Menu

Kun lapsi tulee niin rakas (?) lemmikki lähtee

  • Viestiketjun aloittaja sääliks käy
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
sääliks käy
Usein näkee eläinten myyntipalstoilla että lemmikistä halutaan kiireesti eroon sillä (teko)syyllä että on tullu / tulossa perheenlisäystä!! Miksei nää voi siinä vaiheessa ajatella yhtään pidemmälle kun hankkii sen eläimen että se elää ehkä jopa seuraavat 10 vuotta eikä jaksakaan hoitaa sitä enää kun niitä kakaroita aletaan vääntää!!? Vituttaa tollaset, ottaa eläimen että voi sit laittaa kiertoon kun ei kakaran takia enää huvitakkaan!!!
 
Niimp!
Samaa olen ihmetellyt. Otetaan eläin, muttei sitouduta huolehtimaan siitä loppuun asti, vaan vain sen aikaa kunnes "emmä enää jaksa, kun on parempaa tekemistä".
Monissa tuoreissa lapsiperheissä lemmikeistä on hankkiuduttu eroon nopeasti vauvan synnyttyä, eikä edes anneta mahdollisuutta odottaa ja katsoa miten arki lähtee rullaamaan.
 
VierasS
Niin.
Ne nyt kuitenkin on vaan eläimiä. Ja lemmikkieläimen tehtävä ois tuottaa iloa omistajalleeen niin jos se alkaa tuntua enemmänkin taakalta niin lienee parasta kaikille etsiä eläimelle uusi koti.
Itse olet varmaan täydellinen kaikilla elämän osa-alueilla?

Ps. Ei kalahtanut, itse en ole luopunut lapsen tulon vuoksi yhdestäkään elukasta mutta en sitä kamalana syntinäkään pitäisi.
Tilanteet on erilaisia.
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
"Saara"
Me etsittiin meidän kissalla uusi koti, kun lapsi oli puolivuotta. Niin minäki etukäteen paasasin, että kissasta ja koirista ei luovuta missää nimes. Niin ne mielipiteet muuttui tilanteiden mukana. Kissasta luopuminen oli todella vaikeaa ja raskasta. Elämä vaan ei oo niin mustavalkosta, helppohan se on arvostella sen paremmin tilanteita tietämättä.
Ja kyllä, meillä lapsi menee AINA lemmikkien edelle.
 
  • Tykkää
Reactions: Owl
ppp
No, ainakin uskon että joillekin voi OIKEASTI tulla yllätyksenä se ettei koira/kissa sopeudukaan samaan talouteen lapsen kanssa.

Vaikka kuinka on toivonut ja uskonut että kaikkia rakastava kissimirri olisi vauvalle kiltti, niin kyllä se varmaan äkkiä halutaan antaa uuteen kotiin (tai viedä piikille) kun vauvalla on nätit naarmut poskessa.
Tai sama koiran kanssa, siinä on ilo kaukana kun huomaa että koira murisee tai napsii vauvan perään :| Tai on ylihuolehtiva, ja tahtoo paimentaa/suojella vauvaa vähän turhan kovin ottein.
 
"mie"
[QUOTE="Saara";29792877]Me etsittiin meidän kissalla uusi koti, kun lapsi oli puolivuotta. Niin minäki etukäteen paasasin, että kissasta ja koirista ei luovuta missää nimes. Niin ne mielipiteet muuttui tilanteiden mukana. Kissasta luopuminen oli todella vaikeaa ja raskasta. Elämä vaan ei oo niin mustavalkosta, helppohan se on arvostella sen paremmin tilanteita tietämättä.
Ja kyllä, meillä lapsi menee AINA lemmikkien edelle.[/QUOTE]

Näin se on. Siskolla koira selvästi oli se kun häiriintyi lapsesta, ei suinkaan toisin päin. Ninpä koirast luovuttiin - me otimme koiran. En näe mitään pahaa tuossa, asiat pitää ottaa kokonaisuuksina. Herttinen jos vanhemmat ei vaan jaksa niin onhan se eläimenkin kantilta parempi että pääsee kotiin jossa on hänelle aikaa. Kuten tuolla joku sanoi, se on eläin, vaan eläin
 
"Wieras"
Meillä on kaksi kissaa jotka tekee mut hulluksi kaiken muun lapsiperhehärdellin keskellä. Saavat kyllä ruokaa ja muuta hoitoa, mutta olen niin iloinen kun niistä aika jättää.
 
aapee.---
ehkä sillon ymmärrettävissä jos eläin käyttäytyy yllättäen jotenkin vaarallisesti lasta kohtaan tai tulee oikeesti allergiaa, niin tietenkin lapsi menee edelle, mutta esim. kani tai joku jyrsijä (mitä itellä on), ei siitä nyt oo mitään vaaraa, vaan ainoa syy on se kun ei vaan jaksa hoitaa enää!! Ja joo, kaikkien törkeimpiä tietysti ne jotka viemässä suoraan piikille eikä edes yritä ettiä sitä uutta kotia....!
 
aapee...
ja mitä tohon "vain eläin" tulee, niin edelleen, kannattas miettiä niitä mahdollisesti muuttuvia elämäntilanteita jo siinä vaiheessa kun elukkaa on hankkimassa.... ei se nyt sille "vain" eläimellekään hyväks oo että joutuu jopa montakin kertaa vaihtaan kotia elämänsä aikana.
 
