Joo, tuttua.... hoitoala myös. Eli töitä riittää, mutta ei haluta vakinaistaa.
Ei ole työelämässä maailman helpointa olla alle 30v nainen, kai ne meinas että tuo alkaa heti pukaamaan lapsia jos sille vakipaikan antaa. Perään kyllä soitellaan sit muuten jatkuvasti että ois tälläinen ja tommoinen sijaisuus tarjolla, tulethan. Ärsyttävää. Päätin sitten että teen ne lapset nyt putkeen, en edes hae niitä vakipaikkoja tähän väliin, vaan vasta sitten kun lapset on tehty. Mutta sit ne varmaan aattelee ettei tota kolmen lapsen äitiä kannata palkata, se on kuitenkin kokoajan poissa lasten sairastamisten jne takia
Mutta liian rehellinen ja lojaali ei tosiaan kannata eikä saa olla, ei se työnantajakaan koskaan tule olemaan sitä sinua kohtaan. Kun odotin esikoista, ramppasin parissa haastattelussa määräaikaisia töitä varten, jotka olisi loppuneetkin ennen äitiyslomaa. Kaikki meni hyvin ja hienosti siihen asti kunnes haastattelun lopulla kerroin että jään tämän työn jälkeen sitten äitiyslomalle. Johan alkoi nikottelut... Perään soiteltiin sit taas kyllä että tuutko tekee päivän tänne ja päivän tonne. Vikassa haastattelussa päätin että vitut, en varmana kerro raskaudesta kun ei ole pakkokaan. En kertonut ja sain paikan heti haastattelun päätteeksi, työt aloitin seuraavana päivänä.
