En pärjää enää tuon teinin kanssa

Ollu jo pitkään ongelmia sen kanssa. Alkukesästä kävi arviokäynnit nuorten psyk. polilla.
Siitä yhteenvetona että pojan käytös johtuu lähinnä siitä et isä niin vähän kotona. Ja että mulla ei ole lapseen minkäänlaista auktoriteettia ja sen takaisin saamiseen tarvitaan miehen apua. Eli sieltä ohjeet oli että isä vähentää töitä ja on enemmän pojan (ja muiden lasten) kanssa.

Tuonne polille mennessä sos.työntekijä haastatteli mua. Lupasi auttaa ja hommata myös mulle apua. Loppupalaverissa vaan vaahdottiin tuosta isän läsnäolosta. Mun tilanteesta ei puhuttu sanaakaan.

Mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää. Toisaalta kyllä sitten kun sitä vapaata on niin on lasten kanssa. Käy reissussa niiden kans ym. eli en tiedä voiko siltä enempääkään vaatia.

Tänään oli tarkoitus siivota. Laitoin lapsille erikoisemman välipalan valmiiksi kun tulivat koulusta. Poika oli kuitenkin suunnitellu et menee isänsä työpaikalle korjaamaan mopoaan. Sanoin ettei käy ennenkuin ollaan siivottu (kaikki yhdessä) . Täällä on oikeasti todella järkyttävä kaaos + likaista.
Poika hermostu ja nakko taas kaikki tavarat pitkin seiniä kun meni huoneeseensa ja huutaa mulle vaan et haista paska ym.
Ite romahdin. Puoli tuntia vaan itkeny täällä lukkojen takana. .

Aamulla jo oli jotain suunsoittoa ja mies mulle vihainen kun yritin pojalle sanoa jostain ihan perusasiasta. Tuo kans yks ongelma että joudun puuttumaan ihan perusjuttuihin. Ei kävis suihkussa, vaihtais vaatteita ym tarpeeksi usein ym. Ja sit tulee silmille kun meet sanomaan.

Kun mies kotona niin tuo teiniki rauhallisempi. Muutki lapset sano ettei riehu samanlai ku iskä kotona. . Tuntuu vaan ettei miehellä mitään käsitystä millaista tää homma on kun se on poissa. Mulle vaan sanoo etten saa tiuskia pojalle. Tää elämä vaan on yhtä tappelua tuon kans. Jos välillä puhutaan ihan ok ja teiniki muka ymmärtää et ei vaan voi maata koneella ja käydä syömässä ja lopun aikaa huutaa muille.

Todella sekavaa tekstiä.. ei oikein jaksa keskittyä.

Oletko siis kokeillut ystävällisesti sanomista,eikä aina tiuskimista ja äkäilyä?

On sulla inhottava teini, mutta minkälainen on ukkokin? Ootko miehelle puhunut suun puhtaaksi, että ET PÄRJÄÄ koltiaisen kanssa, vaan nyt ois isän vuoro kokeilla pistää pentu aisoihin, ja niin että tottelee myös äitiään. Kauheaa kun nykyään on vanhemmiltra riistetty keinot pistää nuo häirikötkin aisoihin... Heti on joku lastensuojeluilmoitusta tekemässä.

[QUOTE="vierailija";27408752]Oletko siis kokeillut ystävällisesti sanomista,eikä aina tiuskimista ja äkäilyä?[/QUOTE]

Olen. Sen miljoona kertaa. Mutta tuo varmaan jo allerginen kaikelle mitä sanon ja millä äänellä. Ja myönnän että olen välillä todella väsynyt ja kyllästynyt koko lapseen. Toisaalta huudan/tiuskin kyllä muillekin lapsille aika ajoin eikä nuo silti paisko tavaroita pitkin seiniä siitä hyvästä.

Alkuperäinen kirjoittaja hyi mikä pentu;27408777:

On sulla inhottava teini, mutta minkälainen on ukkokin? Ootko miehelle puhunut suun puhtaaksi, että ET PÄRJÄÄ koltiaisen kanssa, vaan nyt ois isän vuoro kokeilla pistää pentu aisoihin, ja niin että tottelee myös äitiään. Kauheaa kun nykyään on vanhemmiltra riistetty keinot pistää nuo häirikötkin aisoihin... Heti on joku lastensuojeluilmoitusta tekemässä.

Click to expand...

