mielessä et se nyt on ihan yleishyödyllistä tietoo tuntee eri uskontoja.

Ja noh, mun tapakristittynä olemisesta ja tekopyhyydestä jokainen tuttu ja varsinkin tuntematon voi olla ihan omaa mieltänsä. Mä en itse koe olevani oikeutettu arvosteleen kenenkään pyhyyttä tai tekopyhyyttä. Niin kuin fourth gift sanoi, jokainen meistä on varmasti yhtä rakastava äiti mistään uskonnoista huolimatta.

Toi on fourth gift kyllä ihan jäätävää mitä joudut exäsi puolelta kestään. En tajua mistä saat voimaa jaksaa, mä olisin varmaan jo hullujen huoneella. Mun ystävä odottaa nyt toista lastaan, la on syyskuussa ja hänellä on maha kans ihan valtava. Se on jo pari kk kärvistellyt kans vieraiden kommenttien takia. Millon on veikattu kaksosia ja millon et laskettu aika olis jo mennyt Ite taas vaan oottaa et maha kasvais lisää

Neuvolakäynti olis taas suoritettu! Kovasti jänskäsin etukäteen kun neuvolatätinä ei ollut mun oma vaan sellanen tiukkapipoisen oloinen kollega. Mutta menikin tosi kivasti ja tämäkin täti oli tosi mukava! Paino oli tipahtanut viime kerrasta -800g eli kokonaissaldo on sitten tällä hetkellä plussauksesta +600g. Arvasin että se viimekertainen nousu oli jotain lomaturvotusta. Samoin hemoglobiini oli jatkanut laskua 128 --> 121. Ekaa kertaa otettiin sf-mitta ja se oli siellä keskikäyrän ja yläkäyrän välillä eli 22cm. Mulla on kyllä istukka edessä joka varmasti tuohon jonkin verran vaikuttaa. Sintin sykkeitä taas metsästettiin tovi ja neuvolatädin yllätyksenä ne löytyi parhaiten 5cm navan yläpuolelta.
Maanantaina olisi sitten taas vuorossa NKL:n äitipolikäynti. Kokoarviota tehdään Sintistä ja katsotaan mun sokereita. Toivotaan että Sintti olisi tällä kertaa yhteistyökykyisemmällä tuulella ja esittelisi meille sukupuolensakin. Harmi ettei Sintin iskä pääse tällä kertaa mukaan! Pitäisiköhän ottaa jompi kumpi tulevista mummoista mukaan kurkkaamaan pientä

Tuna ja yläkertaan kiivennyt Sintti 24+3

Äitiyspolilla taas käyty, kaikki kunnossa. Vauva kasvaa normaalikäyrän alalaidassa painon suhteen mutta lääkäri totesi että taidat saada pienikokoisia vauvoja vaan sillä vatsanympärys oli keskikäyrällä mikä kertoo normaalista ravinnon saannista (joka on tärkeämpää kuin tuo paino). Seuraava käynti tämän kuun lopussa taas. Niin ja meille taitaa tulla toinen tytöntyllerö!

ipna 25+4

Kiitos Millimammalle uudesta pinosta!

Mieheni kanssa kuulumme kirkkoon ja lapset on kastettu, kuten myös syntyvä lapsi kastetaan. Ajatuksissani ei ole ikinä käynyt erota kirkosta, vaikka edesmennyt mummonikin erosi ilmeisesti verojen takia. Tässä ollaan samoilla linjoilla mieheni kanssa. Lapsuuden unelmista en ole halunnut luopua vaikken voi itseäni täysin uskovaiseksi laskeakaan. Kirkkohäät olen pienestä pitäen tiennyt haluavani, kuin myös että lapsillani on ristiäiset. Pienempien kanssa lausutaan myös iltarukous "levolle lasken luojani.." perinne jatkuu siltä osin. Kaikki lapset ovat käyneet seurakunnan järjestämässä kerhossa, eikä kukaan ole ajatellut sitä pahana asiana. Uskonto on niin jokaisen oma asia ja se mihinkä uskoo, että vaikka ystäväpiiriimme kuuluu niin kirkosta eronneita kauin sukulaisiin uskovaisia ihmisiä, niin ikinä ei ole tullut tilannetta että jonkun valintaa arvostellaan. Ja samaa mieltä olen asiasta, että jos lapset joskus haluavat kirkosta erota, niin se on heidän oma asiansa.

Kavereista on ollut puhetta. Kyllä sen huomaa, että sen jälkeen kun lapset on syntyneet, niin yhteydenpito kavereihin on vähentynyt, tai olin kyllä meidän kaveripiiristä ensimmäinen joka raskautui, niin ehkä siinä oli myös osasyynsä. Toki myös siinä että kaikki on hajallaan ympäri Suomea, niin puhelut sitten on niitä maraton puheluita, kun soitellaan. Sitten kun tavataan niin se onkin sitten arvokasta aikaa ja menee aina liian nopeaa. Samalla paikkakunnalla on myös hyvi ystäviä, mutta joskus naurattaakin, että asutaan vissiin liian lähellä kun niin harvoin tavataan.
Omista sisaruksista on tullut ehkä niitä parhaita kavereita loppuviimeksi, mikä on hassua sinänsä, kun aattelee nuoruutta jolloin kaikilla oli ne omat kaveripiirit.

