Meille riittää yksi, enempää ei tule. Hyvä näin, koska alku oli järkyttävää, tyttö huusi pääpunasena ja raajat jäykkänä kaiken hereillä olo aikansa. Miehen kanssa yötä myöten kanniskeltiin olkapäällä, heijailtiin, ajeltiin autolla, käytiin vaunulenkeillä ja taas kanniskeltiin. Syyksi löyty maitoallergia. Lääkärissä juostiin melki joka viikko ja aina meitä vähäteltiin tai naureskeltiin mulle ja miehelle. Omin päin googletin oireet ja maitoallergia löyty niillä oireilla. Noihin aikoihin en etes tienny, että maidolle voi olla allerginen en ollu koskaan kuullu kenekään puhuvan maitoallergiasta.
Tässä kohtaa Tampereen mehiläisessä saatiin tyttärelle apu ja asiat muuttu täysin muutamassa päivässä. Tytär muuttu ihan toiseks ja tyytyväiseksi vauvaksi, sitä ennen kaks kuukautta oli täyttä kaaosta.
Sit alko tyttärellä korvatulehdus kierre ja taas valvottiin monet yöt läpeensä ja juostiin ensiavussa. Monena yönä itkin itekkin, kun alko olla aivan loppu ja väsyny. Tyttö huusi suoraa huutoa montakin tuntia ja valu oksennuksena korvakivun takia. Tohonkin saatiin lopulta apu, kun terveystalolla Tampereella putkitettiin korvat.
Nyt tytär on 4-vuotias ja ilonen, aurinkoinen, villi ja raisu tapaus. Nyt vaan taas alkanu ikävästi mennä siihen suuntaan, että vähälle aikaa ollu joka kuukausi kipeenä. Onneks sentään saa reppana nukuttua kuitenkin. Ollu nyt eilisestä saakka kuumeessa ja kauhulla ootan, että iskeekö korviin taas tulehduksen
. Kaks korvatulehdusta ollu, kun putki lähti korvasta. Että tämmöstä, en vaan halua enää käydä tätä samaa ruljanssia läpi toistamiseen. Lapset on kuitenkin ihana asia, mutta ei siltikään enempää meille.
Välillä tietyski iskee mieleen, että olis ihanaa hoivata ja antaa rakkautta vielä toisellekkin, mutta kun mieleen iskee samalla tuo alku tyttären kanssa ja se, että kävis sen kaiken uudestaan läpi niin ei kiitos. Oli miehenkin kanssa aika paljon riitoja noihin aikoihin ja oli jotenkin ihan sekavaa aikaa. Nyt on ihana tasapaino kaikessa ja arki rullaa mulla ja miehellä töitä tehden ja tytär päiväkodissa.