Olen puhunut, itkeny ja huutanu miehelle. Se ei näe missä on ongelma kun lapsi käyttäytyy erilailla kun mies paikalla. Huutaa toki isälleenkin ym muttei läheskään siinä mittakaavassa mitä mulle. Ja mies sit kuvittelee että se on sitä samaa mullakin ei vaan tajua että raivokohtaukset ym on potenssiin kymmenen kun mies pois kotoa.

Alkuperäinen kirjoittaja kääkkis;27408841:

:hug: Lähipiirissä aivan järkyttävä teini ( tyttö) ja ei kyllä auta hänelle mikään. Ei kauniisti sanominen, ei huutaminen, ei välinpitämättömyys. Äitiään haukkuu minkä ehtii ( haluaa asua äitinsä luona ) ja isä on mukava, kun ostelee kaikkea kivaa. Ei siivoa jälkiään, ei osallistu mihinkään. Vanhemmat siis eronneet, tapaamisia ei ole noudatettu yms. muuta mukavaa isän osalta. Mielestäni huostaanotto olisi paras vaihtoehto, meno on sen verran sairasta.

Ei tästä kyllä apua ollut, mutta ymmärrän todella hyvin mitä käyt läpi

Click to expand...

Kiitos. Aika tutulta kuulostaa. Meillä sinänsä asiat hyvin että tuolla rajoittuu nuo temppuilut kotiin (lähinnä minuun) .
Jotain tukiperhettä ois kaivannut tuollekin. saatais kaikki vähän hengähtää. Vissiin vaan paljon pahempiakin tapauksia kun meillä ei ilmeisesti ollut minkäänsortin avuntarvetta.

[QUOTE="a p";27408872]Olen. Sen miljoona kertaa. Mutta tuo varmaan jo allerginen kaikelle mitä sanon ja millä äänellä. Ja myönnän että olen välillä todella väsynyt ja kyllästynyt koko lapseen. Toisaalta huudan/tiuskin kyllä muillekin lapsille aika ajoin eikä nuo silti paisko tavaroita pitkin seiniä siitä hyvästä.[/QUOTE]

Hmh,meillä 16v. poika alkaa huutaa yleensä vain jos hälle hudetaan/puhutaan rumasti. Hänkin on hyvin veltto,istua lötköttäis vaan tietsikalla ja hygienia hommat unohtuu,huone siivoton,mutta onneksi on kiltti.

[QUOTE="vierailija";27408947]Hmh,meillä 16v. poika alkaa huutaa yleensä vain jos hälle hudetaan/puhutaan rumasti. Hänkin on hyvin veltto,istua lötköttäis vaan tietsikalla ja hygienia hommat unohtuu,huone siivoton,mutta onneksi on kiltti.[/QUOTE]

Meillä se tilanne että lapsi kokee mun kaikki sanomiset negatiivisena. Ihan sama millä äänensävyllä ne sanon. Nytkin muut siivoaa ja tämä vain makaa sohvalla pelaamassa.
Jos sanon nätisti jostain niin vastaus on ei jaksa ja jos sanon lujemmin vastaus on haista paska. Että en minä tiedä mitä tuon kans tekee enää?

Jospa mies olisi joskus oven takana kuuntelemassa, kun ehdotat siivousta. Voisi silloin mieskin ymmärtää mistä on kyse. Ehkä olisi hyvä kertoa siivoussuunnitelmista hieman aiemmin, ei vasta silloin kun siivous alkaa, ei mene teinin ja äidin suunnitelmat päällekkäin.

Alkuperäinen kirjoittaja nojopo: Näytä alkuperäinen viesti

Jospa mies olisi joskus oven takana kuuntelemassa, kun ehdotat siivousta. Voisi silloin mieskin ymmärtää mistä on kyse. Ehkä olisi hyvä kertoa siivoussuunnitelmista hieman aiemmin, ei vasta silloin kun siivous alkaa, ei mene teinin ja äidin suunnitelmat päällekkäin.

Click to expand...

Tuo siivous oli nyt tän päivän ongelma.. Sama tulee vastaan jatkuvasti kun pitäis tuo teini saada tekemään jotain, vaikka sinne suihkuun.
Ei taida onnistua tuo miehen hiippailu oven taakse vaikka hyvää tekiski. Pitäs varmaan laittaa vaik video kamera johonkin kaapin päälle et vaikka vaan puhe sit kuulus siitä.
Ja ei voi muiden elämää järjestää teinin aikataulun mukaan. Ja oli puhe et teini menee sinne hallille kun mies ehtii olla kaverina. Ja tänään ei ehtinyt. Silti on mun vika kun ei voinut mennä hallille ja pitää siivota.
Pikkusisarukset siivonnu sillä aikaa kun yks vaan makaa.