Niin ja sitten tuohon kirjagalluppiin jota tuossa taannoin oli. Viimeksi olen lukenut Danielle Steel:Häät ja toinen hänen kirjansa odottaa sitä sokerirasituspäivää. Sitä ennen taisi olla Nora Robertsin joka trilogia, minkä luin. Mulla toi lukeinen on sellasta et pitää tietää kun kirjan alottaa, et on sit aikaa myös lukea se, kun ahmin aina kirjan väh parissa päivässä

Fourth gift edelleen sinne tsempityksiä. Taas itsekkin huomasi, kun oltiin sukulaisjuhlissa viikonloppuna, niin omat vanhemmat jotka ovat eronneet varmaan 17 vuotta sitten, niin ei mahdu tänä päivänäkään vierekkäin samaan kuvaan. Tai siis isä on niinku pikkulapsi ja kiukuttelee etten tonkaa tuu samaan kuvaan. Mut niinhän se vissiin menee ensin ollaan lapsia ja kasvetaan ja sitten vanhentuessa taas lapsellistutaan...tai jotain

(.) oma olo on aika seesteinen, jos niikseen sanoisi. Yöt ovat jo vaikeampia, asentoa ei meinaa löytyä jos joutuu sen takia heräämään. Ja tietty vessas pitää käydä vähintään kerran yössä. Masuasukki liikuskelee virkeästi ja se on hellyyttävää kun tuo nuorimmainen tulee ja laitta käden tai korvan mahan päälle ja juttelee vauvalle. Nyt hän odottaa kovasti että vauva jo syntyisi että hänestä tulisi isosisko, onneksi nyt näin päin kun aluksi kuitenkin tuli sitä itkua, kun meille vauva tulee.
Voi kamalaa kun kesä on menny nopeaa, ens viikolla jo koulut alkaa.

hannama&pikkuinen 24+5

Pikainen heitto tässä välissä kun kattilat porisee tulella ja taas on monta rautaa yhtäaikaa tulessa, tuun heitteleen kommenttia taas myöhemmin

Hiipinen lähinnä vain sitä pointtia kun sanoit ettei valtio voi vaatia kirkkoa suvaitsemaan homoja tai jotain sinne päin kommentoin sulle päin. Muuten teksti taas pursusi lähinnä omasta turhautumisesta. En ehkä tehnyt sitä taas tarpeeksi selvästi, ei ollut mitenkään sua kohtaan kirjoitettu tuo koko mielenilmaus, vaan niinkun sanoin niin koko uskontoasia on kyllä kieltämättä meikäläiselle sellainen punainen vaate ja harvoin näen että näissä keskusteluissa kukaan sanoisi vastaan niin ajattelin nyt sitten itse olla se vastavirtaan räpistelevä punanaamainen.

Varmasti ihmisillä on positiivisiakin kokemuksia kirkosta, sitäpaitsi turvallisuuden tunne on aika tärkeä että jos siihen kirkkoon kuuluminen auttaa niin be my guest. On kyllä totta että aiheesta voi jauhaa vaikka maailman loppuun niinkuin monesta muustakin että eiköhän tämä tästä aiheesta. Enkä mä täällä ketään nimeä tekopyhäksi heidän uskon takia, mähän en voi täältä ruudun toiselta puolelta tietää kuinka loppuun asti asiat on mietty tai ei saatika kuinka omistautuneita juuri mille uskonnolle kukakin on, yleisesti ottaen vaan olen tuota mieltä mitä kirjoitin. Aiemmin sanoin jo että eniten arvostan kuitenkin sitä että asia on oikeasti mietitty, eikä se määritä ihmistä mihin uskontoon hän kuuluu jos on sinut sen kanssa itse.

Lumineiti Terveyskeskuksen labra todellakin on mummojen ja pappojen tapaamispaikka! Mä otin sokerirasitukseen mp3 -soittimen mukaan sen takia, et aika kuluu nopeemmin ja myös ehkä sen syyn takia, et tietää ympärillä olevan niitä vanhuksia, joiden keskustelut ei ehkä ihan hirveesti kiinnosta..

Nukkapallero Mulla tuli yks päivä paha olo, kun otin vitamiinit tyhjään vatsaan enkä sitten syönytkään heti aamupalaa..oksennushan siinä tuli.. : / jospa sullakin oli liian tyhjä vatsa, että sen takia aloit voimaan pahoin?

Kai sitä täytyis alkaa vähä siivoileen ja tekeen miehelle ruokaa kun se töistä tulee.. Kun ite on lomalla, niin voi sit vähä miestä hemmotella valmiilla ruualla! normaalisti kun oon töistä kotona myöhemmin kun mies, niin ei siinä sit ruokaa valmiiks tehdä..

Ja mahasta viä nopeesti.. Mulla tosiaan maha on aika pikkuinen vielä..
Laitanpa kuvan, joka on otettu siis 26+1:

Aijaa.com - 10633370

Nellielli ja pötkö 26+4