"aloittaja"
Miten paljon teillä on omia harrastuksia viikossa, jos käytte töissä ja on lapsia?
Mulla on hiukan iltapainotteinen työ. Pääsen töistä usein vasta klo 17 tai 18, ja kotona arkisin olen yleensä klo 18 tai 19. Kaksi lasta on alle kouluikäisiä ja mies hoitaa heidän hakemisensa päivähoidosta. Yleensä mies tekee ruuat myös. Mä sitten hoidan lasten laittamisen yöpuulle ja aamulla hoitoon viemiset. Mä yleensä hoidan siivoamiset, pyykkihuollon, kaupassakäynnit, lapsiin liittyvät asioiden organisoinnit (tosin mies pystyy minua paikkaamaan lasten asioiden hoidossa, jos tarvis).
Välillä on työhön liittyviä iltakoulutuksia 1-2 kertaa kuukaudessa, että olen kotona vasta kun lapset ovat nukkumassa. Omia harrastuksia on kerran viikossa. Joskus olisi vielä jotain omia mielenkiinnon kohteita toisen kerran viikossa, mutta aina miettii, että se on kotoa pois ja mies motkottaa, kun hän joutuu olemaan lasten kanssa.
Minua on alkanut ärsyttää miehen natkutus, kun en ole kotona tarpeeksi enkä tee tarpeeksi asioita. Hän joutuu kuulemma aina olemaan lasten kanssa. Mies on yrittäjä, joten hän pystyy päivällä tekemään työtä omaan tahtiinsa ja se on liikkuvaa ja monipuolista.
Mä joskus miehelle jo tokaisin, että mun tarttis varmaan sitten jäädä kotiin töistä, jos mun täytyisi olla enemmän lasten kanssa. Minkä mä sille voin, että mun työ on sellainen, että olen vasta illemmalla kotona? Joskus yritän tehdä miehen puolesta ruokaa valmiiksi, jotta siitä ei tarvitsisi sentään natkuttaa, kun hän aina joutuu tekemään ruokaa. Jos mä en voisi edes näitä menoja pitää, mitä mulla on - mun pää hajoaa, jos mulla ei ole mitään muuta kuin työ ja kotona olo lapsien kanssa. Mulla kun ei ole edes kunnon ystäviä täällä, kun olen muuttanut miehen perässä. Nämä kerran viikossa harrastukset ja koulutustilaisuudet pitää edes jotenkin mielen virkeänä. En mä ole mikään kodin hengetär, niin kuin mies näyttää toivovan.
Kun miehellä olisi jotain harrastuksia ja menoja, niin voisi edes niihin vedota, että kun sinä menet niin minullakin on oikeus. Ehkäpä sen takia hän ei tajuakaan, että miksi mulle on tärkeää nähdä muitakin ihmisiä, kun hänelle ei niin tärkeää ole.
Tuntuu että meidän perheessä on kaikki toisin kuin muilla. Mies natkuttaa, kun ei ole tehty sitä tätä eikä tota, ja kun en ole kotona. Eikö yleensä naisen tehtävä ole natkuttaa tällaisistä?
Mulla on hiukan iltapainotteinen työ. Pääsen töistä usein vasta klo 17 tai 18, ja kotona arkisin olen yleensä klo 18 tai 19. Kaksi lasta on alle kouluikäisiä ja mies hoitaa heidän hakemisensa päivähoidosta. Yleensä mies tekee ruuat myös. Mä sitten hoidan lasten laittamisen yöpuulle ja aamulla hoitoon viemiset. Mä yleensä hoidan siivoamiset, pyykkihuollon, kaupassakäynnit, lapsiin liittyvät asioiden organisoinnit (tosin mies pystyy minua paikkaamaan lasten asioiden hoidossa, jos tarvis).
Välillä on työhön liittyviä iltakoulutuksia 1-2 kertaa kuukaudessa, että olen kotona vasta kun lapset ovat nukkumassa. Omia harrastuksia on kerran viikossa. Joskus olisi vielä jotain omia mielenkiinnon kohteita toisen kerran viikossa, mutta aina miettii, että se on kotoa pois ja mies motkottaa, kun hän joutuu olemaan lasten kanssa.
Minua on alkanut ärsyttää miehen natkutus, kun en ole kotona tarpeeksi enkä tee tarpeeksi asioita. Hän joutuu kuulemma aina olemaan lasten kanssa. Mies on yrittäjä, joten hän pystyy päivällä tekemään työtä omaan tahtiinsa ja se on liikkuvaa ja monipuolista.
Mä joskus miehelle jo tokaisin, että mun tarttis varmaan sitten jäädä kotiin töistä, jos mun täytyisi olla enemmän lasten kanssa. Minkä mä sille voin, että mun työ on sellainen, että olen vasta illemmalla kotona? Joskus yritän tehdä miehen puolesta ruokaa valmiiksi, jotta siitä ei tarvitsisi sentään natkuttaa, kun hän aina joutuu tekemään ruokaa. Jos mä en voisi edes näitä menoja pitää, mitä mulla on - mun pää hajoaa, jos mulla ei ole mitään muuta kuin työ ja kotona olo lapsien kanssa. Mulla kun ei ole edes kunnon ystäviä täällä, kun olen muuttanut miehen perässä. Nämä kerran viikossa harrastukset ja koulutustilaisuudet pitää edes jotenkin mielen virkeänä. En mä ole mikään kodin hengetär, niin kuin mies näyttää toivovan.
Kun miehellä olisi jotain harrastuksia ja menoja, niin voisi edes niihin vedota, että kun sinä menet niin minullakin on oikeus. Ehkäpä sen takia hän ei tajuakaan, että miksi mulle on tärkeää nähdä muitakin ihmisiä, kun hänelle ei niin tärkeää ole.
Tuntuu että meidän perheessä on kaikki toisin kuin muilla. Mies natkuttaa, kun ei ole tehty sitä tätä eikä tota, ja kun en ole kotona. Eikö yleensä naisen tehtävä ole natkuttaa tällaisistä?