Rangaistukset käyttöön! Kännykkä talteen viikoksi, jos ei usko. Netti pimeäksi. Mikä hänelle on tärkeää? Se pois vähäksi aikaa. Kuri se olla pitää! Sinä olet se seinä, jota vasten teinisi hyökkää ja hän tekee sitä, koska on TEINI! Ei se tarkoita, ettet rakastaisi, jos asetat kunnon rajat edelleen. Vai oletko aina antanut hälle periksi?

Tuolta nuorten psyk polilta sanottiin et ottaa perheneuvolaan yhteyttä jos halutaan.
Oon miettiny ja vatvonu asiaa. Ongelma on se et mies ei näe mitään tarvetta siihen. Sen mielestä ihan turhaa asioiden jauhamista. Teini vaan tarvis kunnon harrastuksen ja kavereita. Ongelma vaan on se että niitä ei ole eikä taida tullakkaan.
Miehen puolesta voin kyllä mennä pojan kans tuonne perheneuvolaan jos haluan. Mietin vaan et sieltä ollaan sit vailla et pitää saada mieskin paikalle ja se ei tule onnistumaan.

Kuulostaa surulliselta. Ehkä poika protestoi vähän sitä kaveripuutettaankin tuolla. Säälittää teini, jolla ei ole kavereita =( Purkaa sen tuskan sitten kotona uhmaamalla, mikäs sen turvallisempaa ja äidille vielä... Anna pojalle nyt huomiota kuitenkin, että tuntisi itsensä tärkeäksi.

Alkuperäinen kirjoittaja nooh: Näytä alkuperäinen viesti

Rangaistukset käyttöön! Kännykkä talteen viikoksi, jos ei usko. Netti pimeäksi. Mikä hänelle on tärkeää? Se pois vähäksi aikaa. Kuri se olla pitää! Sinä olet se seinä, jota vasten teinisi hyökkää ja hän tekee sitä, koska on TEINI! Ei se tarkoita, ettet rakastaisi, jos asetat kunnon rajat edelleen. Vai oletko aina antanut hälle periksi?

Click to expand...

En ole. Välillä otan sulakkeen pois tuolta teinin huoneesta et on ilman sähköjä jos ei usko mitä sanotaan. Puhelin on aika ajoin jäähyllä.
Sit vaan istuu sohvalla ja raivoaa et iteppä kerjäsin.
Kuraattori oli suositellu nyrkkeilysäkkiä. Pitäis vaan olla tilaa sille jossain. Muutenki niin ahdasta.

Sulla on tosiaankin auktoriteetti hukassa, jos komennat kaikki siivoamaan, ja nyt muut siivoavat ja yksi pelaa sohvalla...

Toisekseen ymmärrän kyllä poikasi mielipahan, jos yhtäkkiä vaaditaankin siivoamaan koko kaaoskämppä kuntoon, ennen ei muualle mennäkään... Tykkäisitkö itse?

Ota käyttöön jämptit päivä- ja viikkorutiinit. Kaikki osallistuvat viikkosiivoukseen, mutta sen ajankohta on kaikilla etukäteen tiedossa. Vaikkapa pe klo 16-18 viikkosiivous, ja sitten kaikki osaavat suunnitella elämänsä sen mukaan. Ja viikkosiivoukseen jälkeen olisi kiva olla jotain yhteistä kivaa, vaikka pitsansyöntiä jos et muuta keksi.

Jatkossa iltatoimet aloitetaan joka ainoa ilta esim. klo 21. Ja tämäkin sovitaan etukäteen, samoin sen, että mitä sitten tehdään: syödään iltapala, pakataan reppu huomista varten, viedään päällä olevat vaatteet likapyykkiin, käydään suihkussa, pestään hampaat, ollaan sängyssä klo 22. Aamuisin herätys on klo 07, ja jos ei klo 07.15 poika ole jaksanut nousta ja tulla huoneessaan, täytynee yöunta pidentää ja pojan olla illalla sängyssä jo klo 21.30. Ja tämäkin sitten sovitaan etukäteen eikä tule yllätyksenä.

Ja kaiken tämän sovitte ensimmäisessä perhepaaverissa, joka pidetään huomenna klo 12. Jatkossa perhepalaveri on joka sunnuntai klo 19. Siellä saa pannaria tai jäätelöä, ja kaikki saavat puhua omista mielipiteistään ja tunnoistaan.