"mie"
Alkuperäinen kirjoittaja aapee...: Näytä alkuperäinen viesti
ja mitä tohon "vain eläin" tulee, niin edelleen, kannattas miettiä niitä mahdollisesti muuttuvia elämäntilanteita jo siinä vaiheessa kun elukkaa on hankkimassa.... ei se nyt sille "vain" eläimellekään hyväks oo että joutuu jopa montakin kertaa vaihtaan kotia elämänsä aikana.
Click to expand...
Monta kertaa??

Eläimet on tärkeitä ja fiksummat ihmiset tiedostaa rajat jos homma ei toimi. Jos sinulla on koliikkivauva ja valvot yötämpäivää...niin kuule se marsun huolehtiminen nyt vaan ei enää ole ykkösjuttu elämässä. Silloin on parempi antaa eläimelle koti jossa siitä jaksetaan huolehtia.

Kultapieni, kaikkea ei voi ennakoida....
 
aapeeeee
[QUOTE="mie";29792927]Monta kertaa??

Eläimet on tärkeitä ja fiksummat ihmiset tiedostaa rajat jos homma ei toimi. Jos sinulla on koliikkivauva ja valvot yötämpäivää...niin kuule se marsun huolehtiminen nyt vaan ei enää ole ykkösjuttu elämässä. Silloin on parempi antaa eläimelle koti jossa siitä jaksetaan huolehtia.

Kultapieni, kaikkea ei voi ennakoida....[/QUOTE]

Fiksuimmat jättää sen elukan kokonaan hankkimatta jos epäilee ettei ehkä "toimikaan" (ei jaksakaan) ja ennakoi ne mahdolliset elämänmuutokset. Jos on esim. 25v ja haluaa lapsia niin on kai aika todennäköstä että se tulee tapahtuun seuraavan 10 vuoden aikana?
Ja sitähän ei voi tietää eläintä muille myydessä, monetko kerrat siihen vielä kyllästytään ja monellako se tilanne "yllättäen" muuttuukin ja taas lähtee eläinparka kiertoon...
 
karua
Joo ja sitten ollaan olettamassa että toisetkin luopuu eläimistä. Meidän perhe tässä kasvoi ja voi luoja kaikki on olettaneet että meillä ei ole enää lemmikkiä, kun on vauva. Hämmästyneenä katsoovat kylään tullessa miten lemmikki voi vielä siinä olla. Mitään ei ole asiasta puhuttu, koska mielestämme siinä ei mitään epäselvää ole ollut lemmikki on ja pysyy, mutta ihmiset olettaa että se on menoa sitten lemmikille. Tällaisella asenteella olevat sitten ottaa niitä lemmikkejä, että pistetään sitten pois vaan, kun alkaa häiritsemään.
 
Coffee Break
Niin, no en tiedä sitten. Meillä on ollut mun lapsuuden kodissa kissoja ja meille on tehty selväksi millaisia kissat ovat. Jos niitä ei jätä rauhaan niin tassusta tulee aivan varmasti. Samaa olen omalle lapselle sanonut. Silloin kun lapsi oli pikkunen niin sitä piti vaan itse vahtia että kissa ja lapsi ei ole joutumassa tilanteeseen jossa kissa joutuu näyttämään lapselle "kaapin paikkaa".

Nyt tuo meidän lapsi on kolmosella ja sillä on oma kissa joka on sille yksi tärkeimmistä asioista maailmassa :)
 
"mie"
Alkuperäinen kirjoittaja aapeeeee: Näytä alkuperäinen viesti
Fiksuimmat jättää sen elukan kokonaan hankkimatta jos epäilee ettei ehkä "toimikaan" (ei jaksakaan) ja ennakoi ne mahdolliset elämänmuutokset. Jos on esim. 25v ja haluaa lapsia niin on kai aika todennäköstä että se tulee tapahtuun seuraavan 10 vuoden aikana?
Ja sitähän ei voi tietää eläintä muille myydessä, monetko kerrat siihen vielä kyllästytään ja monellako se tilanne "yllättäen" muuttuukin ja taas lähtee eläinparka kiertoon...
Click to expand...
Oletpas yksioikoinen. Tiedätkö ettei asioita noin vaan ennakoida? No elämä tulee opettamaan että 10 vuoden suunnitelmat tulee matkalla muuttumaan. Mut ei siinä, itsekin olin nuorena mustavalkoinen, siitäkin parantuu.

