Mun tyttö 3v, tykkää leikkiä naapurin tytön kanssa, mutta naapurintytön (7v)käyttäytyminen on ärsyttävää.
Tyttö mielistelee meitä vanhempia tai sitten alkaa naljailemaan ja neuvomaan kuin pikku lapsia. Sellaista luimuilua, vinoilua, näsäviisautta... Kyllä mä kestän tuon, mutta mä en kestä kun mun tyttö ottaa tuosta oppia!! Mun ihana 3v muru on kohta kuin kaksoisolento käytöksineen ja ne tavat ei tunnu unohtuvan millään. Joskus saattaa mennä viikkokin, etteivät leiki keskenään, mutta joskus 2-3päivää että leikkivät joka iltapäivä ulkona.
Tyttö saattaa myös tormata yhtäkkiä meille sisälle ja alkaa penkomaan tavaroita ja kommentoimaan joka asiaa
"miks teillä on näin huonoja leluja, meillä heitetään kaikki tämmöset roskiin." Vastaan, että hyvä kun teillä ei ole huonoja leluja...
"Miks teillä on hiekkalaatikkoleluja sisällä?! Nehän pitäisi olla hiekkalaatikolla" Vastaan, ettei se haittaa vaikka osa on sisällä kun puhtaita ovat...
"Mulla on niin paljon leluja, että niitä pitäisi myydä pois. *****:lla on noin vähän leluja"
"Miksi teillä on uimarengas sisällä?" Kysyin, missäs sen pitäis olla? Tyttö meni hieman vaikeaksi ja hymähti... Jatkoi kumminkin "Mulla on sellanen pinkki uimarengas, mutta isompi" TOisti vielä kahteen kertaan, että hänellä nyt on ISOMPI uimarengas ... Vastasin, että sepä hyvä että on isompi...
Tytölle tuntuu olevan kova paikka, että meillä on 3kissaa ja heillä yksi. Jatkuvaa kyselyä, miksi meillä on kolme kissaa ja onko meillä VIELÄ kolme kissaa. Ja yleensäkin tuo on ihan jatkuvaa tuo naljailu ja huomauttelu :O Ja kuvitelkaa kun mun tyttö ottaa tuosta sitten oppia!
Pitääkö mun kieltää niitä leikkimästä keskenään vai mitä teen? Ja antakaa ihmeessä vinkkejä miten mä vältän sen, ettei mun lapset ole tuon ikäsenä samanlaisia?! Miten tuohon pisteeseen edes päästään?!
Tyttö mielistelee meitä vanhempia tai sitten alkaa naljailemaan ja neuvomaan kuin pikku lapsia. Sellaista luimuilua, vinoilua, näsäviisautta... Kyllä mä kestän tuon, mutta mä en kestä kun mun tyttö ottaa tuosta oppia!! Mun ihana 3v muru on kohta kuin kaksoisolento käytöksineen ja ne tavat ei tunnu unohtuvan millään. Joskus saattaa mennä viikkokin, etteivät leiki keskenään, mutta joskus 2-3päivää että leikkivät joka iltapäivä ulkona.
Tyttö saattaa myös tormata yhtäkkiä meille sisälle ja alkaa penkomaan tavaroita ja kommentoimaan joka asiaa
"miks teillä on näin huonoja leluja, meillä heitetään kaikki tämmöset roskiin." Vastaan, että hyvä kun teillä ei ole huonoja leluja...
"Miks teillä on hiekkalaatikkoleluja sisällä?! Nehän pitäisi olla hiekkalaatikolla" Vastaan, ettei se haittaa vaikka osa on sisällä kun puhtaita ovat...
"Mulla on niin paljon leluja, että niitä pitäisi myydä pois. *****:lla on noin vähän leluja"
"Miksi teillä on uimarengas sisällä?" Kysyin, missäs sen pitäis olla? Tyttö meni hieman vaikeaksi ja hymähti... Jatkoi kumminkin "Mulla on sellanen pinkki uimarengas, mutta isompi" TOisti vielä kahteen kertaan, että hänellä nyt on ISOMPI uimarengas ... Vastasin, että sepä hyvä että on isompi...
Tytölle tuntuu olevan kova paikka, että meillä on 3kissaa ja heillä yksi. Jatkuvaa kyselyä, miksi meillä on kolme kissaa ja onko meillä VIELÄ kolme kissaa. Ja yleensäkin tuo on ihan jatkuvaa tuo naljailu ja huomauttelu :O Ja kuvitelkaa kun mun tyttö ottaa tuosta sitten oppia!
Pitääkö mun kieltää niitä leikkimästä keskenään vai mitä teen? Ja antakaa ihmeessä vinkkejä miten mä vältän sen, ettei mun lapset ole tuon ikäsenä samanlaisia?! Miten tuohon pisteeseen edes päästään?!