Sitten vaan näistä pidetään kiinni. Ekana päivänä poika huutaa kuin palosireeni, samoin toisena, kolmantena jo paljon vähemmän. Viikon päästä poika jo pitää näistä kiinni ja on paljon onnellisempi, kun on turvalliset rajat.

Vanhemmuus on tällaisia yksinkertaisia tekoja. Hyvistä aikomuksista ja erikoisemmilla välipaloista ei näissä asioissa saa yhtään pistettä, jos ei lapsen perusturvasta ole huolehdittu.

Alkuperäinen kirjoittaja voih: Näytä alkuperäinen viesti

Kuulostaa surulliselta. Ehkä poika protestoi vähän sitä kaveripuutettaankin tuolla. Säälittää teini, jolla ei ole kavereita =( Purkaa sen tuskan sitten kotona uhmaamalla, mikäs sen turvallisempaa ja äidille vielä... Anna pojalle nyt huomiota kuitenkin, että tuntisi itsensä tärkeäksi.

Click to expand...

Tuo kait se kaiken takana ja se et kiusattu koko yläaste aika. Nyt siis ysillä.
Tuntuu vaan että tuo saa niin paljon enemmän etuuksia huomiota ym verrattuna muihin lapsiiin eikä silti arvosta sitä yhtään.
Välillä on itellä sellanen olo että voisin antaa tuon lapsen jollekin ihan surutta. Tuntuu ettei niitä hyviä päiviä ole ikinä. Ns hyvätkin päivät on jollain tavalla negatiivia. Ne on vain sitä ettei lapsi ole saanut raivokohtausta..
Isänsä onneksi jaksaa vähän enemmän kuin minä muttei tunnu sekään riittävän.

[QUOTE="Vieras";27409180]Sulla on tosiaankin auktoriteetti hukassa, jos komennat kaikki siivoamaan, ja nyt muut siivoavat ja yksi pelaa sohvalla...

Toisekseen ymmärrän kyllä poikasi mielipahan, jos yhtäkkiä vaaditaankin siivoamaan koko kaaoskämppä kuntoon, ennen ei muualle mennäkään... Tykkäisitkö itse?

Ota käyttöön jämptit päivä- ja viikkorutiinit. Kaikki osallistuvat viikkosiivoukseen, mutta sen ajankohta on kaikilla etukäteen tiedossa. Vaikkapa pe klo 16-18 viikkosiivous, ja sitten kaikki osaavat suunnitella elämänsä sen mukaan. Ja viikkosiivoukseen jälkeen olisi kiva olla jotain yhteistä kivaa, vaikka pitsansyöntiä jos et muuta keksi.

Jatkossa iltatoimet aloitetaan joka ainoa ilta esim. klo 21. Ja tämäkin sovitaan etukäteen, samoin sen, että mitä sitten tehdään: syödään iltapala, pakataan reppu huomista varten, viedään päällä olevat vaatteet likapyykkiin, käydään suihkussa, pestään hampaat, ollaan sängyssä klo 22. Aamuisin herätys on klo 07, ja jos ei klo 07.15 poika ole jaksanut nousta ja tulla huoneessaan, täytynee yöunta pidentää ja pojan olla illalla sängyssä jo klo 21.30. Ja tämäkin sitten sovitaan etukäteen eikä tule yllätyksenä.

Ja kaiken tämän sovitte ensimmäisessä perhepaaverissa, joka pidetään huomenna klo 12. Jatkossa perhepalaveri on joka sunnuntai klo 19. Siellä saa pannaria tai jäätelöä, ja kaikki saavat puhua omista mielipiteistään ja tunnoistaan.

Sitten vaan näistä pidetään kiinni. Ekana päivänä poika huutaa kuin palosireeni, samoin toisena, kolmantena jo paljon vähemmän. Viikon päästä poika jo pitää näistä kiinni ja on paljon onnellisempi, kun on turvalliset rajat.

Vanhemmuus on tällaisia yksinkertaisia tekoja. Hyvistä aikomuksista ja erikoisemmilla välipaloista ei näissä asioissa saa yhtään pistettä, jos ei lapsen perusturvasta ole huolehdittu.[/QUOTE]

Suurin syy siihen menon peruuntumiseen oli miehen kiire. Eli ei olis ehtiny auttaa poikaa ja yksin ei osaa. Ja mies on pojalle sanonu et sillon voi tulla kun hänellä rauhallisempi tilanne ei sillon kun on kiirettä.
Eli aika loogista olis siivota tänään et huomenna voi mennä korjaamaan mopoa. Mun mielestä normaali älyisen 15 vuotiaan pitäis tämä tajuta.
Ja siis todellakin pyysin nätisti että laitetaan yhdessä talo kuntoon.

[QUOTE="a p";27409156]En ole. Välillä otan sulakkeen pois tuolta teinin huoneesta et on ilman sähköjä jos ei usko mitä sanotaan.
Sit vaan istuu sohvalla ja raivoaa et iteppä kerjäsin.
[/QUOTE]

Tuossa kyllä saat mitä ansaitset. Mitäs jos
a) pysyisit aikuisena etkä vajoaisi tuollaisiin lapsellisuuksiin
b) pysyisit oikeudenmukaisena ja rehtinä aikuisena, etkä odottaisi lapsen pysyvän sähköttömässä huoneessa siksi, että et just tänään jaksaisi
c) lakkaisit olemasta sadistinen. Lapsen pitäminen pimeässä huoneessa on kaltoinkohtelua siinä kuin kylmässä suihkussa seisottaminenkin.

Jos lapsella on vihansääntelyssä ongelmia, hän tarvitsisi ennemminkin mukavan, turvallisen paikan, jonne voi halutessaan vetäytyä olemaan yksin. Luonnollisesti tämä paikka olisi omahuone. Tosin se tuskin tuntuu kovin turvalliselta ja mukavalta, kun sieltä aina välillä yhtäkkiä viedään sulake... Ja juuri tuolla toiminnallasi esität lapselta sen oman turvapaikan. Pakkohan se on sitten sohvalle tulla eikä siinä kehtaa itkeäkään, joten huutonahan se paha olopurkautuu.

Alkuperäinen kirjoittaja Maine Coon: Näytä alkuperäinen viesti

Tämä ei nyt hirveesti lohduta...tuo kuulostaa tutulta.Meillä oli pojan kanssa todella vaikeaa 13-16 ikävuoden ajan.Mutta se oli ohimenevää.On nyt 21v nuorimies ja ihan kuin eri ihminen.Rauhallinen, hyväntuulinen, jelppii askareissa Teilläkin vuodet varmasti tekevät tehtävänsä ja tilanne rauhoittuu.Voimia paljon, rajoja, rakkautta ja kärsivällisyyttä.

Click to expand...

Tämä talvi varmaan vaikein. Odotan kyllä että alkaa helpottamaan kun pääsee tuolta yläasteelta pois.
Asiaa ei tosin auta että olen itse henkisesti aikalailla loppu jo valmiiksi. Kesä meni helpommin..

[QUOTE="Vieras";27409251]Tuossa kyllä saat mitä ansaitset. Mitäs jos
a) pysyisit aikuisena etkä vajoaisi tuollaisiin lapsellisuuksiin
b) pysyisit oikeudenmukaisena ja rehtinä aikuisena, etkä odottaisi lapsen pysyvän sähköttömässä huoneessa siksi, että et just tänään jaksaisi
c) lakkaisit olemasta sadistinen. Lapsen pitäminen pimeässä huoneessa on kaltoinkohtelua siinä kuin kylmässä suihkussa seisottaminenkin.

Jos lapsella on vihansääntelyssä ongelmia, hän tarvitsisi ennemminkin mukavan, turvallisen paikan, jonne voi halutessaan vetäytyä olemaan yksin. Luonnollisesti tämä paikka olisi omahuone. Tosin se tuskin tuntuu kovin turvalliselta ja mukavalta, kun sieltä aina välillä yhtäkkiä viedään sulake... Ja juuri tuolla toiminnallasi esität lapselta sen oman turvapaikan. Pakkohan se on sitten sohvalle tulla eikä siinä kehtaa itkeäkään, joten huutonahan se paha olopurkautuu.[/QUOTE]

No joo ei siltä jatkuvasti ole sähköt poikki. Muutaman kerran nyt puolen vuoden aikana et on saanu tilanteen poikki kun huoneessa alkanu huonekalut lentämään. Tuo esimerkkinä vain että ei saa kaikkea periksi.
Sohvalla raivoaminen yleensä seurausta siitä että koneelle meneminen kielletty tmv.