Ja jos oikein saivarrellaan niin eläimet kuuluu luontoon, ei ihmisten harrastelujen jatkeeksi ;)
 
"vihreäomena"
Siis lemmikki pitää jättää kokonaan ottamatta, koska ehkä joskus syntyvillä lapsilla on ehkä vaikea koira-allergia?

Samaa mieltä siitä, että eläin ei ole lelu ja sen hoitoon sekä mahdollisesti hyvinkin pitkään elämään tulee varautua (vastuullisesti), mahdollisimman hyvin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kaikkea voi ennakoida, eikä ennustaa ja joskus elämässä on tehtävä valintoja tai otettava jopa riskejä.
(Lisäksi luopuminen voi olla vastuunottoa).
 
Coffee Break
[QUOTE="mie";29792982]Oletpas yksioikoinen. Tiedätkö ettei asioita noin vaan ennakoida? No elämä tulee opettamaan että 10 vuoden suunnitelmat tulee matkalla muuttumaan. Mut ei siinä, itsekin olin nuorena mustavalkoinen, siitäkin parantuu.

Ja jos oikein saivarrellaan niin eläimet kuuluu luontoon, ei ihmisten harrastelujen jatkeeksi ;)[/QUOTE]

Mä ennakoin tilanteet silleen että tiedän ettei meille tule muita eläimiä kuin kissoja. Toisin sanoen kuvittelen tuntevani itseni sen verran hyvin että tiedän millaisia eläimiä jaksan ja haluan hoitaa.
 
"mie"
[QUOTE="vihreäomena";29793010]Siis lemmikki pitää jättää kokonaan ottamatta, koska ehkä joskus syntyvillä lapsilla on ehkä vaikea koira-allergia?

Samaa mieltä siitä, että eläin ei ole lelu ja sen hoitoon sekä mahdollisesti hyvinkin pitkään elämään tulee varautua (vastuullisesti), mahdollisimman hyvin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kaikkea voi ennakoida, eikä ennustaa ja joskus elämässä on tehtävä valintoja tai otettava jopa riskejä.
(Lisäksi luopuminen voi olla vastuunottoa).[/QUOTE]

Peesi tälle. Juurikin näin. Ihan kaikkea ei voi ennustaa. Kuten sanoin, me otettiin siskon koira kun heille syntyi lapsi. Ja syy yksinkertaine, koira stressaantui lapsen itkusta ( koliikkivauva). Jos iloinen koira muuttuu levottomaksi ja "ihan eri koiraksi" niin vastuuntuntoinen eläimen omistaja tekee jotain. Koira muutti meille ja kaikki on taas hyvin.

Mutta olisiko siskoni voinnut 7 vuotta sitten ennustaa tilanteen kun hankki koira. Ap kerroppa miten???
 
aapee...
No eipä ne kesyt lemmikit mihkään luontoon kuulu ja harvemmin pärjää ilman ihmisen huolenpitoo!
Niin ei kaikkee voikaan ennakoida mutta useimmiten asiat pystyy järjestään jos vaan haluaa. Ei se koliikkikaan ikuisuuksia kestä. Usein kyse on vaan siitä kun eläintä ei enää jakseta.
Multa ei kanit lähteny mihinkään lapsen myötä, ja siis tosiaan niitä oli jo sillon useampi kuten nytkin.
 
"mie"
Alkuperäinen kirjoittaja Coffee Break: Näytä alkuperäinen viesti
Mä ennakoin tilanteet silleen että tiedän ettei meille tule muita eläimiä kuin kissoja. Toisin sanoen kuvittelen tuntevani itseni sen verran hyvin että tiedän millaisia eläimiä jaksan ja haluan hoitaa.
Click to expand...
Eikös tuo päde otat lemmikin sitten millaiseen perheeseen tahansa? Et otetaan se jota jaksetaan hoitaa. Muut elämän tekijät vaan saattaa joskus muuttua. Toki varmaan niitäkin on jotka liian nopeaa luovuttaa. Mutta monelle se lemmikki on niin tärkeä että kyllä syyt on syvemmällä.

