Onko muitten lapset reagoineet esikoulun alkuun näin voimakkaasti?!

Eli tuntuu, kuin olisi murrosikäinen talossa. Poika ärjyy, tiuskii, härnää aivan koko ajan pikkusiskoaan ja kommentoi esim. rangaistuksista "ihan sama!" tai "ei kiinnosta!". Hän viskoo tavaroitaan hajottamistarkoituksessa, kun saa raivokohtauksia mitättömistä asioista. Itseluottamuskin tuntuu olevan alhaalla ja poika sanoo itseään tyhmäksi ja rumaksi. Onpa jopa lyönytkin minua raivonpuuskissaan.

Väsymystä ja jännitystä hän varmasti suurilta osin purkaa, sillä esikoulussa käytös on ollut moitteetonta. Ainahan hän on ollut temperamenttinen lapsi, mutta nyt esikoulun alettua tämä käytös on silti ennennäkemätöntä.

Onko muilla lapsi reagoinut yhtä rajusti esikoulun alkuun? Jospa tämä joskus helpottaa. Helpottaahan?!

Kyllä se siitä, syysloman olette kotona ja lepäätte niin johan maailma kirkastuu kummasti. Meillä oli ongelmia viimesyksynä, alpsi ei ollut tottunut 5 päivään viikossa, että meni vähän väsyn puolelle, syysloman jälkeen alko olemaan palanssissa.

Sehän on 6v uhma... tosin kuulostaa teillä olevn keskimääräistä hieman rajumpana.

Onko samojen lasten kanssa edelleen mitä oli päiväkodissakin vai vaihtuiko lapset?

Samoja juttuja, soitin jo hädissäni neuvolaankin.

Alkuperäinen kirjoittaja Monemamma: Näytä alkuperäinen viesti

Sehän on 6v uhma... tosin kuulostaa teillä olevn keskimääräistä hieman rajumpana.

Click to expand...

Juuri näin ja kyllä sitten koulunkin alettua voi olla "uhmailua" tiedossa, muutos pienen elämässä on niin suuri.

Alkuperäinen kirjoittaja entäs opet;27079714:

Onko samojen lasten kanssa edelleen mitä oli päiväkodissakin vai vaihtuiko lapset?

Click to expand...

Joukossa on jonkin verran ennestään tuttuja kavereita.

Helpottaa kuulla, että tämä on normaalia ja että muillakin on tällaista esiintynyt. Tosin niinhän tuo MLL:n sivuillakin kerrottiin, kun asiaa googletin.

Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija: Näytä alkuperäinen viesti

Ai niin ap, kannattaa varautua siihen, että lapsi alkaa kohta surra kuolemaan liittyviä asioita. Meillä oli todella paha tuo 6-v uhma esikoisella, ja myös tämä oman ja läheisten elämän rajallisuuden tajuaminen otti todella lujille. Saattoi purskahtaa ihan arvaamatta hillittömään itkuun, ja ulvoi että ei halua kuolla! Ja muutenkin kaipasi uhmailusta huolimatta todella paljon hyväksyntää ja hellyyttä.

Click to expand...

Huh, pitääpä varautua vielä tuohonkin.

Meillä myös poika kaipaa todella paljon hellyyttä ja syliä. Välillä koettaa temppuilla "en halua syliin!", kun pyydän vaikka sohvaan syliini, mutta kohta on kuitenkin anomassa, että äiti ota syliin ja silitä minun päätä. On olevinaan niin isoa poikaa, mutta kuitenkin vielä se äidin pikkuinen.

Kiva kuulla että muillakin on vaikeaa... Meillä samanlainen eskaripoika, hänellä vain on ollut tuollaista käytöstä koulussa. Kiukuttelee syömisestä, tehtävien teosta, ei halua noudattaa sääntöjä peleissä ja leikeissä... On uhkaillut eskariopea ja nipistellyt tätä. Puri jopa yhtä avustajaa kun tämä laittoi pojan jäähylle Kotona on ollut ihan oma kiltti itsensä. Olen ollut ihan järkyttynyt pojan käytöksestä, tiedän kyllä että tempperamenttia löytyy, mutta mitään tuollaista en osannut odottaa. Opettaja ei ole ollut kovin huolissaan, sanoo vain pojan kokeilevan rajojaan ja että menee kyllä ohi eskarivuoden aikana... Toivon todella että hän on oikeassa.

[QUOTE="vieras";27080018]Kiva kuulla että muillakin on vaikeaa... Meillä samanlainen eskaripoika, hänellä vain on ollut tuollaista käytöstä koulussa. Kiukuttelee syömisestä, tehtävien teosta, ei halua noudattaa sääntöjä peleissä ja leikeissä... On uhkaillut eskariopea ja nipistellyt tätä. Puri jopa yhtä avustajaa kun tämä laittoi pojan jäähylle Kotona on ollut ihan oma kiltti itsensä. Olen ollut ihan järkyttynyt pojan käytöksestä, tiedän kyllä että tempperamenttia löytyy, mutta mitään tuollaista en osannut odottaa. Opettaja ei ole ollut kovin huolissaan, sanoo vain pojan kokeilevan rajojaan ja että menee kyllä ohi eskarivuoden aikana... Toivon todella että hän on oikeassa.[/QUOTE]

Minun mieltäni myös rauhoitti tosi paljon kuulla, ettei olla todellakaan ainoita tämän asian kanssa. Jotenkin itselläni jo välillä hämärtyy, että onko tämä normaalia vai onko pojalla jokin käytöshäiriö. Esikoislapsi kun on kyseessä, niin ei ole edes vertailupohjaa muihin omiin lapsiin.

Se myös turhauttaa todella paljon, kun poika vaan jatkaa ja jatkaa ja jatkaa ei toivottua käytöstä, vaikka kuinka komennan. Esimerkiksi "vessajuttujen" puhumisia tai pikkusiskon härnäämistä. Ja esim. lyömistapauksen jälkeen käydään pojan kanssa tilannetta läpi ja poika selvästi tietää ja ymmärtää tehneensä väärin, lupaa koettaa seuraavan kerran sallittuja kiukunpurkamiskeinoja, niin saattaa mennä vain 10 minuuttia, kun nyrkki taas heilahtaa.

Miten paljon muuten muitten 6-vuotiaat höpöttää noita pissi-, kakka- pylly- ja pippelihöpötyksiään? Että voi nekin välillä saada äidin sietokyvyn äärirajoille.

Ja edelliselle Vieraalle piti vielä sanoa, että poikani esikouluryhmässä on juuri kuin kuvailemasi poika: kotona on kuin enkeli, mutta toisesta esikoulupäivästä lähtien kotiin on tullut palautetta, ettei noudata ohjeita, ei malta keskittyä, riehuu jne. Vanhemmilla siis kovasti päänvaivaa sielläkin (ovat tuttaviamme) ja uskoisin, että tilanne noin päin vielä hankalampi, kun rajojen kokeilu tulee teillä ja heillä esille esikoulussa eikä kotona, kuten minun lapsellani.

Ei mitään kummempaa esiintynyt. Eskarin aloittaminen oli kotihoidossa olleille lapsilleni "isoksi" tulon "merkki". Ehkä monet väsyvät suuriin ryhmiin ja jatkuvaan hässäkkään jo päiväkotiaikanaan ja loman jälkeen samaan hässäkkään palaaminen tuo väsymyksen pintaan.