[QUOTE="a p";27409237]Suurin syy siihen menon peruuntumiseen oli miehen kiire. Eli ei olis ehtiny auttaa poikaa ja yksin ei osaa. Ja mies on pojalle sanonu et sillon voi tulla kun hänellä rauhallisempi tilanne ei sillon kun on kiirettä.
Eli aika loogista olis siivota tänään et huomenna voi mennä korjaamaan mopoa. Mun mielestä normaali älyisen 15 vuotiaan pitäis tämä tajuta.
Ja siis todellakin pyysin nätisti että laitetaan yhdessä talo kuntoon.[/QUOTE]

Ennakoitavuus olisi se termi, johon teidän kannattaisi pyrkiä. Se lisää turvallisuudentunnetta ja vähentää tunnekuohuja.

Teillä taidetaan elää aika kaaoksessa? Ei ole kuria, isä ei tiedä edes seuraavan päivän työaikoja, käydään pesulla jos jaksetaan, kotona on sanojesi mukaan tosi likaista ja kaaos? Voisitko kuvitella, miten erilaista olisi olla lapsena tällaisessa perheessä tai sitten sellaisessa, jossa asiat olisivat päinvastoin?

Kuvittelepa poikasi perjantai-iltapäivä, jos hänelle olisi ajoissa ilmoitettu, että mopo korjataan lauantaina? Olisiko päivä mennyt toisin? Pystytkö kuvittelemaan, miltä pojastasi tuntuu, kun kivan jutun ja yhteisen tekemisen sijaan pitäisikin yhtäkkiä alkaa jonkun masentuvan kaaoksen kaatoon? Tietääkö poikasi edes, miten koti pidetään järjestyksessä, jos teillä eletään kaaoksessa? Siis jos hän haluaisikin tehdä kuten pyydät, niin osaisiko hän edes?

Jos saan siteerata vähän ilkeätä kommenttiasi, niin mielestäni normaaliälyisen vanhemman pitäisi nämä tajuta.

[QUOTE="a p";27409283]No joo ei siltä jatkuvasti ole sähköt poikki. Muutaman kerran nyt puolen vuoden aikana et on saanu tilanteen poikki kun huoneessa alkanu huonekalut lentämään. Tuo esimerkkinä vain että ei saa kaikkea periksi.
Sohvalla raivoaminen yleensä seurausta siitä että koneelle meneminen kielletty tmv.[/QUOTE]

Ei tietenkään säännöllisesti. Jos samasta asiasta seuraisi aina sama asia, lapsihan voisi elää ennakoitavassa ympäristössä...

[QUOTE="Vieras";27409307]Ennakoitavuus olisi se termi, johon teidän kannattaisi pyrkiä. Se lisää turvallisuudentunnetta ja vähentää tunnekuohuja.

Teillä taidetaan elää aika kaaoksessa? Ei ole kuria, isä ei tiedä edes seuraavan päivän työaikoja, käydään pesulla jos jaksetaan, kotona on sanojesi mukaan tosi likaista ja kaaos? Voisitko kuvitella, miten erilaista olisi olla lapsena tällaisessa perheessä tai sitten sellaisessa, jossa asiat olisivat päinvastoin?

Kuvittelepa poikasi perjantai-iltapäivä, jos hänelle olisi ajoissa ilmoitettu, että mopo korjataan lauantaina? Olisiko päivä mennyt toisin? Pystytkö kuvittelemaan, miltä pojastasi tuntuu, kun kivan jutun ja yhteisen tekemisen sijaan pitäisikin yhtäkkiä alkaa jonkun masentuvan kaaoksen kaatoon? Tietääkö poikasi edes, miten koti pidetään järjestyksessä, jos teillä eletään kaaoksessa? Siis jos hän haluaisikin tehdä kuten pyydät, niin osaisiko hän edes?

Jos saan siteerata vähän ilkeätä kommenttiasi, niin mielestäni normaaliälyisen vanhemman pitäisi nämä tajuta.[/QUOTE]

Voi lässyn lässyn. Sun elämä taitaa kaatua siihen jos ruoka ei ole klo se ja se pöydässä tai joku sovittu juttu muuttuukin.

Kaikkien työ vaan ei ole ennakoitavissa. Harvalla yrittäjällä se on. Ja todellakin tuo poika sen tietää jo tähän mennessä. Tietää pienemmätkin. Ja siivouksesta on puhuttu viikko, ja onhan tuolla silmät päässä että ei se mikään yllätys ollut että täällä pitää siivota.

Ei eletä kellon mukaan ja se pääsääntöisesti sopii meille. Aika hankalaa tulee elämässä olemaan jos on oppinut siihen että kaikki menee minuutilleen suunnitelmien mukaan.

Sotkuun on syynä mun täys ja kiireinen viikko.