On vaan hemmetin paljon helpompaa arvostella - kuin että selvittäisi asian todellisen laida, tai että yrittäisi ymmärtää.
 
aapee.---
[QUOTE="mie";29793047]Peesi tälle. Juurikin näin. Ihan kaikkea ei voi ennustaa. Kuten sanoin, me otettiin siskon koira kun heille syntyi lapsi. Ja syy yksinkertaine, koira stressaantui lapsen itkusta ( koliikkivauva). Jos iloinen koira muuttuu levottomaksi ja "ihan eri koiraksi" niin vastuuntuntoinen eläimen omistaja tekee jotain. Koira muutti meille ja kaikki on taas hyvin.

Mutta olisiko siskoni voinnut 7 vuotta sitten ennustaa tilanteen kun hankki koira. Ap kerroppa miten???[/QUOTE]

Mitähän jo aiemmin sanoin?
"ehkä sillon _ymmärrettävissä jos eläin käyttäytyy yllättäen jotenkin vaarallisesti lasta kohtaan_ tai tulee oikeesti allergiaa, niin tietenkin lapsi menee edelle,"
 
"jep"
Alkuperäinen kirjoittaja aapee...: Näytä alkuperäinen viesti
No eipä ne kesyt lemmikit mihkään luontoon kuulu ja harvemmin pärjää ilman ihmisen huolenpitoo!
Niin ei kaikkee voikaan ennakoida mutta useimmiten asiat pystyy järjestään jos vaan haluaa. Ei se koliikkikaan ikuisuuksia kestä. Usein kyse on vaan siitä kun eläintä ei enää jakseta.
Multa ei kanit lähteny mihinkään lapsen myötä, ja siis tosiaan niitä oli jo sillon useampi kuten nytkin.
Click to expand...
Näennäisesti lemmikkejä ei tarttisi olla olemassa olenkaan. Ihmisen itsekyyttä ;) pitää luontokappaletta leikkikaluna. Kanitkin kuuluu luontoon, mutta ihminen on halunnut hallita ja lähteä jalostelemaan sopivi koppikaneja ihmisten iloksi ;)
 
"jep"
Alkuperäinen kirjoittaja karua: Näytä alkuperäinen viesti
Joo ja sitten ollaan olettamassa että toisetkin luopuu eläimistä. Meidän perhe tässä kasvoi ja voi luoja kaikki on olettaneet että meillä ei ole enää lemmikkiä, kun on vauva. Hämmästyneenä katsoovat kylään tullessa miten lemmikki voi vielä siinä olla. Mitään ei ole asiasta puhuttu, koska mielestämme siinä ei mitään epäselvää ole ollut lemmikki on ja pysyy, mutta ihmiset olettaa että se on menoa sitten lemmikille. Tällaisella asenteella olevat sitten ottaa niitä lemmikkejä, että pistetään sitten pois vaan, kun alkaa häiritsemään.
Click to expand...
Saman olen kokenut. Jo esikoisen raskausaikana mua kehoitettiin hankkiutumaan lemmikeistä eroon ajoissa... No edelleen meillä ne on, ja tosi rakkaita myös lapsille!
 
"mie"
Alkuperäinen kirjoittaja aapee.---: Näytä alkuperäinen viesti
Mitähän jo aiemmin sanoin?
"ehkä sillon _ymmärrettävissä jos eläin käyttäytyy yllättäen jotenkin vaarallisesti lasta kohtaan_ tai tulee oikeesti allergiaa, niin tietenkin lapsi menee edelle,"
Click to expand...
Jalostetaan kysymystä pidemmälle. Mistä sä tiedät kaikkien perimmäiset syyt luopua lemmikistään vauvan tullessa? Pitääkö jokaisen tehdä pitkä kirjallinen selonteko ventovieraillekin miksi luopuu lemmikistään??

Älä tuomitse ihmisiä valjuin perustein ja mutulla. Asiat harvoin on niin mustavalkoisia kuin pintaraapaisijat ( ja enten huutelijat) luulee.
 
Coffee Break
[QUOTE="mie";29793063]Eikös tuo päde otat lemmikin sitten millaiseen perheeseen tahansa? Et otetaan se jota jaksetaan hoitaa. Muut elämän tekijät vaan saattaa joskus muuttua. Toki varmaan niitäkin on jotka liian nopeaa luovuttaa. Mutta monelle se lemmikki on niin tärkeä että kyllä syyt on syvemmällä.

On vaan hemmetin paljon helpompaa arvostella - kuin että selvittäisi asian todellisen laida, tai että yrittäisi ymmärtää.[/QUOTE]

Kissoissa ehkä rotukissojen kohdalla pätee ihmisten harkitseminen, mutta maatiaisten kohdalla taitaa tilanne olla toinen. Kissa otetaan kun se tuntuu hyvältä idealta ja kun sitä kissan luonnetta ei tajuta niin kissa lähtee joko kiertoon tai piikille.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu